Teksti: Johanna Nurmi, VTTPodcast-lukija: Sanna Rauhala.

Ihmisten on usein vaikea ymmärtää rokot­ta­mat­to­muut­ta ja roko­te­kriit­ti­syyt­tä. Miksi jotkut eivät halua roko­tuk­sia, vaikka lää­ke­tie­de on osoit­ta­nut, että rokotteet ehkäi­se­vät sai­rauk­sia ja ovat pääosin tur­val­li­sia?

Muun muassa tätä kysymystä sel­vit­te­len tut­ki­muk­ses­sa­ni, joka käsit­te­lee roko­te­kriit­ti­syy­den eri puolia ilmiön poliit­ti­suu­des­ta roko­te­kriit­tis­ten ter­veys­kä­si­tyk­siin ja -käy­tän­töi­hin. Olen haas­ta­tel­lut kuluneen vuoden aikana 26 suo­ma­lais­ta äitiä, jotka ovat ottaneet lap­sil­leen joko vain osan suo­si­tel­luis­ta roko­tuk­sis­ta tai jättäneet kaikki rokotteet ottamatta. Mukana on niin pitkän linjan roko­te­kriit­ti­siä kuin vielä roko­te­pää­tök­si­ään pun­ta­roi­via vanhempia. Tästä moni­nai­ses­ta ryhmästä käytetään yleisesti nimitystä roko­te­kriit­ti­set tai rokot­ta­mat­to­mat.

Rokotekriittisyys on lisään­ty­nyt Suomessa. THL:n mukaan vuonna 2012 syn­ty­neis­tä lapsista 1,4 % jäi kokonaan ilman roko­tuk­sia, ja määrä oli yli tuplaan­tu­nut vuodesta 2009. Rokotuksista osittain kiel­täy­ty­vien perheiden määrä on toki paljon suurempi, sillä monet roko­te­kriit­ti­set ottavat osan suo­si­tel­luis­ta roko­tuk­sis­ta eivätkä siten näy tilas­tos­sa täysin rokot­ta­mat­to­mi­na.

Rokotekattavuuden hei­ken­ty­mi­ses­tä on käyty paljon julkista kes­kus­te­lua. Asiantuntijat ovat varoit­ta­neet eri­tyi­ses­ti MPR-rokotteen kat­ta­vuu­den laskusta useilla paik­ka­kun­nil­la alle 95 prosentin, jota pidetään ehtona jouk­ko­suo­jan toi­mi­vuu­del­le. Myös poliit­ti­sia toimia roko­te­kat­ta­vuu­den lisää­mi­sek­si on ehdotettu. Keskustan kan­san­edus­ta­ja Mikko Kärnä kertoi kesällä 2016 val­mis­te­le­van­sa lakie­si­tys­tä lap­si­li­sien pois­ta­mi­ses­ta niiltä van­hem­mil­ta, jotka eivät rokotuta lapsiaan.

Suurin osa tut­ki­muk­see­ni osal­lis­tu­neis­ta oli saanut lapsena itse kaikki roko­tus­oh­jel­maan kuuluvat rokotteet, ja pitänyt rokot­ta­mis­ta täysin luon­te­va­na asiana. Monet jopa kertoivat aiemmin pitä­neen­sä roko­te­kriit­ti­siä epäi­lyt­tä­vi­nä ”hörhöinä”. Rokottaminen miel­le­tään­kin yleensä auto­maat­ti­sek­si asiaksi, jota ei tarvitse pohtia tai johon ei liity valintaa, sillä roko­tus­oh­jel­mas­ta päättävät asian­tun­ti­jat ovat jo tehneet valinnan puo­les­tam­me.

Lähes kaikki haas­tat­te­le­ma­ni vanhemmat kuitenkin kertoivat joko vähit­täi­ses­tä tai yhtäk­ki­ses­tä ”havah­tu­mi­ses­ta”, jonka kautta he alkoivat kysee­na­lais­taa rokot­ta­mi­sen jär­ke­vyyt­tä tai tur­val­li­suut­ta. Havahduttavana asiana on saattanut olla Pandemrix-rokot­tee­seen liit­ty­neet hait­ta­vai­ku­tuk­set tai lapsen saaminen ja yllät­ty­mi­nen siitä, miten paljon roko­tuk­sia kan­sal­li­seen roko­tus­oh­jel­maan kuuluu. Rokotteiden kysee­na­lais­ta­mi­nen on monella alkanut halusta selvittää, mitä roko­tuk­set oikeas­taan sisäl­tä­vät. Syynä on usein myös halu suojella puhtaaksi ja hauraaksi miel­let­tyä pienen lapsen kehoa rokot­tei­den sisäl­tä­mien tehos­te­ai­nei­den, kuten alumiinin mah­dol­li­sil­ta hait­ta­vai­ku­tuk­sil­ta.

Todetut ja epäillyt haitat

Rokotusten hait­ta­vai­ku­tuk­set olivat yleisin syy, jonka haas­tat­te­le­ma­ni äidit kertoivat vai­kut­ta­neen perheensä roko­tus­pää­tök­siin. Usealla haas­ta­tel­ta­val­la oli asiasta oma­koh­tai­sia koke­muk­sia. Esimerkiksi Susanin perheen toinen lapsi oli kolmen kuukauden iässä, kaksi viikkoa rokotteen saamisen jälkeen, alkanut saada neu­ro­lo­gi­sia oireita. ”Ensin meni silmät kieroon ja sitten hän alkoi saada epi­lep­sian näköisiä koh­tauk­sia”, Susan kertoi. 

Seitsemän vuoden ikäisenä Susanin tytär oli kehi­tyk­sel­tään noin puo­li­vuo­ti­aan tasolla. Hän ei pystynyt itse syömään tai liik­ku­maan, har­joit­te­li esi­nei­siin tart­tu­mis­ta ja sanoi har­vak­sel­taan sanan tai kaksi. Tytärtä oli tutkittu pitkään sai­raa­las­sa, mutta neu­ro­lo­gis­ta sairautta ei löydetty. Lopulta eri­tyis­neu­vo­las­sa oli todettu lapsen vam­mau­tu­neen rokotteen seu­rauk­se­na. Asia tuli ennen roko­te­myön­tei­sel­le Susanille yllä­tyk­se­nä: ”En olisi koskaan edes ajatellut että rokot­teis­ta voisi sairastua, kun niitä annetaan kaikille ja niistä puhutaan aina, että ne on ter­veel­li­siä, ne auttaa”.

kuva: Aditya Romansa (CC0)

Susan ja hänen miehensä etsivät tietoa roko­tuk­sis­ta ja niiden haitoista, ja päätyivät siihen, että ketään per­heen­jä­sen­tä ei enää rokoteta. Susanin perhe kuuluu siihen pieneen ryhmään, joiden lapsella on lääkärin toteama vakava rokotteen aiheut­ta­ma haitta, ja jonka rokot­ta­mat­to­muus­pää­tök­sen ympäristö yleensä hyväksyy. Suurin osa haas­ta­tel­ta­vis­ta, jotka epäilivät lapsensa saaneen rokot­teis­ta hait­ta­vai­ku­tuk­sia, eivät kui­ten­kaan olleet saaneet epäi­lyil­leen vah­vis­tus­ta neu­vo­las­ta tai lää­kä­ril­tä.

Useat haas­ta­tel­ta­vat epäilivät ja pohtivat mah­dol­li­sia pit­kä­ai­kai­sia sivu­vai­ku­tuk­sia, joita lää­ke­tie­teen konsensus ei tunnusta rokot­teis­ta aiheu­tu­vik­si. Etenkin autoim­muu­ni­sai­rau­det, kuten allergiat tai astma, yhdis­te­tään roko­te­kriit­ti­sis­sä kes­kus­te­luis­sa yleisesti roko­tuk­siin. Monet roko­te­kriit­ti­set uskovat, että lää­ke­tie­teel­li­sen tut­ki­muk­sen avulla voi­tai­siin todistaa roko­tus­ten luultua laajemmat hait­ta­vai­ku­tuk­set. He eivät kui­ten­kaan luota tämän­het­ki­sen roko­te­tut­ki­muk­sen puo­lu­eet­to­muu­teen, ja pitävät ongel­mal­li­se­na sitä, että roko­tuk­sia myyvät yritykset rahoit­ta­vat roko­te­tut­ki­muk­sia.

Rokotteilla ehkäis­tä­vät taudit huo­les­tut­ti­vat monia roko­te­hait­to­ja epäileviä vanhempia, mutta roko­tus­ten mah­dol­li­set haitat pelot­ti­vat vielä enemmän. Näiden haas­ta­tel­ta­vien puheesta käy selvästi ilmi luot­ta­muk­sen menet­tä­mi­nen lää­ke­tie­teen ja viran­omais­suo­si­tus­ten puo­lu­eet­to­muu­teen. ”En ota roko­tuk­sia, koska en tiedä niistä tarpeeksi”, totesi eräs haas­ta­tel­ta­va. Terveyteen liittyvä tieto näyt­täy­tyy siis roko­te­kriit­ti­sel­le asiana, jonka luo­tet­ta­vuus heidän on itse arvioi­ta­va. Lääkeyhtiöiden lob­bauk­sen nähdään vai­kut­ta­van ter­veys­vi­ran­omais­ten suo­si­tuk­siin ja lää­kä­rei­hin niin paljon, että näiltä on mennyt uskot­ta­vuus.

Ne, joille rokot­tei­den todetut tai koetut hait­ta­vai­ku­tuk­set olivat pää­asial­li­nen syy rokot­ta­mat­to­muu­teen, uskoivat yleensä siihen, että rokotteet toimivat – siis muo­dos­ta­vat vas­tus­tus­ky­vyn sai­rauk­sil­le. Useat heistä myös hyväk­syi­vät ajatuksen lau­maim­mu­ni­tee­tis­ta, eli siitä että tau­di­nai­heut­ta­jat eivät pysty leviämään korkean roko­te­kat­ta­vuu­den val­li­tes­sa, jolloin suoja ulottuu myös rokot­ta­mat­to­miin. He saat­toi­vat silti vastustaa ajatusta siitä, että rokot­ta­mat­to­mat vapaa­mat­kus­ta­vat lau­maim­mu­ni­tee­tin siivellä.

kuva: Olga Guryanova (CC0)

”Kyllä mulla vähän syyllinen olo on siitä vapaa­mat­kus­ta­juu­des­ta”, totesi kahden täysin rokot­ta­mat­to­man lapsen äiti Jessica, ”mutta sitten toisaalta rai­vos­tut­taa ne syytökset, koska meidän lapset on erittäin terveitä, ja toisaalta monien rokot­tei­den antamisen jälkeen kolmeen tai neljään viikkoon ei saisi olla teke­mi­sis­sä vas­tus­tus­ky­vyl­tään alen­tu­neen kanssa. Että kuinka moni rokotettu miettii sitä?”

Vaihtoehtoisia käsityksiä terveydestä

Vaihtoehtohoitojen käyttö ja muut vaih­toeh­toi­sek­si mielletyt ter­vey­teen liittyvät valinnat ovat selkeästi yhtey­des­sä roko­te­kriit­ti­siin näkö­kan­toi­hin. Monet haas­tat­te­le­ma­ni henkilöt kertoivat alka­neen­sa aluksi käyttää tai opiskella vaih­toeh­toi­sia hoi­to­me­ne­tel­miä. Sen kautta he alkoivat kysee­na­lais­taa roko­tuk­sia inter­ven­tio­na, joka sekoittaa kehon oman immuu­ni­puo­lus­tuk­sen. Halu tehdä mah­dol­li­sim­man luon­non­mu­kai­sia valintoja oman ja perheen terveyden suhteen oli monelle tärkeää. He esi­mer­kik­si suosivat luo­mu­ruo­kaa, pyrkivät vält­tä­mään kemi­kaa­le­ja ja käyttivät lääkkeitä vain pakon edessä. 

kuva: Ornella Binni (CC0)

Rokotukset edustivat monelle omaan elä­män­ta­paan ja ter­veys­kä­si­tyk­siin sopi­ma­ton­ta kehon luon­nol­li­seen toi­min­taan puut­tu­mis­ta. Esimerkiksi vyö­hy­ke­te­ra­peut­ti Lea oli roko­tut­ta­nut kaksi nyt teini-ikäistä lastaan vain kolmella yksit­täi­sel­lä rokot­teel­la. Hänen mukaansa varsinkin yhdis­tel­mä­ro­kot­teet hait­taa­vat kehon oman vas­tus­tus­ky­vyn syn­ty­mis­tä, ja tähän liittyvät myös monet roko­tus­ten haitat. 

”Kun keho ei pääse tree­naa­maan tau­di­nai­heut­ta­jia vastaan taistelua, niin se kään­tyy­kin itseään vastaan. Ja tietysti se, että kun sitä sotketaan noin hirveän monella eri tau­di­nai­heut­ta­jal­la, niin se ei voi olla… Kun se ei ole luon­nol­lis­ta, niin se ei voi olla hyväksi meille.” 

Rokotekriittisyyteen liittyi monilla pyrkimys elää luon­non­mu­kais­ta, rau­hal­lis­ta ja yksin­ker­tais­ta elämää. Tässä mielessä rokot­ta­mat­to­muus voidaan nähdä myös poliit­ti­se­na, nyky-yhteis­kun­taa kri­ti­soi­va­na elä­män­ta­pa­liik­kee­nä. Haastatteluissa toistuu ajatus siitä, että sairaudet kuuluvat elämään eikä kaikkea tarvitse lääkitä pois.

Monet kri­ti­soi­vat roko­tuk­sia poliit­ti­se­na keinona lisätä työtehoa. Vanhempien ei haluta olevan viikkoa tai kahta pois työstä sairasta lasta hoi­ta­mas­sa, ja roko­tuk­set vastaavat tähän tar­pee­seen. Haastateltavat kri­ti­soi­vat myös laajemmin sitä, että ihmiset eivät ”malta sairastaa” ja levätä. ”Lapset lääkitään hil­jai­sik­si” ja lähe­te­tään päi­vä­ko­tiin puo­li­kun­toi­si­na, jolloin he oppivat hil­jen­tä­mään kehon viestit lääk­keil­lä.

Monet puhuivat haas­tat­te­luis­sa myös eri­lai­sis­ta lää­ke­tie­teel­le vaih­toeh­toi­sis­ta käsi­tyk­sis­tä sai­rau­teen ja ter­vey­teen liittyen. Kehon ja mielen yhteys ter­vey­des­sä ja sai­ras­tu­mi­ses­sa koettiin tärkeäksi, ja paran­tu­mi­nen lii­tet­tiin esi­mer­kik­si tunne-elämän ongelmien käsit­te­le­mi­seen tai kehon omiin luon­tai­siin paran­ta­viin pro­ses­sei­hin, ei niinkään “syn­teet­ti­siin” lääk­kei­siin.

kuva: jarmoluk (CC0)

Vaihtoehtohoitojen kautta rokot­ta­mat­to­muu­teen pää­ty­neil­lä oli usein myös kriit­ti­nen näkemys rokot­tei­den tehosta. Rokotusten sijaan paran­tu­neet elinolot, hygienia ja ter­vey­den­hoi­to nähtiin syyksi sille, miksi monet sairaudet ovat lähes kadonneet. Myös roko­tuk­sil­la aikaan­saa­ta­va lau­maim­mu­ni­teet­ti oli ajatus, jonka hyvin moni haas­ta­tel­ta­vis­ta torjui epä­loo­gi­se­na. He totesivat, että roko­tuk­set eivät anna täy­del­lis­tä suojaa, ja että roko­te­tut­kin voivat kantaa ja levittää tauteja, etenkin kun monen aikuisen roko­te­suo­ja on puut­teel­li­nen.

Linda, neljän osittain rokotetun lapsen äiti, näki roko­tus­ten itse asiassa sotkeneen aiemmin val­lin­neen luon­nol­li­sen lau­maim­mu­ni­tee­tin:

”Kun oli paljon sellaisia lapsia, jotka eivät olleet sai­ras­ta­neet tuh­ka­rok­koa, lau­maim­mu­ni­teet­ti laski ja rokko lähti kier­tä­mään. Siitä seurasi taas korkea lau­maim­mu­ni­teet­ti, jonka jälkeen se hiipui kun syntyi lisää lapsia. Esimerkiksi äidilläni, joka on sai­ras­ta­nut rok­ko­tau­dit, on luon­nol­li­nen immu­ni­teet­ti jo veressä. Ja kun minä synnyin, sain häneltä sen immu­ni­tee­tin. Eli sen aikaa, kun olin liian pieni sai­ras­taak­se­ni tur­val­li­ses­ti jonkun rok­ko­tau­din, mulla oli se immu­ni­teet­ti. Mutta nyt, kun minä en ole sai­ras­ta­nut näitä tauteja, mun lapsilla ei ole mitään suojaa, koska se roko­te­suo­ja ei siirry äidistä lapseen.”

Joukkosuojan vaa­ran­ta­mi­nen tai sillä vapaa­mat­kus­ta­mi­nen oli haas­ta­tel­ta­vien usein kohtaama kritiikin aihe. Etenkin ne roko­te­kriit­ti­set, joiden tausta oli vaih­toeh­to­hoi­dois­sa ja vaih­toeh­toi­sis­sa ter­veys­kä­si­tyk­sis­sä, eivät kui­ten­kaan pelänneet rokot­teil­la ehkäis­tä­viä tauteja vaan pitivät esi­mer­kik­si lap­suu­des­sa sai­ras­tet­tu­ja rokkoja jopa hyö­dyl­li­se­nä tulevan vas­tus­tus­ky­vyn ja terveyden kannalta. Laumaimmuniteettiin vetoa­mi­nen ei siis useinkaan vaikuta rokot­ta­mat­to­mien näke­myk­siin, koska monet heistä eivät hyväksy tämän argu­men­tin läh­tö­koh­tia.

Monitahoinen ilmiö

Rokotekriittisyys on joissakin tut­ki­muk­sis­sa yhdis­tet­ty korkeasti kou­lu­tet­tu­jen ja hyvä­tu­lois­ten naisten äitiyden suo­rit­ta­mi­seen. Esimerkiksi ame­rik­ka­lai­nen tutkija Jennifer Reich on esittänyt, että van­hem­muu­des­ta on tullut uus­li­be­ra­lis­ti­ses­sa yhteis­kun­nas­sa yksi­lö­kes­kei­nen projekti, jossa lapsen hyvin­voin­tia pyritään vaalimaan monen­lais­ten ter­veys­käy­tän­tö­jen ja kas­va­tus­me­ne­tel­mien avulla. Joillakin van­hem­mil­la tähän yhdistyy myös roko­tus­ten vält­tä­mi­nen.

Oma tut­ki­muk­se­ni ei tuottanut vastaavia luokka-asemaan liittyviä huomioita. Haastatteluihin osal­lis­tui runsaasti myös ei-kor­kea­kou­lu­tet­tu­ja ja mata­la­tu­loi­sia perheitä, eikä rokot­ta­mat­to­mien yhteisö Suomessa haas­ta­tel­ta­vien koke­muk­sen perus­teel­la ole rajoit­tu­nut pel­käs­tään ylemmän kes­ki­luo­kan ilmiöksi.

Alustavien tut­ki­mus­tu­los­te­ni valossa roko­te­kriit­ti­syy­den taustalla on usein koke­muk­sia tai epäilyjä rokot­tei­den haitoista, ja vaih­toeh­toi­sia elä­män­ta­po­ja ja ter­veys­kä­si­tyk­siä. Rokotekriittisyys on kuitenkin huo­mat­ta­van moni­ta­hoi­nen ilmiö. Vaikka nämä kaksi tekijää ovat yleisiä, löytyy taustalta paljon muutakin – omaan kehoon ja ter­vey­teen liittyvän auto­no­mian kaipuusta oman sisäisen äänen kuun­te­luun tai yhteis­kun­ta- ja työ­elä­mä­kri­tiik­kiin.

Laajasti ajatellen roko­te­kriit­ti­syy­den kasvun voi nähdä kyt­key­ty­vän laa­jem­paan hyvin­voin­ti­val­tion ja ter­veys­pal­ve­lui­den mur­rok­seen sekä odo­tuk­siin yksi­löis­tä kriit­ti­si­nä kan­sa­lai­si­na, jotka hankkivat tietoa ja ottavat vastuun omasta ter­vey­des­tään. Yksityisten ter­vey­den­hoi­toa­lan yritysten ja lää­key­ri­tys­ten rooli ter­vey­den­huol­los­sa on kasvanut, ja ter­vey­den­huol­lon mark­ki­noi­den avau­tues­sa myös vaih­toeh­to­hoi­to­jen markkinat ovat kasvussa. 

Suomessa esi­mer­kik­si sosio­lo­git Ilpo Helén ja Mikko Jauho ovat puhuneet ter­veys­kan­sa­lai­suu­des­ta liittyen siihen, miten yksilöt ovat teke­mi­sis­sä lää­ke­tie­teen ja ter­vey­den­hoi­don kanssa. Suomessa, kuten monissa muissakin Euroopan maissa, ollaan siir­ty­mäs­sä kohti yhä suurempaa yksi­löi­den valin­nan­va­paut­ta ter­vey­den­huol­los­sa. Lisäksi poh­jois­mai­seen ter­veys­po­li­tiik­kaan kuuluu olen­nai­ses­ti pyrkimys vas­tuul­lis­taa yksilöitä pitämään huolta omasta ter­vey­des­tään ja tekemään terveyttä edistäviä valintoja. 

Rokottamattomuus vie nämä ajatukset valin­nan­va­pau­des­ta ja yksilön vastuusta pidem­mäl­le — suuntaan, johon ter­veys­po­li­tii­kas­sa ei olla tähdätty. Terveysviranomaisten näkö­kul­mas­ta roko­tuk­set tulee pitää valin­nan­va­pau­den ulko­puo­lel­la, koska niihin liittyvät yksi­löi­den tekemät valinnat vai­kut­ta­vat koko väestön roko­te­kat­ta­vuu­teen ja tar­tun­ta­tau­tien esiin­ty­vyy­teen.

Rokotekriittiset vanhemmat kuitenkin mieltävät rokot­ta­mi­sen valintana, jonka tekeminen on heidän vas­tuul­laan samoin kuin muutkin lasten ter­vey­teen liittyvät päätökset. Vastaavia huomioita on tehnyt esi­mer­kik­si sosiologi Roberta Raffaetà liittyen roko­te­kriit­ti­syy­teen Italiassa. 

Ilpo Helén on esittänyt, että julkisen ter­vey­den­huol­lon mur­rok­ses­sa myös ter­veys­kan­sa­lai­suus muuttuu. Yksi ter­veys­kan­sa­lai­suu­den uusista suunnista on poti­la­sak­ti­vis­min kasvu, jonka on nähty niin Suomessa kuin glo­baa­lis­ti hor­jut­ta­van lää­ke­tie­teen asian­tun­ti­joi­den auk­to­ri­teet­tia­se­maa ja demo­kra­ti­soi­van ter­vey­den­huol­toa. Myös tämä kehitys voidaan osittain nähdä roko­te­kriit­ti­syy­den taustalla. 

kuva: Dave (CC BY-NC-ND 2.0)

Rokotekriittiset eivät katso voivansa luottaa ter­veys­vi­ran­omai­siin. Tämä johtuu esi­mer­kik­si viran­omais­ten toi­min­nas­ta sikainfluens­sa­ro­kot­teen haittojen yhtey­des­sä. Rokotekriittiset vanhemmat eivät myöskään varauk­set­ta luota roko­tuk­siin liit­ty­vään lää­ke­tie­teel­li­seen tut­ki­mus­tie­toon, jota pidetään kor­rup­toi­tu­nee­na ja lää­ke­teol­li­suu­den ohjai­le­ma­na.

Tässä epä­var­muu­den tilassa lääkärit ja ter­veys­vi­ran­omai­set eivät enää näyttäydy pyy­teet­tö­mi­nä asian­tun­ti­ja-auk­to­ri­teet­tei­na, joille halut­tai­siin antaa valta päättää yksi­löi­den ter­vey­teen liit­ty­vis­tä asioista. 


Lähteitä

Brown, K. F., Kroll, J. S., Hudson, M. J., Ramsay, M., Green, J., Long, S. J., … Sevdalis, N. (2010). “Factors under­lying parental decisions about com­bi­na­tion childhood vacci­na­tions including MMR: A sys­te­ma­tic review.” Vaccine, 28(26), 4235 – 4248. 

Helén, Ilpo & Jauho, Mikko (2003). Kansalaisuus ja kan­san­ter­veys. Gaudeamus, Helsinki. 

Helén, Ilpo (2008). “Terveyskansalaisuuden kohtalot. Huomioita uudesta ter­veys­po­li­tii­kas­ta ja huip­pu­tek­no­lo­gi­ses­ta lää­ke­tie­tees­tä.” Sosiaalilääketieteellinen aika­kaus­leh­ti 2008: 45, 146 – 154. 

Raffaeta, R. (2012). “When ‘to choose’ is ‘to care’: the case of pae­diat­ric vacci­na­tions.” Suomen Antropologi 37(3), 8 – 23.

Reich, J. (2014). “Neoliberal Mothering and Vaccine Refusal: Imagined Gated Communities and the Privilege of Choice.” Gender & Society (October), 679 –704.

THL (2015). Vuonna 2012 syn­ty­nei­den lasten roko­tus­kat­ta­vuus

Yaqub, O., Castle-Clarke, S., Sevdalis, N., & Chataway, J. (2014). “Attitudes to vacci­na­tion: A critical review.” Social Science & Medicine, 112, 1 – 11.

Artikkelikuva: Antranias (CC0)

Verkkotaitto: Taina Cooke