Teksti: Emmi Holm, VTMPodcast-lukija: Bea Bergholm.

Nigeria on noin 182 mil­joo­nal­la asuk­kaal­laan Afrikan väki­rik­kain maa — joka viides afrik­ka­lai­nen on nige­ria­lai­nen. Onkin luontevaa, että Nigeria on vii­meis­ten vuosien aikana noussut afrik­ka­lai­sek­si talous- ja viih­de­mah­dik­si. Tästä huo­li­mat­ta lännessä, ja osittain myös muualla Afrikassa, mielikuva Nigeriasta on nega­tii­vi­nen: on maa­il­man­luo­kan kor­rup­tio­ta, ter­ro­ris­mia, kid­nap­pauk­sia ja öljy­vuo­to­ja. Toisaalta uutisissa on näkynyt juttuja, joissa Afrikan suurinta taloutta esi­tel­lään maailman nopeiten kasvavana mark­ki­na­na samp­pan­jal­le ja yksi­tyis­len­to­ko­neil­le.

Juuri nämä ris­ti­rii­dat kiin­nos­ti­vat minua, kun päätin lähteä syksyllä 2013 tekemään kent­tä­työ­tä graduani varten Lagosiin, Nigerian suu­rim­paan kau­pun­kiin. Tutkin eri­tyi­ses­ti pai­kal­lis­ta elo­ku­va­teol­li­suut­ta Nollywoodia: miten se toimii ja min­kä­lai­sia tarinoita ja ihanteita se tuottaa. Sattuman kautta päädyin asumaan pai­kal­li­seen varak­kaa­seen per­hee­seen, minkä ansiosta pääsin tutus­tu­maan myös varak­kai­den nige­ria­lais­ten nuorten aikuisten elä­män­tyy­liin. Nämä usein ulko­mail­la kou­lu­tuk­sen­sa saaneet nuoret ovat palanneet takaisin Lagosiin raken­ta­maan isän­maa­taan sekä rikas­tu­maan. Ystävieni elämät kie­tou­tui­vat mie­len­kiin­toi­sel­la tavalla Nollywood-elokuvien tari­noi­hin.

Kuvakaappaus Nollywoodin Eleregbe-elo­ku­vas­ta

Nollywood 

Nollywood syntyi 1990-luvun alku­puo­lel­la Lagosissa. Elokuvat sekä niiden ympärillä pyörivä täh­ti­kult­tuu­ri ovat vii­meis­ten vuosien aikana levinneet kulo­val­kean tavoin Afrikassa sekä afrik­ka­lai­sen diasporan myötä ympäri maailmaa. Nigeria on nous­sut­kin ripeästi maailman toiseksi tuot­te­liaim­mak­si elo­ku­va­teol­li­suus­maak­si 800‑1500 elokuvan vuo­si­vauh­dil­la, heti Intian Bollywoodin jälkeen. Hollywoodin kolmas sija saattaa olla monelle yllätys.

Nollywoodilla on oma sym­paat­ti­nen syn­ty­ta­ri­nan­sa, joka voisi jo itsessään olla elokuva. Vuonna 1992 eräs kauppias toi tyhjiä video­ka­set­te­ja Taiwanista Lagosiin. Myynnin vauh­dit­ta­mi­sek­si kauppias päätti nau­hoit­taa kase­teil­le kehit­te­le­män­sä elokuvan nimeltä Living in Bondage (1992). Elokuva kertoo miehestä, joka saa valtaa ja rik­kauk­sia uhraa­mal­la vaimonsa rahan­te­ko­ri­tu­aa­lis­sa. Vaimo kuitenkin palaa kum­mit­te­le­maan mie­hel­leen, mikä lopulta johtaa miehen vara­rik­koon ja saa hänet hulluuden partaalle. 

Hurjista juo­nen­kään­teis­tä huo­li­mat­ta tarina päättyy hyvin, sillä lopuksi mies tulee uskoon ja pelastuu kado­tuk­sel­ta. Elokuva on sittemmin myynyt noin 750 000 kap­pa­let­ta ja noussut kult­ti­mai­nee­seen. Perinteisten Nollywood-elokuvien tarinat eivät ole pal­joa­kaan muut­tu­neet ensim­mäi­sis­tä elo­ku­vis­ta: uskon, rakkauden, noituuden sekä rikas­tu­mi­sen teemat ovat edelleen hyvin suo­sit­tu­ja. 

Elokuvamyyjiä Lagosin Idumota Marketissa. Kuva: Emmi Holm.

Nollywoodin tuo­tan­to­mal­li perustuu nopeu­del­le, pienille bud­je­teil­le ja epä­vi­ral­li­sil­le tuo­tan­to­ka­na­vil­le. Elokuviin eri­kois­tu­neet tori­myy­jät rahoit­ta­vat pääosan suoraan video­le­vi­tyk­seen teh­tä­vis­tä elo­ku­vis­ta. Elokuvat kuvataan usein noin kuu­kau­des­sa, jonka jälkeen ne päätyvät maan toreille myy­tä­vik­si. Elokuvalla on noin kaksi viikkoa aikaa rahastaa itsensä takaisin ennen kuin piraat­ti­ver­siot löytävät tiensä mark­ki­noil­le ja kopioiden teke­mi­ses­tä muodostuu elokuvien laatua hei­ken­tä­vä noi­dan­ke­hä.

Nollywoodin tuo­tan­to­mal­li tekee elo­ku­va­teol­li­suu­des­ta täysin oman­lai­sen­sa. Tämä on myös monelle ohjaa­jal­le ylpey­de­nai­he. Elokuvat ovat usein täysin oma­kus­tan­tei­sia ilman val­tioi­den ja eri­tyi­ses­ti län­si­mai­den tukia. Omakustanteisuus yhdis­tet­ty­nä äärim­mäi­sen nopeaan tuo­tan­to­tah­tiin johtaa vali­tet­ta­vas­ti usein varsin heikkoon visu­aa­li­seen ilmeeseen. 

Ohjaaja Charles Igwe myöntää audio­vi­su­aa­lis­ten tehos­tei­den olevan ”väärällä tavalla hir­vit­tä­viä” ja näyt­te­li­jä­suo­ri­tus­ten puut­teel­li­sia. Toisaalta moni kokee näyt­te­li­jöi­den yli­näyt­te­le­mi­sen selit­ty­vän nige­ria­lais­ten ekspres­sii­vi­sel­lä tavalla olla ja elää. Myös ohjaaja Zeb Ejiro kertoo Nollywood Babylon -doku­men­tis­sa (2008) elo­ku­va­teol­li­suu­des­sa olevan kyse rahan­teos­ta, ei taiteen teke­mi­ses­tä. Tärkeintä on kuitenkin nige­ria­lai­sis­ta kan­san­ta­ri­nois­ta ammen­ta­vat juo­nen­kään­teet.

Stereotypioita ja rikkauksia

Renunciation: Say no to campus cults -elokuvan kuvaukset. Kuva: Emmi Holm.

Nollywood on saanut osakseen myös paljon kri­tiik­kiä. Teollisuutta on syytetty muun muassa afrik­ka­lais­ten ste­reo­ty­pioi­den vah­vis­ta­mi­ses­ta, innok­kaas­ta noituuden kuvaa­mi­ses­ta ja ennen kaikkea elokuvien äärim­mäi­sen huonosta laadusta. Useimmiten kri­ti­soi­jat ovat muiden maiden elokuva-alan ammat­ti­lai­sia, mutta myös Nigerian valtio on kri­ti­soi­nut ja paikoin jopa sen­su­roi­nut elokuvia pri­mi­tii­vi­sek­si lei­maan­tu­mi­sen pelossa. 

Monissa muissa Afrikan maissa nige­ria­lai­sia saatetaan pitää mustan magian osaajina juuri Nollywood-elokuvien esit­te­le­mien tari­noi­den ja hen­ki­lö­ku­vien takia. Esimerkiksi asuessani naa­pu­ri­maas­sa Beninissä kerroin usein kadulla jut­te­le­maan tuleville miehille olevani kihloissa nige­ria­lai­sen kanssa. Tämä ei ollut totta, mutta miehet useim­mi­ten kaik­ko­si­vat tiehensä saman tien. 

Rikastuminen on perin­tei­ses­ti ollut erittäin suuressa keskiössä Nollywood-elo­ku­vis­sa. Elokuvien mukaan rik­kauk­sien saa­vut­ta­mi­seen on yleensä kaksi keinoa: noituus eli musta magia tai uskoon tuleminen. Noituuteen tur­vau­du­taan usein äärim­mäi­ses­sä epä­toi­vos­sa ja sen nähdään edustavan van­han­ai­kais­ta, taka­pa­juis­ta keinoa selviytyä. Uskoon tuleminen sen sijaan on vaikeampi, mutta kes­tä­väm­pi ja parempi tapa saada elämä oikeille raiteille. Kirkko ja usko luovat toivoa tule­vai­suu­teen.

Juuri rikas­tu­mi­sen nar­ra­tii­vi yhdistää elo­ku­vis­sa modernin sekä perin­tei­sen elä­män­ta­van. Perinteisiä elä­män­ta­po­ja ei kui­ten­kaan näytetä ainoas­taan nega­tii­vi­ses­sa valossa: osittain Nollywood nime­no­maan vaalii nige­ria­lai­sia tra­di­tioi­ta. 

Näyttelijä val­mis­tau­tuu Separate Lives -tele­vi­sio­sar­jan kuvauk­sis­sa. Kuva: Emmi Holm.

Toivo

Uskon suhde rik­kauk­sien saa­vut­ta­mi­seen on läsnä joka­päi­väi­ses­sä elämässä. Menee Lagosissa mihin tahansa kirkkoon, oli se sitten rikkaiden tai köyhien, kato­li­lai­nen tai hel­lun­tai­lai­nen, puhutaan saar­nois­sa maan­pääl­lis­ten rik­kauk­sien saa­vut­ta­mi­ses­ta. Moni tuttavani rukoili juma­lal­taan lisää meriittiä ja rahaa, ja uskoikin vahvasti rukouk­sien­sa toteu­tu­van. Myös papit yllä­pi­tä­vät mie­li­ku­vaa uskon ja rikas­tu­mi­sen yhtey­des­tä omalla levei­le­väl­lä elä­män­tyy­lil­lään. Eräs huhu esi­mer­kik­si väittää nige­ria­lais­ten pappien omistavan eniten yksi­tyi­siä len­to­ko­nei­ta koko maassa.

Noin puolet nige­ria­lai­sis­ta määrittää itsensä kris­ti­tyk­si. Protestanttiset kirkot ja herä­tys­liik­keet ovat kasvaneet hurjasti 1990-luvulta lähtien. Omiin tut­ta­vii­ni lukeutui hel­lun­tai­lai­sia, angli­kaa­ne­ja ja kato­li­lai­sia. Paikallinen perheeni oli muslimi. Kaikkia yhdisti se, että usko oli joka­päi­väi­ses­sä elämässä mukana, kirkossa käytiin vii­koit­tain ja jokainen koh­taa­mi­nen päättyi “god bless”-toivotukseen. Monet sanoi­vat­kin nige­ria­lais­ten olevan maailman usko­vai­sin kansa, ja osittain sen takia myös maailman onnel­li­sin.

Nigerialaiset raken­ta­vat mie­lei­si­ään elä­män­ta­ri­noi­ta toivon ympärille. Tämä on ymmär­ret­tä­vää maassa, jossa kaikki län­si­mais­sa pysyviksi mielletyt asiat valtion raken­teis­ta yksi­löi­den elin­kei­noi­hin ovat häilyviä ja epä­var­mo­ja. Nollywood on todel­li­nen unel­ma­teh­das, joka tarjoaa ymmär­ret­tä­viä tarinoita pai­kal­li­siin perin­tei­siin ja glo­baa­liin tule­vai­suu­teen tukeutuen. Nollywood näyttää miten elämästä selvitään, miten kuka tahansa voi rikastua, rakastua tai jopa tuhoutua, sosi­aa­li­sis­ta läh­tö­koh­dis­ta huo­li­mat­ta.

Nollywood luomassa uutta kansallista narratiivia

Hieman alle 30-vuotias Nollywood osaa myös uudistaa itseään. 2000-luvun lop­pu­puo­lel­la on julkaistu erittäin laa­duk­kai­ta ja jopa pal­kit­tu­ja elokuvia. Elokuvien kor­keam­pien bud­jet­tien ja paremman laadun myötä jotkut elokuvat ovat päässeet myös teat­te­ri­le­vi­tyk­seen. Keskiluokan ja rikkaan väestön suosimat elo­ku­va­teat­te­rit ovat pitkään kes­kit­ty­neet ainoas­taan län­si­maa­lai­siin elokuviin, joten tämä on pai­kal­li­sel­le elo­ku­va­teol­li­suu­del­le saavutus. 

Lisäksi erilaiset gaalat sekä nige­ria­lai­sen ja afrik­ka­lai­sen elokuvan fes­ti­vaa­lit ovat nostaneet Nollywood-elokuvien salon­ki­kel­poi­suut­ta. Nollywood-tähdet ovat tun­net­tu­ja lähes joka puolella Afrikkaa ja todis­ta­vat omilla elä­män­tyy­leil­lään elokuvan kan­nat­ta­van rahal­li­ses­ti. Hiljattain myös Nigerian valtio on kertonut tar­joa­van­sa rahaa elo­ku­va­työ­läis­ten kou­lu­tuk­seen ja lainoja elokuvien teke­mi­seen. Monet alalla työs­ken­te­le­vät ovat kuitenkin ihme­tel­leet, mihin rahat ovat todel­li­suu­des­sa kadonneet. 

Monet nige­ria­lai­sis­ta tut­ta­vis­ta­ni eivät myönnä kat­so­van­sa Nollywood-elokuvia aktii­vi­ses­ti. Varakkaat nuoret aikuiset suosivat Hollywood-elokuvia, mutta kysyes­sä­ni heidän nige­ria­lai­sia lem­pi­näyt­te­li­jöi­tään tai -elo­ku­vi­aan, monella on vastaus valmiina. Sen sijaan vanhempi nige­ria­lai­nen “äitini” katsoi Nollywood-elokuvia jat­ku­vas­ti. Saippuasarjamaiset elokuvat saat­ta­vat­kin puhutella enemmän naisia, tai ainakin he myöntävät kat­so­van­sa niitä. Yhä laa­duk­kaam­pien ja moni­sä­vyi­sem­pien elokuvien myötä Nollywood saattaa kuitenkin val­loit­taa uusia katsojia suku­puo­les­ta ja sosi­aa­li­luo­kas­ta huo­li­mat­ta.

Nollywood on viime vuosina kasvanut noin viiden miljardin dollarin kokoi­sek­si elo­ku­va­teol­li­suu­dek­si. Summa olisi huo­mat­ta­vas­ti suurempi, ellei pira­tis­mil­la olisi edelleen niin suurta jalan­si­jaa elokuvien levi­tyk­ses­sä. Monelle Nollywood on nige­ria­lai­sen kult­tuu­rin säi­ly­mi­sen elinehto. Se on vastaus ame­rik­ka­lai­sel­le kulttuuri-impe­ria­lis­mil­le, ja siksi sen aja­tel­laan tavoit­ta­van niin laajan kat­so­ja­kun­nan ympäri maailmaa. 

Separate Lives -tele­vi­sio­sar­jan kuvaukset. Kuva: Emmi Holm.

Kovastakin kri­tii­kis­tä huo­li­mat­ta Nollywood on muu­ta­mas­sa vuo­si­kym­me­nes­sä val­loit­ta­nut Afrikan. iROKOtv, ”Afrikan Netflix”, levittää laa­duk­kaam­pia elokuvia maailman eri kolkkiin. Nigeriassa syntyneet trendit kult­tuu­rin ja muodin saralla ovat levinneet pitkälti elo­ku­va­teol­li­suu­den sii­vit­tä­mä­nä ympäri maanosaa. 

Jotkut ovat jopa puhuneet Afrikan nige­ri­saa­tios­ta. Esimerkiksi muiden Afrikan maiden pää­mie­hien on nähty pukeu­tu­van nige­ria­lais­tyy­li­siin vaat­tei­siin. Onkin mie­len­kiin­tois­ta, että samalla kun puhutaan maailman ame­rik­ka­lais­tu­mi­ses­ta sekä glo­ba­li­saa­tios­ta, val­loit­taa palloa saman­ai­kai­ses­ti myös aivan toi­sen­lai­nen kulttuuri. 


Luettavaa

Emmi Holm: Dreaming of Naija: Filmmaking and Everyday Hustle in Lagos, Nigeria (2014) 

Katsottavaa

Ben Addelman & Samir Mallal: Nollywood Babylon (2008)

Jamie Meltzer: Welcome to Nollywood (2007)

Nollywood-elokuvia laidasta laitaan: RealNollyTV

Artikkelikuva: Emmi Holm

Verkkotaitto: Niina Ahola