Teksti: Bea Bergholm. Podcast-lukija: Sanna Rauhala.

Sana “visu­aa­li­nen” tar­koit­taa kaikkea näkö­ais­tin avulla havait­ta­vaa ja kuval­lis­ta. Visuaaliset esitykset ovat olen­nai­nen osa sekä taidetta että vies­tin­tää. Niillä voidaan havain­nol­lis­taa ja sel­keyt­tää asioita, mutta myös herättää voi­mak­kai­ta tunteita ja muistoja. Jokainen meistä varmasti muistaa ainakin muutaman tai­de­teok­sen, elokuvan tai per­for­mans­sin, joka on temmannut mukaansa ja saanut pohtimaan asioita uudesta näkö­kul­mas­ta.

Visuaalinen ant­ro­po­lo­gia on ant­ro­po­lo­gian alalaji. Se keskittyy tutkimaan kaikkea silmin havait­ta­vaa, aina etno­gra­fi­sis­ta valo­ku­vis­ta ja videoista tanssiin ja tatuoin­tei­hin saakka. Tutkimuskohteita on lähes rajaton määrä. Niitä voivat olla esi­mer­kik­si graffitit, korut, hie­rogly­fit tai maa­lauk­set. Visuaalisiin kult­tuu­rin­tuot­tei­siin suh­tau­du­taan etno­gra­fi­se­na mate­ri­aa­li­na ja tietona. Niiden aja­tel­laan täy­den­tä­vän ant­ro­po­lo­gian perin­tei­sem­piä tut­ki­mus­me­to­de­ja, kuten haas­tat­te­lu­ja ja osal­lis­tu­vaa havain­noin­tia.

Kirvestaisteluja ja yhteistyötä 

Yleinen oletus ant­ro­po­lo­gias­sa on, että kulttuuri ilmenee havait­ta­vis­sa olevina sym­bo­lei­na. Visuaalinen ant­ro­po­lo­gia lähti liik­keel­le posi­ti­vis­ti­ses­ta näke­myk­ses­tä. Sen mukaan objek­tii­vi­nen todel­li­suus on aina havait­ta­vis­sa olevaa, ja siten todel­li­suut­ta voi­tai­siin tallentaa esi­mer­kik­si filmille ilman ihmis­mie­len tie­toi­suu­den rajoit­tei­ta. Nykyaikaisemman ant­ro­po­lo­gi­sen näke­myk­sen mukaan kult­tuu­ri­nen todel­li­suus on aina sosi­aa­li­ses­ti raken­tu­nut­ta. Esimerkiksi kuvaajan läsnäolo tilan­tees­sa voi vaikuttaa visu­aa­li­sen tut­ki­muk­sen lop­pu­tu­lok­seen paljonkin. 

Eemi Nordström_ Glyphs

Mayahieroglyfejä. Kuva: Eemi Nordström

Mediaa ja nyky­tek­no­lo­gi­aa käytetään entistä enemmän kom­mu­ni­koin­nin, opetuksen ja poli­tii­kan tekemisen tar­koi­tuk­siin. Tämä on herät­tä­nyt vahvaa kiin­nos­tus­ta visu­aa­lis­ta ant­ro­po­lo­gi­aa kohtaan. Julkiset ins­ti­tuu­tiot, yritykset ja yli­opis­to­maa­il­ma koros­ta­vat yhä enemmän keinoja, joilla voidaan parantaa kult­tuu­rien välistä ymmär­rys­tä ja dialogia. Visuaalinen ant­ro­po­lo­gia tarjoaa juuri näitä keinoja silloin, kun pelkkä teksti ei riitä välit­tä­mään haluttuja asioita. 

Aiemmin visu­aa­li­sen ant­ro­po­lo­gian nähtiin käsit­tä­vän ainoas­taan etno­gra­fi­sen elokuvan. Nykyään ala on ottanut laajemmin huomioon myös muut visu­aa­li­suu­den muodot. Visuaalinen ant­ro­po­lo­gia on vahvasti moni­tie­tei­nen alue, sillä siinä on vai­kut­tei­ta myös esi­mer­kik­si media­tut­ki­muk­ses­ta, valo­ku­va­his­to­rias­ta ja muista sovel­ta­vis­ta aloista. 

Niin kutsuttu reflek­sii­vi­nen etno­gra­fia pyrkii siihen, että kuvat­ta­van kult­tuu­rin ihmiset olisivat aktii­vi­ses­ti mukana elokuvan tai muiden kuvausten tuot­ta­mi­ses­sa. Se tavoit­te­lee myös sitä, että tutkijan oma asema kuvauk­seen vai­kut­ta­ja­na tun­nis­tet­tai­siin paremmin. Sekä ant­ro­po­lo­git että doku­men­ta­ris­tit ovat 2000-luvun taitteen jälkeen yhä enemmän huo­leh­ti­neet elokuvien tuot­ta­mi­seen mah­dol­li­ses­ti liit­ty­vis­tä eet­ti­sis­tä ja poliit­ti­sis­ta ongel­mis­ta. Joidenkin mielestä tulisi tehdä ainoas­taan sellaisia etno­gra­fi­sia elokuvia, jotka muo­dos­tu­vat tutkijan ja tut­kit­ta­vien välisessä tiiviissä yhteis­työs­sä.

1900-luvun alusta vielä pitkälle eteenpäin ant­ro­po­lo­gi­set elokuvat esittivät vieraat kult­tuu­rit kos­ke­mat­to­mi­na ja perin­tei­si­nä. Robert Flaherty kuvasi inuitien perin­teis­tä elintapaa teok­ses­saan Nanook of the North (1922).

Nanook

Nanook of the North-elokuvan mai­nos­ju­lis­te

Yhdysvaltalaista ant­ro­po­lo­gi Napoleon Chagnonia pidetään yhtenä visu­aa­li­sen ant­ro­po­lo­gian pio­nee­reis­ta siitäkin huo­li­mat­ta, että hänen etno­gra­fian­sa ovat herät­tä­neet paljon kes­kus­te­lua ja olleet useiden ant­ro­po­lo­gien kritiikin kohteena. Chagnon oli 1970-luvulla elo­ku­va­tuot­ta­ja Timothy Aschin mukana tekemässä etno­gra­fi­sia elokuvia, jotka kuvasivat Venezuelan Janomami-heimon elämää. Yhteensä elokuvia syntyi reilusti yli 20. Tunnetuin näistä on The Ax Fight (1975), jossa kuvataan kylä­läi­siä tais­te­le­mas­sa nuijien, kirvesten ja machete-veisten kanssa. 

Chagnonia ja Aschia kri­ti­soi­tiin siitä, että heidän tuomansa län­si­mai­set tavarat aiheut­ti­vat riitaa kylä­läis­ten kesken. Chagnon itse väitti, ettei ulko­puo­lis­ten kuvaajien läsnäolo vai­kut­ta­nut tilan­tee­seen millään tavalla. 

Muita tun­ne­tuim­pia visu­aa­li­sen ant­ro­po­lo­gian tut­ki­joi­ta olivat muun muassa Hortense Powdermaker, Gregory Bateson, Jean Rouch ja Margaret Mead. Suomalaisia alan nimiä taas ovat Mirja Metsola ja Jari Kupiainen. Visuaalista ant­ro­po­lo­gi­aa kun­nioit­taa Meadin nimeä kantava doku­ment­tie­lo­ku­va­fes­ti­vaa­li, joka jär­jes­te­tään vuo­sit­tain American Museum of Natural Historyssa, New Yorkissa. 

Työllistyminen Suomessa ja maailmalla

Visuaaliseen ant­ro­po­lo­gi­aan eri­kois­tu­neet työs­ken­te­le­vät usein tv-tuo­tan­nos­sa, esi­mer­kik­si doku­ment­tien ja elokuvien tuot­ta­ji­na ja taus­ta­jou­kois­sa. Opintoja voi hyödyntää moni­puo­li­ses­ti myös media-alalla, vies­tin­näs­sä, museo­työs­sä ja taiteen tut­ki­muk­ses­sa. 

Suomalainen Illume-tuo­tan­to­yh­tiö on eri­kois­tu­nut luovien elokuvien tuot­ta­mi­seen. Yhtiötä vuonna 1987 perus­ta­mas­sa ollut Heimo Lappalainen oli kou­lu­tuk­sel­taan ant­ro­po­lo­gi. Hänet tunnetaan parhaiten kol­mio­sai­ses­ta Siperian evenkien elämää kuvaa­vas­ta sarjasta Taigan kan­sa­lai­sia. Sarja kertoo evenkien perin­tei­ses­tä, pai­men­to­lai­suu­teen ja poron­hoi­toon perus­tu­vas­ta elä­män­ta­vas­ta ja tämän vähem­mis­tö­kult­tuu­rin suhteesta laa­jem­paan venä­läi­seen yhteis­kun­taan. Viimeisessä osassa kes­ki­ty­tään kuvaamaan juuri tätä ris­ti­rii­taa, kun poron­hoi­ta­ja­per­heen kaksi pientä lasta viedään kylän kouluun oppimaan val­ta­kult­tuu­rin tavoille. Ohjaustyönsä ohella Lappalainen oli Nordic Anthropological Film Associationin johtaja ja johti Uppsalan ant­ro­po­lo­gis­ta laitosta.

Illumella on töissä myös muutamia muita ant­ro­po­lo­gi­aa opis­kel­lei­ta ohjaajia, joiden doku­ment­te­ja on esitetty muun muassa Yleisradiolla. Visuaaliseen ant­ro­po­lo­gi­aan eri­kois­tu­neet ovat Suomessa työl­lis­ty­neet perin­tei­ses­ti elo­ku­va­tuo­tan­non parissa, ja jotkut ovat onnis­tu­neet luomaan uraa myös kan­sain­vä­li­ses­ti. Esimerkiksi elo­ku­va­tuo­tan­to­yh­tiö Tuffi Filmsillä työs­ken­te­le­vä Venla Hellstedt on val­mis­tu­nut sosi­aa­liant­ro­po­lo­gian mais­te­rik­si London School of Economicsista ja työs­ken­nel­lyt aiemmin muun muassa BBC:lle ja Discovery Channelille.

Suvi Jaakkola IMG_1777

Kuva: Suvi Jaakkola

Vaikka visu­aa­li­nen ant­ro­po­lo­gia painottaa nykyään paljon liikkuvaa kuvaa, oppiai­neel­la on annet­ta­vaa myös valo­ku­vauk­sen ja media-analyysin parissa. Helsingin yli­opis­tos­sa ant­ro­po­lo­gi­aa opis­kel­lut Iina Kohonen väitteli vuonna 2012 taiteen toh­to­rik­si aiheenaan Neuvostoliiton kos­mo­naut­ti­va­lo­ku­vat kylmän sodan aikana. Tällä hetkellä hän työs­ken­te­lee Tiedonjulkistamisen neu­vot­te­lu­kun­nas­sa.

Alati kasvava opiskelutarjonta

Kattavin visu­aa­li­sen ant­ro­po­lo­gian opis­ke­lu­mah­dol­li­suus löytyy Manchesterin yli­opis­ton Granada-kes­kuk­ses­ta. Keskuksen net­ti­si­vuil­la voi tutustua eri­ta­soi­siin opin­näy­te­töi­hin ja saada vilauksen siitä, mitä visu­aa­li­sen ant­ro­po­lo­gian opiskelu voi käy­tän­nös­sä olla. Mielenkiintoinen esimerkki on ainakin Michael Atkinsin väi­tös­kir­ja­tut­ki­mus vuodelta 2013, jossa hän käsit­te­lee Manchesterin kaduilla tapah­tu­vaa crui­sin­gia eli homo­mies­ten anonyymiä seksin etsimistä. Työssään Atkins käyttää hyväkseen visu­aa­li­sel­le ant­ro­po­lo­gial­le ominaisia metodeja, valokuvia ja pii­rus­tuk­sia, ja yhdistää niitä etno­gra­fi­seen tekstiin. 

Mikäli visu­aa­li­nen suun­tau­tu­mi­nen kiin­nos­taa, ei opiskelua varten vält­tä­mät­tä tarvitse lähteä Suomenlahtea kauemmas. Tallinnan yliopisto tarjoaa audio­vi­su­aa­li­sen etno­gra­fian maisterin tutkinnon, joka yhdistää audio­vi­su­aa­li­sia työs­ken­te­ly­me­to­de­ja ant­ro­po­lo­gi­seen kon­sep­tiin ja näke­myk­seen. Tutkinnon suo­rit­ta­mi­sen aikana pereh­dy­tään muun muassa visu­aa­li­sen ant­ro­po­lo­gian his­to­ri­aan, doku­ment­ti­fil­mien tuot­ta­mi­seen sekä taiteen ja etno­gra­fian väliseen suh­tee­seen.

Alaa on mah­dol­lis­ta opiskella myös Tanskassa, Aarhusin yli­opis­tos­sa. Maisteritason koulutus on jär­jes­tet­ty yhdessä Moesgaard-museon kanssa, joka tarjoaa ainut­laa­tui­sia tiloja opiskelua varten. Suomessa visu­aa­li­sen ant­ro­po­lo­gian opetus on tois­tai­sek­si vielä lap­sen­ken­gis­sään, sillä tarjolla on ainoas­taan yksi valin­nai­nen kurssi Itä-Suomen yli­opis­ton kult­tuu­riant­ro­po­lo­gian oppiai­nees­sa. Oppiaineen suosio on kuitenkin kovassa nousussa, joten toivon mukaan Suomessakin voi pian syventyä alaan entistä paremmin.


Lähteitä ja luettavaa

Oxford Bibliographies: Visual Anthropology

Society for Visual Anthropology

visua​lanth​ro​po​lo​gy​.net

Askew, K. ja Wilk, R. (toim.). The Anthropology of Media: A Reader (Blackwell, 2002)

Gibson, Janine. Media Directory 2007: The Essential Handbook (Guardian Newspapers Ltd, 2007)

Ginsburg, F., Abu-Lughod, L. ja Larkin, B. (toim.). Media Worlds: Anthropology on New Terrain (University of California Press, 2002)

Gregory, G. Healy, J.R., Mazierksa, E. Careers in Media and Film: The Essential Guide (Sage, 2008)

Ruby, Jay. Visual Anthropology. Teoksessa Encyclopedia of Cultural Anthropology, toi­mit­ta­neet David Levinson ja Melvin Ember (Henry Holt & Co. 1996)

Artikkelikuva: Mario Guo (CC BY-SA 2.0)