Teksti: Saara Toukolehto, VTM Podcast-lukija: Bea Bergholm
Sosiaalinen media on mahdollistanut erilaisten sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen ja luomisen ennennäkemättömällä tavalla. Ulkosuomalaiset ovat tarttuneet somen tarjoamaan mahdollisuuteen rakentaa suomalaisia yhteisöjä Suomen ulkopuolella, ja ulkomailla asuvien suomalaisten Facebook-ryhmiä tuntuu syntyvän kuin sieniä sateella. Kuulun itsekin vuodesta 2010 lähtien pääasiallisesti Berliinissä asuneena tällaisiin verkkoyhteisöihin.
Suomipoweria saksan maalla! Saksassa asuville suomalaisille ja muuten vaan samanmielisille. Ryhmä on avoin kaikille ja aihe vapaa, kunhan mahtuu jollain tavalla otsikon alle. Ryhmään voi tulla kyselemään asumisesta, kulttuurista ja käytännön asioista.
Saksassa asuu Suomen suurlähetystön mukaan 13 000 Suomen kansalaista. Facebookissa on useita Saksan suomalaisten ryhmiä sekä eri Saksan kaupunkeihin keskittyneitä ryhmiä. Näistä yksi suurimmista on ‘Suomalaiset Saksassa’ -ryhmä, jolla on reilusti yli 3000 jäsentä.
Miksi yhteisöllisyys suomalaisten kesken on niin tärkeää myös vapaaehtoisesti synnyinmaansa jättäneille? Ja mitä kummaa näissä ulkosuomalaisten ryhmissä sitten oikein pulistaan päivästä toiseen?
Muille maille vierahille…
Luulisi että viimeinen asia mitä Suomesta lähtevä kaipaa, on kontakti suomalaisten kanssa, mutta yllättäen suuri osa ryhmien jäsenistä hakeutuu puheisiin muiden Saksassa asuvien suomalaisten kanssa ryhmien välityksellä jo ennen lähtöä Suomesta.
Kuva: Suvi Jaakkola
Hei! Onkos Thüringenin osavaltiossa muita suomalaisia? Me ollaan muuttamassa sinne parin kuukauden päästä. Turhaan etsiskelin ryhmää “Suomalaiset Thüringenissä” tai “Suomalaiset Erfurtissa”, ei löytynyt.
Ryhmiin satelee viikoittain etenkin käytännön asioihin liittyviä kysymyksiä ihmisiltä, jotka vasta suunnittelevat muuttoa tai ovat juuri saapuneet Saksaan. Vinkkejä pyytävät etenkin Berliinin suomalaisten ryhmässä myös henkilöt, jotka ovat tulossa kaupunkiin vain vierailulle. Sekä Suomalaiset Saksassa että Suomalaiset Berliinissä -ryhmien sivuilla on erilliset tietopankit, joihin on koottu tärkeitä tietoja asunnonhausta, verotuksesta, terveysvakuutuksista ja muista Saksaan muuttavalle tärkeistä asioista.
Vaikka syy liittyä ryhmään on monille ainakin aluksi puhtaasti käytännöllinen, on Suomalaiset Saksassa -ryhmässä käydyn keskustelun perusteella selvää, että ryhmän jäsenyydessä on myös ryhmäidentiteettiin ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen liittyviä ulottuvuuksia. Vieraassa maassa, vajaalla kielitaidolla ja kulttuurishokkia vasta sulattelevana on helpointa kääntyä muiden suomalaisten puoleen huolineen. Toisaalta ulkomailla pidempään asuneille kysymys on myös kulttuurin ja kielen ylläpitämisestä. Ryhmissä kysellään esimerkiksi säännöllisesti suomalaisten saunojen, juhannusjuhlien ja perinneherkkujen ainesosien perään. Myös kaksikielisyys ja lastenkasvatukseen liittyvät teemat ovat kuumia keskustelun aiheita.
“Hep kaikki Frankfurtissa asuvat. Oisko kellään tietoa jos kaupungista löytyisi äijäporukalle yksityistä saunaa muutamaksi tunniksi?”
Uuden kumppanin hyväksyminen on haastavaa
Saksan suomalaisten ryhmissä aikani pyörittyäni tein huvittavan havainnon: uuteen ympäristöön sopeutuminen tuntuu noudattavan tiettyä kaavaa, jota voisi verrata tyypillisiin parisuhdekiemuroihin: Partneriinsa kyllästynyt ihminen lähtee suhteesta, ja päättää etsiä itselleen sopivamman, paremman, erilaisen kumppanin. Laukut pakataan ja katse suunnataan kohti tulevaa.
Uuden kumppanin löydyttyä alkaa kuherruskuukausi-vaihe, jolloin elämää ja uuden kumppanin ominaisuuksia katsotaan ruusunpunaisten linssien lävitse. Ilmasto on lämpimämpi, olut puoli-ilmaista, baareissa saa röökata eikä valomerkkiä tarvitse pelätä. Vuokratasokin on puolet Helsingin vastaavasta. Katukuvan täyttävät taide, musiikki ja graffitit, “Berliinissä on särmää! Berliini ei ole sellainen vätys kuin puhdas ja hiljainen Helsinki!”
Kuva: Gennady Kurushin
Ajan kuluessa ihastumisen aiheuttama romantisoitu kuva kuitenkin väistyy inhorealismin tieltä, joka on suhteen seuraava aste. Vähän kaikki alkaa pikkuhiljaa ottamaan päähän. Suomessa on kunnon talvi ja lunta, “helvetti, kun missään ei voi maksaa kortilla”, “ihan älytöntä! Saksalaiset elää kivikaudella”. Auta armias, kun tulee aika veroilmoituksen, silloin Suomen verovirasto alkaa muistuttaa muistoissa parasta ystävää. Suomi-nostalgia alkaa nostaa päätään. Oliko ero sittenkään aiheellinen? Mitä jos sittenkin palaisi tuttuun ja turvalliseen…?
Omien kokemuksieni perusteella väitän, että näitä kahta ääripäätä seuraa neutraalimpi vaihe, jossa arjen todellisuutta aletaan jäsentää sen realiteettien mukaan jatkuvan vertailun sijaan. Joillekin vertailu saattaa kuitenkin jäädä päälle.
Kulttuurishokki
Yllä kuvailemani vaiheet kuherruskuukaudesta inhorealismiin ja neutraaliin arkeen ovat kulttuurisen sopeutumisen prosessin osia. Kulttuuriseen sopeutumiseen liittyy olennaisesti kulttuurishokin käsite, jota antropologiassa on tutkinut muun muassa suomalaissyntyinen Kalervo Oberg jo 1950-luvulla. Oberg jakoi kulttuurishokin yllä kuvailemiini vaiheisiin, jotka hän nimesi kuherruskuukausi-vaiheeksi, kriisi-vaiheeksi, toipumisvaiheeksi ja sopeutumisvaiheeksi. Kulttuurishokkiin kuuluu lisäksi viidesvaihe eli käänteinen kulttuurishokki, joka koetaan palatessa alkuperämaahan.
Kulttuurishokin rajuus ja yksilön reaktion voimakkuus riippuvat kulttuurien välisten erojen jyrkkyydestä, sosiaalisen tukiverkoston laajuudesta sekä yksilön kyvystä sopeutua uusiin tilanteisiin. Epävarmuus syntyy kyvyttömyydestä ymmärtää ja tulkita näkemäänsä ja kuulemaansa uudessa ympäristössä, ja esimerkiksi ystävyyssuhteet paikallisten kanssa saattavat lieventää tällaisia tuntemuksia. Päälimmäisenä uudella tulokkaalla on usein ulkopuolisuuden kokemus, johon liittyy myös avuttomuuden ja riittämättömyyden tunteita tai pahimmillaan jopa ahdistusta ja häpeää. Paikallinen ystävä voi toimia eräänlaisena kulttuuritulkkina ja pehmentää kulttuurishokin vaikutuksia tulokkaaseen.
Myös sosiaalisen median ryhmillä on tällainen kulttuuritulkin ja vertaisryhmän kaltainen rooli uusien tulokkaiden sopeutumisprosessissa. Toisaalta ryhmät toimivat myös sosiaalisen eristäytymisen keinona kriisi-vaiheessa, jossa pyritään vetäytymään pois “erilaisten” ihmisten seurasta ja haetaan tukea omille vierauden kokemuksille tutusta ja turvallisesta eli muista suomalaisista. Tämä saattaa osaltaan selittää sitä, miksi keskustelu saksalaisista tavoista on suomalaisten ryhmissä usein sävyltään negatiivista: muilta suomalaisilta haetaan oikeutusta omille tuntemuksille vaiheessa, jossa kulttuurishokki on pahimmillaan.
Kannattaako vertailu eksään?
Esimerkiksi suomalaisen ja saksalaisen rakennuskulttuurin eroista kehkeytyi ryhmässä keskustelu, johon kertyi kolmisenkymmentä kommenttia lyhyessä ajassa. Kirjoittajat vertailivat kokemuksiaan ja ottivat kantaa puolesta tai vastaan. Ehdoton enemmistö piti suomalaista rakentamista tasokkaampana, vaikka asiantuntijat ilmeisesti näkevät asian olevan päinvastoin. Näin on suurimmassa osassa keskusteluista – lähes poikkeuksetta ryhmissä tuodaan esille asioita, joiden ajatellaan olevan Suomessa paremmin.
Olisi kiinostavaa kuulla mielipiteitänne saksalaisen vs. suomalaisen rakentamisen tasosta ja laadusta. Eräs alan ammattilainen Suomessa antoi ymmärtää, että suomalainen laatutaso ei Saksassa kelpaisi. Että täällä muka rakennetaan laadukkaamin. Näin kuulemma Suomessa tällä alalla ajatellaan. Onko jollain parempaa tietoa? Itselläni omakohtaiset asumiskokemukset Saksassa ovat olleet lähestulkoon turhauttavia ja aina ajattelen, että ovat kyllä täällä melko kaukana suomalaisesta laatutasosta….
Kuva: Frank Nürnberger
Suomen ja Saksan väliset kulttuuriset erot ovat kuitenkin ainakin ensi vilkaisulla melko pieniä. Itse asiassa maat ovat olleet läheisissä väleissä läpi historian, ja kulttuurisia vaikutteita on tullut Suomeen runsaasti nimenomaan Saksasta. Itsekin yllätyn jatkuvasti siitä, kuinka moni saksalainen ilmiö on suoraan adoptoitu suomalaiseen kulttuuriin aina Schlager-musiikista (iskelmä) lähtien, vaikka toki erojakin löytyy. Toisaalta onkin jännä, kuinka paljon näkyvämmäksi oma kansallinen tai etninen identiteetti ja maailmakuva tulevat uudessa kontekstissa, ja tässä mielessä ulkomaille muutto on myös itsetutkiskelun aikaa.
Vaikuttaisi siltä, että varsinainen kulttuurishokki alkaa Saksaan muuttaneiden keskuudessa hitaasti. Kulttuurierot ja kommunikointivaikeudet tulevat esille vasta, kun pintaa on hieman raaputtanut. Saksalaisen virastomaailman ‘karu’ todellisuus, väärään suuntaa aukeavat ovet, oudon malliset WC-pöntöt, teitittely, liian kova ja pahalta maistuva hanavesi ja vanhanaikaisuus esimerkiksi joukkoliikenteen lippujärjestelmässä tai yleisesti hyväksytyissä maksutavoissa iskevät päin naamaa vasta, kun maassa on ehtinyt tovin oleskella.
Kuva: George Thomas
Parisuhdepsykologiassa on käsittääkseni vallalla ajatus, jonka mukaan eksään vertaileminen on uudelle parisuhteelle tuhoisaa ja voi johtaa jopa suhteen päättymiseen. Ryhmissä käyty keskustelu pistää miettimään, voisiko samaa ajatusta soveltaa myös elämän muilla osa-alueilla. Jos vertailu perustuu rakentavalle näkökulmalle, jossa pyritään oppimaan jotain molempien kulttuuripiirien hyvistä puolista, on se varmasti vain hyvästä. Suomen jatkuva idealisointi ja Saksan mollaaminen taas tuskin johtaa mihinkään hyvään. Toisaalta erilaisen ja vieraan liika ihannointikaan ei ole tervettä. Kultainen keskitie toimii varmasti tässäkin parhaiten.
Eksän kanssa opittu rakentava kriittisyys ja parisuhdetaidot voivat olla hyödyksi uudessa suhteessa, kunhan se ei johda liikaan vertailuun ja näkökulman ahtauteen… ja jos käy niin, että uusi ei vain kerta kaikkiaan miellytä, pätee vanha sananlaskumme “vanhassa vara parempi”, vai miten se nyt menikään… Itseeni vetoaa kuitenkin paremmin “Ei elämä irvistellen somene”.
Artikkelikuva: Christer (CC BY 2.0)
