Teksti ja kuvat: Marianna Keisalo, VTT. Podcast-lukija: Bea Bergholm.

”Moi, mä olen Marianna. Mä olen itsea­sias­sa ant­ro­po­lo­gi ja teen tut­ki­mus­ta stand-up komii­kas­ta kult­tuu­ri­se­na ja yhteis­kun­nal­li­se­na ilmiönä. Mulle on tosi tärkeää, että tutkijat tulee pois yli­opis­ton nor­sun­luu­tor­neis­ta, osal­lis­tuu kes­kus­te­luun ja myös vastaa yhteis­kun­nan muut­tu­viin tar­pei­siin.

Esimerkiksi mä käytin ennen eri­lai­ses­sa net­ti­kir­joit­te­lus­sa nimi­merk­kiä Kukkahattu, mutta nyt olen muuttanut sen muotoon Suvakkihuora.”

Näillä sanoilla olen aloit­ta­nut melkein kaikki pari­kym­men­tä tähän mennessä tekemäni stand up -keikkaa. Asialliseksi ja opet­ta­ja­mai­sek­si kuvatun neli­kymp­pi­sen naisen suusta kuultuna lause on yleensä saanut yleisön nauramaan ja lunas­ta­nut minulle oikeuden olla komiik­kaklu­bin lavalla. 

20150901_194659Stand up -komiikan alkuas­ke­lei­ta Suomessa 1990-luvulla var­jos­ti­vat väitteet siitä, ettei laji sovi tänne, eikä siten tule ikinä menes­ty­mään. Toisin kuitenkin kävi, stand up on vakiin­nut­ta­nut asemansa ja kasvaa enti­ses­tään. Vaikka itsensä stand upilla elättäviä esiin­ty­jiä on vain kou­ral­li­nen ja koo­mi­koi­ta kaiken kaikkiaan ehkä parisataa, laji on tunnettu ja tun­nus­tet­tu osa kult­tuu­rie­lä­mää. On joka­vuo­ti­sia fes­ti­vaa­le­ja, Helsingissä pääsee katsomaan komiikkaa monena iltana viikossa ja klubeja on ilmai­sis­ta tree­niklu­beis­ta kal­lii­siin ammat­ti­lai­sil­toi­hin.

Komiikkaklubeja on jär­jes­tet­ty jopa saunassa – joten lajin voi todella sanoa kotiu­tu­neen tänne. TV-sarja Naurun tasapaino on tehnyt komiikkaa ennestään tun­ne­tum­mak­si. Ilahduttavaa on myös tunne lajin moni­puo­lis­tu­mi­ses­ta esiin­ty­jien lisään­tyes­sä ja yleisöjen kasvaessa. Pääkaupunkiseudulla on eniten tarjontaa, mutta monissa kau­pun­geis­sa ympäri Suomea on omat klubinsa. Koomikot tuntevat pitkälti kaikki toisensa, ja useimmat reis­saa­vat keikoilla ympäri maata. 

Huumori on uni­ver­saa­li osa ihmi­syyt­tä; käsi­tyk­set siitä, millaiset huumorin muodot ovat sove­liai­ta ja missä yhteyk­sis­sä huumori on sallittua, odotettua tai kiel­let­tyä ovat kuitenkin sidok­sis­sa his­to­rial­li­siin, kult­tuu­ri­siin ja sosi­aa­li­siin kon­teks­tei­hin. Stand up elää ja muotoutuu koko ajan – se on myös aina aikansa näköinen, ehkä juuri siksi että komii­kal­le on tyy­pil­lis­tä sekä heijastaa että myös rikkoa sosi­aa­li­sen kans­sa­käy­mi­sen ja ilmaisun rajoja. Vastaavasti komiikan suhde esi­mer­kik­si val­ta­ra­ken­tei­siin on moni­vi­vah­tei­nen ja epä­mää­räi­nen: samakin vitsi voi sekä vahvistaa että kysee­na­lais­taa totun­nai­sia sääntöjä, riippuen kerronnan kon­teks­tis­ta ja tul­kin­nal­li­ses­ta näkö­kul­mas­ta.

IMG_0794

Komiikkaan liittyy valtaa, pelkoa ja vapautta. Tästä tullaan myös kysy­myk­siin sanan­va­pau­des­ta ja sovin­nai­suu­des­ta. Kuka saa nauraa ja mille? Tyypillisesti koo­mi­sil­la hahmoilla hovi­nar­reis­ta ritu­aa­liklov­nei­hin on erivapaus koetella rajoja, mutta piir­ty­vät­kö nämä rajat eri kohtaan koo­mi­kol­le kuin tavan kan­sa­lai­sel­le, ja miten tietyn koomikon sosi­aa­li­nen persoona (jota määrittää esi­mer­kik­si sukupuoli) ja yksi­löl­li­nen olemus liittyvät tähän?

Tutkijan kannalta komiikka on monin tavoin kiehtova mutta myös haas­teel­li­nen kohde. Huumoria eri muo­dois­saan on tutkittu kyllä pitkään eri tie­tee­na­loil­la, mutta se on ollut pitkälti mar­gi­naa­lis­ta ver­rat­tu­na ’vaka­vam­piin’ aiheisiin. Joskus jopa huu­mo­rin­tut­ki­jat perus­te­le­vat aiheen­va­lin­nan sillä, että huumoriin kätkeytyy jokin vakava ja siten tärkeä asia, ja huumori on vain verho vakavan asian edessä. Tämä ajatus nousee mie­les­tä­ni län­si­mai­sen kult­tuu­rin ennak­ko­kä­si­tyk­sis­tä ja vähät­te­le­väs­tä asen­tees­ta huumoria kohtaan. 

Oma mie­li­ku­va­ni huu­mo­rin­tut­ki­muk­ses­ta oli pitkään, että vaikka olen aina nauttinut komii­kas­ta ja yhdessä nau­ra­mi­nen on minulle tärkeä osa sosi­aa­lis­ta kans­sa­käy­mis­tä, teoriat tuntuivat kutis­ta­van ja latis­ta­van huumorin, jättävän aina jotain olen­nais­ta pois. Päädyin kuitenkin tutkimaan väi­tös­kir­jas­sa­ni mek­si­ko­lai­sia ritu­aa­liklov­ne­ja ja siitä alkoi pyr­ki­myk­se­ni löytää uusia näkö­kul­mia sekä huumoriin että semioot­ti­siin – mer­ki­tyk­siä käsit­te­le­viin – teo­rioi­hin yleen­sä­kin. Ottamalla komiikan läh­tö­koh­dak­si pyrin löytämään uusia näkö­kul­mia, joita voi soveltaa myös muuhun ilmaisuun ja toi­min­taan – samalla on syytä muistaa, että humo­ris­ti­nen ja ei-humo­ris­ti­nen eivät ole niin helposti ero­tet­ta­vis­sa kuin teoriat joskus olettavat. 

IMG_0560Väitöksen jälkeen stand up -komiikka tarjosi toisaalta uuden aiheen, jonka ver­taa­mi­nen aiempaan tut­ki­mus­kent­tään tuntui mie­len­kiin­toi­sel­ta, ja toisaalta käytännön kannalta helposti saa­vu­tet­ta­van kentän. Aloitin kent­tä­työn pää­kau­pun­ki­seu­dun komiik­kaklu­beil­la tam­mi­kuus­sa 2015, seu­raa­mal­la keikkoja ja viet­tä­mäl­lä aikaa koo­mi­koi­den kanssa. Syksyllä 2015 kävin Vantaan aikuis­opis­tol­la stand upin perusteet -kurssin, ja jou­lu­kuus­sa 2015 tein ensim­mäi­sen keikkani. 

Ryhtymällä itse ama­töö­ri­koo­mi­kok­si vien ant­ro­po­lo­gi­aan kuuluvan osal­lis­tu­van havain­noin­nin astetta pidem­mäl­le ja pääsen näin tar­kas­te­le­maan komiikkaa sisältä päin. Siinä missä monet tut­ki­muk­set käsit­te­le­vät valmiita esityksiä tai vitsejä, tar­koi­tuk­se­ni on tuoda esiin myös taustalla olevia pro­ses­se­ja. Voiko nau­rat­ta­maan oppia? Millä keinoin voidaan naurattaa vieraita ihmisiä esityksen luomassa kei­no­te­koi­ses­sa tilan­tees­sa? Tässä tarvitaan myös ant­ro­po­lo­gin kykyä tar­kas­tel­la tuttuja ilmiöitä ikään kuin vieraina. 

On kiehtovaa, että yli­pää­tään voidaan järjestää stand up komiikka -ilta: tule tänne torstaina klo 20 niin saat nauraa! Miten tällainen lupaus voidaan lunastaa? 

20151031_213135

Komiikka tarjoaa viihdettä emo­tio­naa­li­ses­ti korkein panoksin: hyvä komiikka on mahtavaa, se voi tarjota tilai­suuk­sia käsitellä kipeitä aiheita, oppia jotain itsestään ja muista, katsoa maailmaa uusien näkö­kul­mien läpi. Irti pääs­tä­mi­nen ja nau­ra­mi­nen yhdessä muiden kanssa, samoin kuin näiden naurujen aikaan­saa­mi­nen tuntuu hyvältä. Epäonnistunut keikka, ”lava­kuo­le­ma”, taas voi olla hir­vit­tä­vää kär­si­mys­tä sekä esiin­ty­jäl­le että kat­so­jil­le.

Komiikka koe­taan­kin usein pelot­ta­vak­si – mutta se on myös kou­kut­ta­vaa. Extreme-urheiluun kaltaisen jän­nit­tä­vyy­den lisäksi stand up -komiikka tarjoaa vielä tilai­suu­den sanoa jotain ja kokea naurun ja yhteisen läsnäolon kautta tulleensa ymmär­re­tyk­si.

”…Ja näin me raken­nam­me yhdessä parempaa maailmaa. Maailmaa, jossa vas­tak­kai­na­set­te­lut lientyvät, dialogi kukoistaa, ihmi­sar­voa kun­nioi­te­taan ja minä voin olla jälleen se rau­haa­ra­kas­ta­va kiltti Kukkahattu. Siihen asti, Suvakkihuora kiittää ja kuittaa.”


Helsinkiläisiä komediaklubeja

Englanninkielinen Comedy Idiot kerran kuussa Cafe Mascotissa

Stand-up Ölhus – Suomenkielinen open-mic klubi joka toinen torstai Ölhus Oslossa

Stand-up Helsinki Facebookissa listaa pää­kau­pun­ki­seu­dun tapah­tu­mia

Klubeja löytyy useista kau­pun­geis­ta ympäri Suomea, tietoa löytyy parhaiten hakusa­noil­la stand-up ja kaupungin nimi.

Viimeaikaisia julkaisuja huumorista

Paul Bouissac (2015) The Semiotics of Clowns and Clowning: Rituals of Transgressions and the Theory of Laughter 

Susanne Colleary (2015) Performance and Identity in Irish Stand-Up Comedy: The Comic ‘i’

Rebecca Krefting (2014) All Joking Aside: American Humor and its Discontents 

Kliph Nesterhoff (2015) The Comedians: Drunks, Thieves, Scoundrels and the History of American Comedy

The Primer of Humor Research (ed. Victor Raskin 2008)

Huumorin skaalat: esitys, tyyli, tarkoitus. Kalevala seuran vuo­si­kir­ja 2015 (Toim. Seppo Knuuttila, Pekka Hakamies ja Elina Lampela)

Forum: Anthropologies of Humor. (ed. Marianna Keisalo) Suomen Antropologi 4/​2014.

Huumoriin keskittyviä tieteellisiä lehtiä

International Journal of Humor Research

European Journal of Humor Research 

Marianna Keisalon julkaisuja

2016: Picking People to Hate: Reversible Reversals in Stand-up Comedy. Suomen Antropologi: Journal of the Finnish Anthropological Society.

  1. Koomisen mahdin kos­mo­lo­giat: ant­ro­po­lo­gi­nen näkökulma komiikan semio­tiik­kaan. Teoksessa Huumorin skaalat. Esitys, tyyli, tarkoitus Kalevala Seuran vuo­si­kir­ja (94). Toim. Seppo Knuuttila, Pekka Hakamies and Elina Lampela.
  1. Humor in its own right? Introduction to Forum: Anthropologies of Humor. Suomen Antropologi: Journal of the Finnish Anthropological Society 4/​2014: 40 – 44.
  1. Cosmologies of Comedic Power: A Little Invention Goes a Long Way. Forum: Anthropologies of Humor. Suomen Antropologi: Journal of the Finnish Anthropological Society 4/​2014: 60 – 64.
  1. Cosmic Clowns: Convention, Invention, and Inversion in the Yaqui Easter Ritual. Doctoral dis­ser­ta­tion. University of Helsinki.

Artikkelikuva: Gratisography