Kirjoittanut: Saara Toukolehto, VTM Podcast-lukija: Veikko Lindholm

17.5.2016 esi­te­tyssä Arman Pohjantähden alla -jaksossa käsi­tel­tiin tur­va­pai­kan­ha­ki­joita. Dokumentissa Arman pyrki sel­vit­tä­mään, miten Euroopan pako­lais­krii­siin suh­tau­du­taan Suomessa, ja mihin yltävät yhtäältä lähim­mäi­sen­rak­kaus ja toisaalta muu­ka­lais­viha.

Haastateltaviksi oli vali­koi­tu­nut Helsingin Metsälässä sijait­se­van vas­taan­ot­to­kes­kuk­sen asukkaita ja hen­ki­lö­kun­taa. Lisäksi Arman kes­kus­teli Maahanmuuttoviraston tur­va­paik­kayk­si­kön johtaja Esko Repon, konflik­ti­jour­na­listi Rauli Virtasen sekä Oikeusviraston osas­to­pääl­likkö Arto Kujalan kanssa tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den oikeuk­sista ja tur­va­pai­kan­ha­ku­pro­ses­sin vaiheista.

Dokumentissa tehdyssä katu­gal­lu­pissa välittyy voi­mak­kaasti epäi­lyk­sen ilmapiiri, jossa tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­hin viitataan rikol­li­sina tai niin kut­sut­tuina elin­ta­so­pa­ko­lai­sina. Epäluuloinen asenne tuntuu ohjaavan myös maa­han­muut­to­po­liit­tista pää­tök­sen­te­koa. Viime aikoina on uutisoitu per­hee­nyh­dis­tä­mi­sen vai­keu­tu­mi­sesta enti­ses­tään ja joidenkin konflik­ti­mai­den luo­kit­te­lusta tur­val­li­siksi Maahanmuuttoviraston toimesta. Antropologisissa tut­ki­muk­sissa nousee keskiöön poliit­ti­sen ilma­pii­rin vaikutus lain­tul­kin­taan ja käytännön maa­han­muut­to­po­li­tiik­kaan.

Kohti Eurooppaa

Jaksossa Virtanen kertoo Armanille, että pitkälle ja vaa­ral­li­selle pako­mat­kalle lähdetään korkein ja usein myös epä­rea­lis­ti­sin odotuksin. “Pakolaisuuden alussa elää voimakas, val­heel­li­nen­kin toive tai ajatus siitä, että pääsee pian kotiin, joka on ihan tossa rajan takana” Virtanen kertoo.

Kuva: Suvi Jaakkola

Kuva: Suvi Jaakkola

Todellisuudessa matka on pitkä, kallis ja hen­gen­vaa­ral­li­nen. Koska laillisia reittejä Eurooppaan ei ole, ihmiset joutuvat käyt­tä­mään sala­kul­jet­ta­jien pal­ve­luita. Matka täpö­täy­dellä, huo­no­kun­toi­sella veneellä Kreikkaan on monille trau­maat­ti­nen, kuten tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den Armanille kertomat tarinat osoit­ta­vat. Useilla perheillä ei yksin­ker­tai­sesti ole varaa lähteä Eurooppaan, ja siksi matkaan saattaa lähteä vain yksi per­heen­jä­sen muiden jäädessä alku­pe­rä­maa­han toivoen mah­dol­li­suutta per­hee­nyh­dis­tä­mi­seen.

Osa ihmisistä jää pako­lais­lei­reille odot­ta­maan uudel­leen­si­joi­tusta tai tilanteen rau­hoit­tu­mista koti­maassa. Suurimmat leirit ovat jo kaupungin kokoisia. Virtanen on nähnyt leirien kurjuuden omin silmin: 

Esimerkiksi Zaatarin leiri Jordaniassa on valtava ja masentava. Kukaan meistä ei pysty samais­tu­maan pako­lai­siin, sitä on turha vaatia tai odot­taa­kaan. Mutta sitä voi jokainen miettiä, et mikä se kohtalo siellä on, ennen kuin lähtee sitä kysee­na­lais­ta­maan… puhu­mat­ta­kaan vihaamaan tai tuo­mit­se­maan näitä ihmisiä, joille tärkeintä ei ole päämäärä vaan ahdin­gosta pois pää­se­mi­nen.

Virtanen määrittää turvan ja suojelun etsimisen mer­kit­tä­vim­mäksi moti­vaa­tioksi maas­ta­muu­tolle tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den kes­kuu­dessa. Yhdysvaltoihin saa­pu­nei­den pako­lais­ten kes­kuu­dessa kent­tä­työtä tehnyt ant­ro­po­logi Sally Wesley Bonet tekee kuitenkin tärkeän huomion muis­tut­taes­saan, että vaikka sel­viy­ty­mi­nen onkin tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den ensi­si­jai­nen syy kotimaan jät­tä­mi­selle, on heillä myös muita tule­vai­suu­teensa liittyviä haaveita. 

Bonetin haas­tat­te­le­mat pako­lai­set toivoivat etenkin mah­dol­li­suutta kou­lut­tau­tua joko itselleen tai lap­sil­leen uudessa koti­maassa. Armanin jutut­ta­mat tur­va­pai­kan­ha­ki­jat ilmai­si­vat selkeitä opis­ke­luun ja työl­lis­ty­mi­seen liittyviä haaveita. Tämä onkin yksi tur­va­pai­kan­ha­ku­pro­ses­sin ongel­mista: suojan tarpeen täytyy olla ensi­si­jai­nen ja mieluusti ainoa tärkeä motiivi tur­va­pai­kan­haulle. Armanin doku­men­tissa välittyy kuitenkin tarpeiden ja hädän moni­nai­suus, haa­veet­kin. Epäilyksen ilma­pii­rissä tule­vai­suu­den haaveet tulkitaan helposti osoi­tuk­seksi epä­re­hel­li­sistä motii­veista.

Kuva: Gennady Kurushin, "Split"

Kuva: Gennady Kurushin, “Split”

Laintulkintaa

Turvapaikanhakijoiden ja pako­lais­ten oikeuksia mää­rit­te­le­vät kan­sain­vä­li­set sopi­muk­set, kuten YK:n Geneven pako­lais­so­pi­mus. Suomen ulko­maa­lais­laissa säädetään lisäksi muiden kuin Suomen kan­sa­lais­ten oikeuk­sista ja asemasta Suomessa. Lait ja sopi­muk­set vai­kut­ta­vat luon­nol­li­sesti Suomen har­joit­ta­maan maa­han­muutto- ja maa­han­muut­ta­ja­po­li­tiik­kaan aset­ta­malla käytännön poli­tii­kalle tiettyjä vaa­ti­muk­sia ja rajoi­tuk­sia. Poliittinen ilmapiiri kuitenkin vaikuttaa voi­mak­kaasti käy­tän­töön ja lain­tul­kin­taan.

Antropologi Thomas Hylland Eriksen kir­joit­taa tuoreessa Sapiens-artik­ke­lis­saan Euroopassa syn­ty­neestä epäi­lyk­sen ilma­pii­ristä, joka ruokkii vas­tak­kai­na­set­te­lua ja vaikuttaa myös poliit­ti­siin käy­tän­töi­hin. Hänen mukaansa Euroopan val­tioi­den val­ta­väes­tö­jen kes­kuu­dessa on levinnyt kasvava epäilys etenkin mus­li­mi­maa­han­muut­ta­jien motii­veista. Mielikuvissa yhdistyy ter­ro­ris­min ja radikaali-isla­mis­min pelko ja maa­han­muut­to­myön­tei­sen poli­tii­kan kritiikki, jotka tukevat nati­vis­tista ääria­jat­te­lua.

Epäilyn ilmapiiri nousee niin ikään esille Anna-Maria Tapanisen per­hee­nyh­dis­tä­mi­seen kes­kit­ty­neessä tut­ki­muk­sessa. Vaikka oikeus per­hee­seen katsotaan kan­sain­vä­li­sissä sopi­muk­sissa osaksi perus­ta­van­laa­tui­sia ihmi­soi­keuk­sia, ei maa­han­muut­ta­jilla ole käy­tän­nössä saman­laista oikeutta per­hee­seen. Tapaninen kir­joit­taa, että “perheen mää­ri­telmä ei … ole uni­ver­saali tai itsestään selvä, vaan käsi­tyk­set perheen ideasta ja perhe-elämästä vaih­te­le­vat huo­mat­ta­vasti. Oikeus per­hee­seen ei kata kaikkia mah­dol­li­sia perheitä, vaan per­he­si­tei­den aitoutta ja haki­joi­den tar­koi­tus­pe­riä tutkitaan tarkasti.”

Kuva: Pixabay.com, (CC0 Public Domain)

Kuva: Pixabay​.com, (CC0 Public Domain)

Kuva: Pixabay.com, (CC0 Public Domain)

Kuva: Pixabay​.com, (CC0 Public Domain)

Perhesiteen aitou­desta pyritään pääsemään selville ‘luo­tet­ta­vien’ keinojen avulla, joiksi katsotaan lää­ke­tie­teel­li­nen ikä­ar­viointi, kie­lia­na­lyysi sekä DNA-testi. Menetelmät koros­ta­vat sitä, että ihmisiin ei luoteta. Niillä arvioi­daan haas­tat­te­lu­jen ja asia­kir­jo­jen ohella ihmisten kertoman toden­mu­kai­suutta ja per­he­si­teen bio­lo­gista ja sosi­aa­lista todel­li­suutta. 

Tapaninen eritteli Miia Halme-Tuomisaaren ja Hilja Aunela kanssa per­hee­nyh­dis­tä­mis­käy­tän­tojä Suomen kuva­leh­den haas­tat­te­lussa 13.11.2015. Kielteisistä per­hee­nyh­dis­tä­mis­pää­tök­sistä tehtyjen vali­tus­ten perus­teella kävi heidän mukaansa ilmi ris­ti­rii­toja lain­koh­tien ja niiden käytännön tulkinnan välillä.

Emme pystyneet osoit­ta­maan, että suku­lai­suus­suhde takaisi posi­tii­vi­sen päätöksen. Emmekä sitä, että tosia­sial­li­nen perhe-elämä takaisi. Vaikka perhe-elämää olisi vietetty, voidaan todeta, että kotoa lähdöstä on niin kauan, että perhe-elämä on katkennut”, Halme-Tuomisaari kertoo haas­tat­te­lussa.

Tutkimukset osoit­ta­vat, että poliit­ti­sella tah­to­ti­lalla on voimakas vaikutus lain­tul­kin­toi­hin pää­tök­sen­teon käy­tän­nöissä. Vaikka Suomea sitovat kan­sain­vä­li­set ja kan­sal­li­set lait ja sopi­muk­set, ei se vielä takaa oikeu­den­mu­kaista, tai edes lain­mu­kaista, kohtelua asian­osai­sille.

Epätietoisuus viran­omai­sen menet­te­lyistä, hake­mus­pro­ses­sin vaiheista ja myön­teistä päätöstä puol­ta­vista seikoista on omiaan aiheut­ta­maan häm­men­nystä haki­joi­den kes­kuu­dessa. Kielteinen päätös pitkän prosessin päät­teeksi on suuri pettymys haki­joille, jotka ovat pistäneet siihen suuren määrän aikaa, energiaa ja venyt­tä­neet resurs­se­jaan sen läpi vie­mi­seksi. Epäilyn ilmapiiri välittyy myös haki­joille ja vaikuttaa heidän suh­tee­seensa viran­omai­siin.

Suomi muuttuu

Suomessa asuu eri etnisiin, kult­tuu­ri­siin, ja uskon­nol­li­siin ryhmiin kuuluvia ihmisiä. Kuten Heikki Kerkkänen kir­joit­taa, tämä ei kui­ten­kaan vielä auto­maat­ti­sesti tarkoita sitä, että eri vähem­mis­tö­jen tilanteet huo­mioi­tai­siin käytännön poli­tii­kan tasolla, tai että heidän tasa-arvoisen asemansa takaa­mi­seksi toi­mit­tai­siin mää­rä­tie­toi­sesti. Poliittinen ilmapiiri vaikuttaa myös tähän poli­tii­kan osa-alueeseen.

Esimerkiksi Saksassa oli vielä 1980-luvulla vallalla ajatus, ettei maa­han­muut­ta­jien korkeaa osuutta väestöstä tarvitse ottaa eri­tyi­sesti huomioon sosi­aa­li­po­li­tiik­kassa. Kotouttamispolitiikan puute johti Saksassa isoihin ongelmiin, kuten väes­tön­ryh­mien eriy­ty­mi­seen ja kasvavaan neo­nat­sis­miin.

Samankaltaisen havainnon teki Sini Salminen tut­kies­saan mek­si­ko­lais­ten maahan- ja maas­ta­muut­toa Yhdysvaltojen ja Meksikon välillä. Hänen mukaansa liit­to­val­tio­ta­son inte­graa­tio­po­li­tii­kan puute on aiheut­ta­nut Yhdysvalloissa tilanteen, jossa mek­si­ko­lai­set maa­han­muut­ta­jat kokevat tilan­teensa paran­ta­mi­sen lähes mah­dot­to­maksi.

Kuva: Pixabay.com, (CC0 Public Domain)

Kuva: Pixabay​.com, (CC0 Public Domain)

Kotoutuminen yhteis­kun­taan estyy, kun siihen avustavia keinoja ei ole. Lisäksi uudet tulokkaat kokevat usein epäi­lyk­sen ilma­pii­rissä kan­ta­vansa laittoman ja rikol­li­sen leimaa, johon he eivät itse pysty vai­kut­ta­maan. Näiden esi­merk­kien valossa vas­taa­not­tava yhteis­kunta, siinä val­lit­seva ilmapiiri ja sen sosi­aa­li­po­li­tiikka, näyt­täy­tyy mer­kit­tä­vänä tekijänä maa­han­muut­ta­jien kotou­tu­mi­sen onnis­tu­mi­sessa.

Kotouttamispolitiikasta on muo­dos­tu­nut olen­nai­nen osa Suomen sosi­aa­li­po­li­tiik­kaa. Siitä säädetään laissa kotou­tu­mi­sen edis­tä­mi­sestä ja se kuuluu Työ- ja elin­kei­no­mi­nis­te­riön vas­tuu­alu­ee­seen. Kotoutus-termin alle mahtuu laajahko skaala sosi­aa­li­pal­ve­luita, joiden pää­mää­ränä on auttaa uusia tulok­kaita sopeu­tu­maan uuteen koti­maa­hansa kie­lel­li­sesti ja kult­tuu­ri­sesti. Myös työl­lis­ty­mi­sen mer­ki­tystä koros­te­taan. Tärkeämpää kuin lain­sää­däntö on kuitenkin sen asian­mu­kai­nen toi­meen­pano. Kotoutuminen tapahtuu muualla kuin paperilla. 

Armanin jaksossa käy ilmi, ettei kie­len­ope­tusta ole tarjolla kuin noin muu­ta­malle tuhan­nelle eli noin kym­me­nelle pro­sen­tille tulok­kaista. Samaan aikaan kuitenkin pai­no­te­taan kielen oppimisen tärkeyttä onnis­tu­neen kotou­tu­mi­sen kannalta. Tämä viittaa siihen, että kotou­tu­mis­lain­sää­dän­nön toteu­tu­mi­nen käytännön tasolla ontuu jo aivan perus­asioi­den kohdalla. Kotoutumista tukeviin toimiin panos­ta­mi­nen on vaivan arvoista, se helpottaa maa­han­muut­ta­jien työl­lis­ty­mistä ja sopeu­tu­mista uuteen ympä­ris­töönsä sekä auttaa suo­ma­lai­sia suh­tau­tu­maan muu­tok­seen. Näin estetään epäi­lyk­sen ilma­pii­rin voi­mis­tu­mista ja ennak­ko­luu­lo­jen kas­va­mista ja radi­ka­li­soi­tu­mista puolin ja toisin. 

AntroBlogin ajan­koh­tais­toi­mi­tus kommentoi Arman Pohjantähden alla –sarjan jaksoja ant­ro­po­lo­gi­sesta näkö­kul­masta syventäen kes­kus­te­lua myös yhteis­kun­ta­tie­teel­li­seen suuntaan.


Lähteitä ja lisä­lu­ke­mista:

Bonnet, Sally Wesley 2016. Why Refugee Resettlement isn’t enough, Anthropology News.

Eriksen, Thomas Hylland 2016. Europe’s Destructive Spirals of Distrust, Sapiens​.org.

Fingerroos, Outi, Anna-Maria Tapaninen & Marja Tiilikainen (toim.) 2016. Perheenyhdistäminen — Kuka saa perheen Suomeen, kuka ei ja miksi? Tampere: Vastapaino.

Kerkkänen, Heikki 2015 – 2016. Maahanmuuttomyyttien murskaaja — Blogi maa­han­muu­tosta ja moni­kult­tuu­ri­suu­desta fak­ta­poh­jalta.

Kuusisto-Arponen, Anna-Kaisa 2016. Yksin tulleet lapset ja nuoret suo­ma­lai­sen maa­han­muut­to­po­li­tii­kan uhreina, Politiikasta​.fi.

Salminen, Sini 2015. Muuttajia vai muuttujia? — muut­to­liik­keestä ja siir­to­lai­suu­desta ant­ro­po­lo­gin silmin, AntroBlogi​.fi.

Tapaninen, Anna-Maria 2013. Oikeus aitoon per­hee­seen? DNA-tutkimus todis­teena bio­lo­gi­sesta per­he­si­teestä. Etmu –blogi.

Bodies of Evidence –hankkeen julkaisut.

Artikkelikuva: Pixabay​.com (CC0 Public Domain).