Uskontoantropologia on ant­ro­po­lo­gian ja uskon­to­tie­teen eri­koi­sa­la. Sen pyrkimys on kuvata, luo­ki­tel­la ja tutkia erilaisia tapoja, joilla uskon­nol­li­set ajatukset ja käytännöt eri kult­tuu­reis­sa ilmenevät. 

Koska uskon­nol­la on monissa kult­tuu­reis­sa tärkeä rooli, on aihe kiin­nos­ta­nut ant­ro­po­lo­ge­ja tie­tee­na­lan syn­ty­het­kis­tä saakka. Siinä missä alkuai­ko­ja leimasi pyrkimys tuoda valoa arvoi­tuk­seen uskonnon alku­pe­räs­tä, kiin­nos­tut­tiin myöhemmin myös uskonnon sosi­aa­li­sis­ta funk­tiois­ta ja yhteis­kun­nal­li­ses­ta mer­ki­tyk­ses­tä. Niin ikään myytit ja rituaalit nousivat pian kiin­nos­tuk­sen kohteiksi. 

Sadou_Kathmandu_04_04

Pyhä mies Kathmandussa, Nepalissa. Kuva: PICQ, Wikimedia Commons, CC BY-SA 3.0

Nykypäivänä uskon­toant­ro­po­lo­gien tut­ki­musai­heet ja -yhteisöt ovat moni­nai­sia. Kun aiemmin kes­ki­tyt­tiin tutkimaan lähinnä kaukaisia kult­tuu­re­ja ja pie­nyh­tei­sö­jä, nyky­ant­ro­po­lo­git tekevät tut­ki­mus­taan myös lähellä, ‘omiensa’ parissa.

Uskontoantropologia lähestyy uskontoa kult­tuu­ri­se­na ilmiönä. Sitä ei kiinnosta niinkään uskon­non­fi­lo­so­fia tai usko­mus­ten tie­teel­li­nen totuusar­vo vaan ennem­min­kin se, miten uskon­nol­li­set käytännöt suh­teu­tu­vat kult­tuu­riin ja sen muu­tok­siin. Koska kult­tuu­rit ja uskonnot ovat jat­ku­vas­sa muu­tos­ti­las­sa, ei tut­ki­musai­heis­ta ole puutetta. 

Mikä ihmeen uskonto?

1900-luvun vaihteen molemmin puolin ant­ro­po­lo­git pyrkivät rat­kai­se­maan kysy­myk­sen uskon­noik­si miel­let­ty­jen jär­jes­tel­mien alku­pe­räs­tä. Ajateltiin, että alkuperän sel­vit­tä­mi­nen rat­kai­si­si kysy­myk­sen uskonnon ole­muk­ses­ta sekä auttaisi ymmär­tä­mään niiden yhtä­läi­syyk­siä ja eroja. 

Syntyi kolme erilaista teoriaa. Niiden mukaan uskonto olisi kehit­ty­nyt joko ani­mis­mis­ta (luonnon sie­lut­ta­mi­nen, sielu-usko), ani­ma­tis­mis­ta (mää­rät­tyi­hin hen­ki­löi­hin, eläimiin tai luon­no­nob­jek­tei­hin yhdis­te­tään tiettyjä voimia) tai tote­mis­mis­ta (ihmis­ryh­män ja eläin-​/​kasvilajin välillä koetaan mystinen yhteys). 

Näihin kes­kus­te­lui­hin liittyi myös pohdinta magian luon­tees­ta ja funk­tiois­ta. Niihin osal­lis­tui­vat muun muassa varhaisen ant­ro­po­lo­gian kuuluisat edustajat James Frazer ja Bronislaw Malinowski. Syntyneet teoriat eivät kui­ten­kaan kyenneet selit­tä­mään sitä, miksi uskon­nol­li­set jär­jes­tel­mät ilmenevät toisaalta saman­kal­tai­si­na ja toisaalta eri­lai­si­na. Kysymys siitä, mistä uskon­nos­sa poh­jim­mil­taan on kyse, onkin edelleen ajan­koh­tai­nen.

Eri kult­tuu­reis­sa on erilaisia näke­myk­siä siitä, mitä uskon­nol­la tar­koi­te­taan. Nämä käsi­tyk­set ovat kult­tuu­ri­si­don­nai­sia, vaikka saat­ta­vat­kin tuntua koki­jois­taan ‘luon­nol­li­sil­ta’. Selkeärajaisen kate­go­rian sijaan uskonto voidaan ymmärtää myös koko elä­män­ta­van ja -piirin läpäi­se­vä­nä ulot­tu­vuu­te­na. Näin on laita esi­mer­kik­si yhtei­söis­sä, joissa luon­non­hen­kien tai noituuden ole­mas­sao­loon suh­tau­du­taan itses­tään­sel­vyy­te­nä eikä uskon­va­rai­se­na asiana. Yliluonnollisen käsitettä on ant­ro­po­lo­gias­sa kri­ti­soi­tu perus­tu­va­na län­si­mai­seen maa­il­man­ku­vaan, jossa kulttuuri, luonto ja yli­luon­nol­li­nen nähdään eril­li­si­nä toi­sis­taan.

theravada-buddhism-1775946_960_720

Theravada-budd­ha­lai­sia har­joit­ta­jia. Kuva: pixabay.

Ajan myötä ant­ro­po­lo­git ovat joutuneet toteamaan, että uskonto on moni­ta­hoi­nen ilmiö ja pakenee yksi­se­lit­tei­siä mää­rit­te­ly­jä. Haasteista huo­li­mat­ta käsit­tei­den mää­rit­te­ly on tärkeää etenkin tut­ki­mus­ta tehtäessä. Jotta kes­kus­te­lu olisi mie­le­käs­tä, on tie­det­tä­vä mistä näkö­kul­mas­ta aihetta tar­kas­tel­laan.

Clifford Geetzin kuuluisa luon­neh­din­ta uskon­nos­ta ”symbolien jär­jes­tel­mä­nä” syntyi 1960-luvulla. Geetzin mukaan ole­mas­sao­lon yleisiä lai­na­lai­suuk­sia kuvaavat uskonnot kykenevät syn­nyt­tä­mään ihmisissä voi­mak­kai­ta ja toden­tun­tui­sia mie­len­ti­lo­ja. Merkitykselliseksi koettu uskonto puo­les­taan motivoi tie­tyn­lai­seen elä­män­ta­paan.

Toinen tunnettu tapa lähestyä uskoa on peräisin Geertzin aika­lai­sel­ta, uskon­to­tie­tei­li­jä Ninian Smartilta. Smart lähestyi uskontoja niille yhteisten seitsemän ulot­tu­vuu­den kautta. Hänen mukaansa uskonto käsittää 1) käy­tän­tö­jen ja ritu­aa­lien, 2) koke­mus­ten ja tunteiden, 3) ker­to­mus­ten ja myyttien, 4) opin ja filo­so­fian, 5) etiikan ja säädösten, 6) yhtei­sö­jen ja ins­ti­tuu­tioi­den, sekä 7) mate­ri­aa­li­sen ulot­tu­vuu­den.

Yleistäen voidaan todeta, että uskonnot mää­rit­te­le­vät maailmaa ja ihmisen kohtaamaa todel­li­suut­ta tarjoten keinoja kohdata elämä kaikessa moni­se­lit­tei­syy­des­sään. 

Muita näkökulmia uskontoon

Symbolien lisäksi rituaalit ja myytit ovat uskon­toant­ro­po­lo­gi­sen tut­ki­muk­sen fokuk­ses­sa. Symbolien ja myyttien tutkimus on sisään­ra­ken­net­tu ritu­aa­lin­tut­ki­muk­seen. Siinä missä symbolit toimivat avaimina ritu­aa­liin sisäl­ty­vän maa­il­man­ku­van ymmär­tä­mi­seen, myytit ikään kuin ‘perus­te­le­vat’ rituaalin. 

Uskontoantropologian saralla 1960 – 1980-luvuilla vai­kut­ta­neen Victor Turnerin mukaan uskon­nol­li­set rituaalit auttavat ihmi­syh­tei­sö­jä koh­taa­maan muutoksia. Rituaaleissa siir­ry­tään jär­jes­tyk­sen ja rakenteen vallasta kohti uutta raken­net­ta erään­lai­sen välitilan kautta, jossa totutut asetelmat rikotaan. Rituaalin osal­lis­tu­jia yhdistää ykseyden, com­mu­ni­tak­sen, henki.

Bible-Christian-Religious-Worship-Christianity-1948778

Karismaattisen suu­tauk­sen kris­tit­ty­jä ylis­tä­mäs­sä. Kuva: pixabay.

1960-luvulta alkaen uskon­toant­ro­po­lo­gi­set tut­ki­muk­set ovat saaneet myös eko­lo­gi­sia pai­no­tuk­sia. Anthony Wallacen mukaan ritu­aa­lien avulla ihmis­ryh­mät pyrkivät saamaan aikaan tai ehkäi­se­mään luonnossa tapah­tu­via muutoksia, kuten vuo­de­nai­ko­jen vaihtelua. Uskonto koostuu ritu­aa­leis­ta, jotka ratio­na­li­soi­daan myyttien eli kauas alkuai­koi­hin sijoit­tu­vien ker­to­mus­ten avulla. 

Papua-Uudessa-Guineassa maring-tsem­ba­go­ja tutkinut Roy Rappaport puo­les­taan esitti, että rituaalit auttavat yllä­pi­tä­mään ympä­ris­tön ja ihmis­po­pu­laa­tion välistä tasa­pai­noa. Siinä missä maring-tsembagot itse käsit­ti­vät sian­teu­ras­tus­ri­tu­aa­lin­sa esi-isille suun­nat­tu­na uhrina, näki ant­ro­po­lo­gi sen taustalla yhteisön jäsenten pro­teii­ni­ta­sa­pai­noa yllä­pi­tä­vän vai­ku­tuk­sen. Liha jaettiin eri­tyi­ses­ti sairaille, heikoille ja sotimaan läh­te­vil­le miehille. 

4995717347_b816db453e_o

Sufi, ‘tanssiva dervissi’. Kuva: Mizrak, CC BY-ND 2.0

Edellä mainitut teemat elävät tut­ki­muk­sis­sa edelleen. Niiden ohella nyky­ant­ro­po­lo­ge­ja kiin­nos­ta­vat muun muassa uskon­to­jen yhteis­kun­nal­li­nen aktii­vi­suus, uskon­nol­lis­ten eri­koi­sa­gent­tien (karis­maat­ti­set johtajat, papit, gurut) toiminta, gender-tutkimus sekä uskon­nol­li­nen kääntymys. 

Uskontoantropologian tut­ki­musa­la elää ja muuttuu. Myös ant­ro­po­lo­gian ulko­puo­lel­la tehtävä uskon­non­tut­ki­mus vaikuttaa tut­ki­mustren­dei­hin ja teo­rioi­hin. Esimerkiksi kog­ni­tii­vi­nen uskon­to­tie­de, joka pyrkii selit­tä­mään ihmisten uskon­nol­lis­ta ajattelua aivo­tut­ki­muk­sen perus­teel­la, on viime vuosina tehnyt ant­ro­po­lo­gian kannalta kiin­nos­ta­via löytöjä. Tieteidenvälisyys mah­dol­lis­taa mie­len­kiin­toi­sia tut­ki­mus­pro­jek­te­ja. Esimerkkinä mai­nit­ta­koon Turun yli­opis­ton Mieli ja toinen -tut­ki­mus­han­ke, jonka pyr­ki­myk­se­nä on ollut perehtyä suo­ma­lais­ten rapor­toi­miin yli­luon­nol­li­sik­si miel­let­tyi­hin koke­muk­siin, ”kummaan”.

Lue myös: johdanto eri­kois­aloi­hin, talous­ant­ro­po­lo­gia, poliit­ti­nen ant­ro­po­lo­gia, kie­li­tie­teel­li­nen ant­ro­po­lo­giakau­pun­kiant­ro­po­lo­gia, fyysinen ant­ro­po­lo­gia, visu­aa­li­nen ant­ro­po­lo­gia


Aiheesta lisää AntroBlogissa:

Teksti: Minna Kulmala, VTM.