Haku avainsanalla: vaitoskirjat

author

Vaihtokauppaseksi laajentaa näkemystä seksin ja rahan suhteesta

Viime vuosina vaih­to­kaup­pa­sek­si on herät­tä­nyt tut­ki­joi­den ja median mie­len­kiin­non. Olemme lukeneet lehdistä, kuinka nuoret naiset hankkivat rahaa ja luk­sus­tuot­tei­ta ”tapai­le­mal­la” vanhempia miehiä. Tämä on herät­tä­nyt huolta nuorten ter­vey­des­tä ja hyvin­voin­nis­ta. Ilmiön kit­ke­mi­sek­si on ryhdytty toi­men­pi­tei­siin. Suomessa nuorten vaih­to­kaup­pa­sek­siin on suh­tau­dut­tu lasten hyväk­si­käyt­tö­nä ja puhuttu ilmiöstä nuo­ri­so­pros­ti­tuu­tio­na. Siitä, missä määrin sek­su­aa­li­suus ja vaihdanta liittyvät aikuisten arjessa toisiinsa, ei taas puhuta lainkaan. Onko vaih­to­kaup­pa­sek­si kui­ten­kaan sama asia kuin pros­ti­tuu­tio?

LUE LISÄÄ
author

Köyhät, kurjat ja eksoottiset

Stereotyyppinen kuva likai­sis­ta ja juo­pu­neis­ta saa­me­lai­sis­ta on vahvasti esillä nyky­päi­vän mediassa. Saamelaisiin liittyvä uuti­soin­ti tuntuu pyörivän ongel­ma­kes­keis­ten teemojen ympärillä. Samankaltainen saa­me­lais­ku­vaus on tuttu jo vuo­si­kym­men­ten takaa: kukapa ei muistaisi Pirkka-Pekka Peteliuksen nun­nuk­ka­vit­se­jä. Mutta mitä saa­me­lai­sis­ta ker­rot­tiin ja miten heistä puhuttiin 1950 – 1970 luvuilla? Tässä tekstissä tar­kas­te­len vuosien 1952 – 1972 saa­me­lais­ku­vauk­sia Suomen Kuvalehdessä. Tuona aikana saamenmaa lii­tet­tiin osaksi suo­ma­lais­ta yhteis­kun­taa ja kult­tuu­ria.

LUE LISÄÄ
author

Kulttuuri joutui oikeuteen

Miten kulttuuri tulee esiin oikeu­den­käyn­neis­sä? Miten kult­tuu­ris­ta puhutaan, mitä sillä ehkä tar­koi­te­taan ja voiko kult­tuu­ril­la olla jopa vai­ku­tus­ta tuomioon? Kun kult­tuu­ri­sil­la teki­jöil­lä pyritään keven­tä­mään riko­soi­keu­del­lis­ta vastuuta, voidaan puhua kult­tuu­ri­ses­ta puo­lus­tuk­ses­ta. Aihe on kiistelty, mutta yhä ajan­koh­tai­sem­pi moni­kult­tuu­ri­suu­den sävyt­tä­mis­sä nyky­val­tiois­sa. Osa tut­ki­jois­ta on sitä mieltä, että kult­tuu­ri­nen puo­lus­tuk­sen sal­li­mi­nen raja­tuis­sa tapauk­sis­sa voisi johtaa tasa­ver­tai­sem­piin oikeus­kä­sit­te­lyi­hin.

LUE LISÄÄ
author

Kirkosta kotipiiriin

Moni 2010-luvun suo­ma­lais­kris­tit­ty har­joit­taa uskoaan useiden usko­nyh­tei­sö­jen tilai­suuk­sis­sa, yhteis­kris­til­li­sis­sä tapah­tu­mis­sa tai eri tun­nus­tus­kun­tiin kuuluvien uskovien keskenään jär­jes­tä­mis­sä koti­ko­kouk­sis­sa sen sijaan, että osal­lis­tui­si vain oman kirkkonsa toi­min­taan. Nämä kristityt eivät kutsu itseään usko­vai­sik­si vaan uskoviksi ja katsovat, ettei heillä ole uskontoa vaan usko. Seurakunnan he käsit­tä­vät omaa tun­nus­tus­kun­taa laa­jem­mak­si kris­tit­ty­jen yhtei­sök­si, johon kuuluvat kaikki jok­seen­kin samoin uskovat. Kutsun tällaisia uskovia poik­ki­kris­til­li­sik­si, sillä he toimivat kris­til­lis­ten yhtei­sö­jen perin­teis­ten käyt­täy­ty­mis­mal­lien vas­tai­ses­ti.

LUE LISÄÄ
author

Muukalaisuus ja arvo

Kuuluisa rans­ka­lai­nen ant­ro­po­lo­gi Claude Lévi-Strauss pohjasi jo 1949 ideansa kult­tuu­rien ole­mas­sao­los­ta aja­tuk­seen, jossa kaksi ihmis­ryh­mää joutuu vaih­ta­maan puo­li­soi­ta keskenään taa­tak­seen oman ryhmän jat­ku­vuu­den. Vaihtokauppoihin ryh­ty­mi­nen tekee kummankin osapuolen tie­toi­sik­si kult­tuu­rie­rois­ta ja kult­tuu­ri­sis­ta rajoista. Kumpikin ymmärtää olevansa vähän toista nor­maa­lim­pia, vähän enemmän ihmisiä, tai vain yksin­ker­tai­ses­ti parempia kuin oudot naapurit. Eriasteinen ”me ja muut” -ajattelu on yhteistä luul­ta­vas­ti miltei kaikille ihmi­syh­tei­söil­le. Tämän vuoksi niin monilla kansoilla on esi­mer­kik­si tapana viitata itseensä jollakin ”hyvää”, ”todel­lis­ta” tai yksin­ker­tai­ses­ti ”ihmistä” mer­kit­se­väl­lä termillä, kun taas naa­pu­rei­hin viitataan tyy­pil­li­ses­ti sel­lai­sil­la termeillä kuin ”tomppelit” tai ”paviaanit”.

LUE LISÄÄ
author

Kaupunkien ja teknologian yhteispeli: Utopioista arkipäivän ”kirppuihin”

Kaupungistuminen ja tek­no­lo­gian lisään­ty­mi­nen etenevät nyky­maa­il­mas­sa hurjaa vauhtia. Yhä useampi meistä asuu kau­pun­gis­sa. Yhä useamman elämä on kie­tou­tu­nut tie­to­verk­ko­jen ja tie­to­ko­nei­den ympärille – äly­pu­he­li­met piip­paa­vat taskussa ja julkiset näytöt hohtavat valoaan. Viestintäteknologialla on urbaa­nis­sa elämässä val­ta­vas­ti mer­ki­tys­tä: se esi­mer­kik­si vaikuttaa sosi­aa­li­siin suh­tei­siim­me ja siihen, mitä tietoa käy­tös­säm­me on eri tilan­teis­sa. Teknologia on kiinteä osa inhi­mil­lis­tä todel­li­suut­ta. Se on osa moni­mut­kai­sia sosi­aa­li­sia pro­ses­se­ja ja kult­tuu­ri­sia mer­ki­tys­ket­ju­ja. Mitkä suuret visiot ohjaavat tek­no­lo­gian kehit­tä­mis­tä? Miten ja miksi tek­no­lo­gi­aa käytetään tietyssä tilan­tees­sa? Miksi joku ei käytä sitä lainkaan?

LUE LISÄÄ
author

Lepää verkossa” — muistorituaalit internetissä

Jos Facebook-ystäväsi kuolee, mitä tapahtuu hänen Facebook-pro­fii­lil­leen? Viimeisen kahdeksan vuoden aikana niin Facebook kuin monet muutkin sosi­aa­li­sen median sivustot ovat vakiin­tu­neet osaksi suo­ma­lais­ten tapaa vuo­ro­vai­kut­taa, kom­mu­ni­koi­da sekä kuluttaa erilaisia media­si­säl­tö­jä. Jaamme päi­vi­tyk­siä urhei­lusuo­ri­tuk­sis­ta, kuvia aurin­gon­nousuis­ta, iloisia uutisia häistä ja lasten syn­ty­mis­tä. Myös surun ja kuoleman käsit­te­le­mi­nen sosi­aa­li­ses­sa mediassa on kas­va­vas­sa määrin esillä.

LUE LISÄÄ