Politiikka ja valta kulkevat käsit­tei­nä käsi kädessä, eikä niitä ole mah­dol­lis­ta tar­kas­tel­la erillään toi­sis­taan. Poliittisella ant­ro­po­lo­gial­la tar­koi­te­taan­kin yhteis­kun­nal­lis­ten val­ta­suh­tei­den tut­ki­mis­ta ant­ro­po­lo­gi­ses­ta näkö­kul­mas­ta. Tämä tar­koit­taa, ettei valtaa tutkita pel­käs­tään poliit­tis­ten ins­ti­tuu­tioi­den yhtey­des­sä, vaan val­ta­suh­teet nähdään kiinteänä osana kaikkea sosi­aa­lis­ta kans­sa­käy­mis­tä. Tämä pätee sekä yksi­tyi­siin että yksilön ja yhteis­kun­nan välisiin suh­tei­siin.

Kuva: Irene Scott/AusAID (CC BY 2.0)

Kuva: Irene Scott/​AusAID (CC BY 2.0) Owariki-saaren kylä­pääl­lik­kö Jeffa

Poliittisella ant­ro­po­lo­gial­la on yhty­mä­koh­tia poli­tii­kan tut­ki­muk­sen alojen kanssa, sillä kaikki tar­kas­te­le­vat esi­mer­kik­si hal­lin­to­jär­jes­tel­miä, poliit­tis­ta joh­ta­juut­ta ja yhteis­kun­nal­lis­ta eriar­voi­suut­ta. Keskeisenä erona poli­tii­kan tut­ki­joi­hin on se, että ant­ro­po­lo­git pyrkivät haas­ta­maan vakiin­tu­nut­ta käsi­tys­täm­me siitä, mitä poli­tiik­ka käsit­tee­nä pitää sisällään. Tästä johtuen poliit­ti­nen ant­ro­po­lo­gia on kes­kit­ty­nyt tar­kas­te­le­maan myös epä­vi­ral­li­sem­pia ja usein kult­tuu­ri­si­don­nai­sia poli­tii­kan­teon muotoja, kuten esi­mer­kik­si hei­mo­pääl­lik­kö­jär­jes­tel­miä.

Valtasuhteiden yhteis­kun­nal­li­ses­ta läpi­tun­ke­vuu­des­ta johtuen poli­tiik­ka on läsnä lähes kaikessa ant­ro­po­lo­gi­ses­sa tut­ki­muk­ses­sa. Tarkasteltaessa esi­mer­kik­si uskontoa, suku­lai­suut­ta, ympä­ris­tö­ky­sy­myk­siä tai taloutta on aina esi­tet­tä­vä kysymys siitä, kenellä on valta päättää yhtei­sis­tä asioista ja minkä ryhmien ääni ei kenties pääse kuuluviin. Niinpä poliit­ti­sen ant­ro­po­lo­gian tutkimus ulottuu usein myös muiden ant­ro­po­lo­gian eri­koi­sa­lo­jen sisälle ja limittyy niiden kanssa.

Poliittisten suhteiden ja sukulaisuuden liitto

Poliittisen ant­ro­po­lo­gian juuret ovat suku­lai­suu­den ja sosi­aa­lis­ten orga­ni­saa­tioi­den tut­ki­muk­ses­sa 1800- ja 1900-lukujen tait­tees­sa, jolloin ensim­mäis­tä kertaa todettiin yhteys suku­lai­suu­den ja poliit­tis­ten jär­jes­tel­mien välillä. Tuolloin huo­mat­tiin, että monet ei-län­si­mai­set yhteis­kun­nat olivat jär­jes­täy­ty­neet suku­lai­suu­den peri­aat­tei­den mukaan.

Mielenkiinto suku­lai­suut­ta kohtaan jatkui 1940-luvulle asti, jolloin ant­ro­po­lo­git kiin­nos­tui­vat poliit­tis­ten jär­jes­tel­mien kes­ki­näi­ses­tä ver­tai­lus­ta ja luo­kit­te­lus­ta tuolloin suositun raken­ne­funk­tio­na­lis­ti­sen tut­ki­mus­suun­tauk­sen innoit­ta­mi­na. Suuntausta edustivat kuuluisat ant­ro­po­lo­git E.E. Evans-Pritchard, Meyer Fortes ja A.R. Radcliffe-Brown, jotka tutkivat pää­asias­sa Afrikan ja Australian kansoja. Heidän olet­ta­ma­naan oli, että kaikki yhteis­kun­nat ovat sel­vä­ra­jai­sia koko­nai­suuk­sia, joiden kes­kei­se­nä pyr­ki­myk­se­nä on ylläpitää yhteis­kun­nan sisäistä tasa­pai­noa ja sosi­aa­lis­ta jär­jes­tys­tä. Tämän ajan tut­ki­joi­den tärkein havainto oli se, että yhteis­kun­nal­la voi olla poliit­ti­nen jär­jes­tel­mä ilman valtiota.

Samaan aikaan rans­ka­lai­sen ant­ro­po­lo­gian tunnettu nimi Claude Lévi-Strauss ja hänen edus­ta­man­sa struk­tu­ra­lis­ti­nen kou­lu­kun­ta tar­kas­te­li­vat suku­lai­suu­den ja yhteis­kun­ta­ra­ken­tei­den suhdetta Etelä-Amerikassa. Lévi-Straussin keskeinen havainto oli, että suku­lai­suut­ta käytetään poliit­tis­ten liit­to­lais­suh­tei­den sol­mi­mi­seen yhteisön ulko­puo­lel­le avio­lii­ton kautta.

Kuva: Dietmar Temps (CC BY-NC-SA 2.0)

Kuva: Dietmar Temps (CC BY-NC-SA 2.0) Samburuiden hää­se­re­mo­nia Keniassa

Heimoista valtioon ja sen yli

Valtasuhteet ovat olleet ant­ro­po­lo­gi­sen tut­ki­muk­sen keskiössä aina. Toden teolla ala alkoi irtautua omaksi koko­nai­suu­dek­seen 1960-luvulla, kun sen kenttä laajeni ei-län­si­mais­ten yhteis­kun­tien tut­ki­muk­ses­ta käsit­tä­mään kan­sal­lis­val­tioi­den ja kan­sa­lais­ten välisiä suhteita etenkin kolo­nia­lis­min yhtey­des­sä. Rakennefunktionalismi sai osakseen paljon kri­tiik­kiä, sillä se jätti huo­mioi­mat­ta tut­ki­mien­sa yhteis­kun­tien his­to­rial­li­sen ulot­tu­vuu­den: perin­tei­set yhteis­kun­nat eivät olleet yhtä muut­tu­mat­to­mia tai eris­täy­ty­nei­tä kuin niiden oltiin oletettu olevan, vaan ne muo­vau­tui­vat jat­ku­vas­ti suhteessa siir­to­maa­val­taan.

Poliittisen ant­ro­po­lo­gian tutkimat aiheet alkoivat etääntyä kauemmas toi­sis­taan. Max Gluckmanin johtama Manchesterin kou­lu­kun­ta eri­kois­tui konflik­tien ja lakien tut­ki­muk­seen ant­ro­po­lo­gi­ses­ta näkö­kul­mas­ta. Lisäksi ant­ro­po­lo­git kiin­nos­tui­vat tutkimaan byro­kra­tian ja mark­ki­noi­den kaltaisia moni­mut­kai­sia koko­nai­suuk­sia, jolloin pai­kal­li­syh­tei­sö­jen koke­muk­set laa­je­ni­vat osaksi kan­sal­li­sia tai kan­sain­vä­li­siä jär­jes­tel­miä. Valtioiden ja val­tiol­lis­ten ins­ti­tuu­tioi­den tar­kas­te­lu johti myös siihen, että ant­ro­po­lo­git alkoivat kääntää kat­set­taan entistä enemmän kohti län­si­mais­ta yhteis­kun­taa.

Antropologian siir­tyes­sä tutkimaan moderneja vallan muotoja sai ala uusia teo­reet­ti­sia vai­kut­tei­ta muista yhteis­kun­ta­tie­teis­tä. Etenkin rans­ka­lai­sen filosofi Michel Foucaultin val­ta­kä­si­tys muokkasi myös ant­ro­po­lo­gien käsitystä vallan luon­tees­ta. Hänen aja­tuk­sen­sa ovat vai­kut­ta­neet etenkin siihen, miten hah­mo­tam­me tiedon ja vallan suhdetta yhteis­kun­nas­sa. Lisäksi Foucaultin teo­rioi­den ansiosta val­tioi­den val­lan­käyt­töä kan­sa­lai­si­aan kohtaan alettiin tar­kas­tel­la kult­tuu­ri­se­na ilmiönä, mikä heijastui 1980-luvulla ant­ro­po­lo­gi­seen tut­ki­muk­seen.

Kuva: Rowan El Shimi (CC BY-NC-SA 2.0)

Kuva: Rowan El Shimi (CC BY-NC-SA 2.0) Arabikevään mie­le­no­soi­tus Egyptissä hel­mi­kuus­sa 2011

Globalisaation seu­rauk­se­na 1980- ja 1990-lukujen tait­tees­ta lähtien poliit­ti­ses­sa ant­ro­po­lo­gias­sa alettiin tutkia yli­ra­jai­siin muut­to­liik­kei­siin liittyviä kysy­myk­siä kuten iden­ti­teet­tiä, etni­syyt­tä ja natio­na­lis­mia, sekä erilaisia pai­kal­li­sia ja maa­il­man­laa­jui­sia kan­san­liik­kei­tä. Lisäksi poli­tii­kan kan­sain­vä­li­siä raken­tei­ta alettiin tar­kas­tel­la aiempaa laajemmin ant­ro­po­lo­gien huomion kiin­nit­tyes­sä entistä enemmän EU:n tai YK:n kal­tai­siin yli­kan­sal­li­siin toi­mi­joi­hin ja niiden orga­ni­saa­tio­kult­tuu­rei­hin.

Kiinnostus val­ta­ky­sy­mys­ten moni­puo­lis­ta tar­kas­te­lua kohtaan niin glo­baa­lis­sa etelässä kuin poh­joi­ses­sa on jatkunut alan sisällä läpi 2000-luvun. Tutkimuskohteiden pirs­ta­loi­tu­mi­sen seu­rauk­se­na poliit­ti­sen ant­ro­po­lo­gian eri­koi­sa­las­ta onkin itsestään tullut kat­to­kä­si­te, jonka alle on mah­dol­lis­ta niputtaa keskenään hyvinkin erilaista ja eri tasoille ulottuvaa tut­ki­mus­ta.

Poliittinen antropologia Suomessa

Koska poliit­ti­nen ant­ro­po­lo­gia ei ole alana sel­vä­ra­jai­nen, tutkitaan sen tar­joa­mis­ta läh­tö­koh­dis­ta monen­lai­sia kysy­myk­siä. Ehkäpä kan­sain­vä­li­ses­ti tunnetuin suo­ma­lai­nen poliit­ti­nen ant­ro­po­lo­gi on Stanfordin yli­opis­ton pro­fes­so­ri Liisa Malkki, joka on tullut tun­ne­tuk­si yli­ra­jais­ta maa­han­muut­toa, pako­lais­ky­sy­myk­siä, etni­syyt­tä ja niihin kyt­key­ty­vää poliit­tis­ta pää­tök­sen­te­koa käsit­te­le­väs­tä tut­ki­muk­ses­taan Itä-Afrikassa. Uusimmassa tut­ki­muk­ses­saan hän tar­kas­te­lee huma­ni­taa­ris­ta avus­tus­työ­tä Suomessa.

Kuva: World Bank (CC BY-NC-ND 2.0)

Kuva: World Bank (CC BY-NC-ND 2.0) Naiset opet­te­le­vat käyt­tä­mään ompe­lu­ko­net­ta Intiassa

Myös Jyväskylän yli­opis­ton pro­fes­so­ri Sirpa Tenhunen on tehnyt mer­kit­tä­vää poliit­ti­sen ant­ro­po­lo­gian tut­ki­mus­ta naisten toi­mi­juu­des­ta ja suku­puo­li­po­lii­ti­kas­ta Intiassa. Hän on urallaan tar­kas­tel­lut esi­mer­kik­si taloutta, kas­ti­jär­jes­tel­mää sekä pai­kal­lis­ten ja glo­baa­lien ver­kos­to­jen yhteen­kie­tou­tu­mis­ta. Lisäksi Tenhunen on tutkinut mobii­li­tek­no­lo­gi­aa sosi­aa­li­sen muutoksen välineenä Intian maa­seu­dul­la.

Suomessa vuo­ros­taan laajalle yleisölle tutumpi on ant­ro­po­lo­gi ja tutkija Susanne Dahlgren, joka on eri­kois­tu­nut lain, suku­puo­len ja ter­ro­ris­min tut­ki­muk­seen Jemenissä ja isla­mi­lai­ses­sa maa­il­mas­sa laajemmin. Hän on ottanut osaa julkiseen kes­kus­te­luun maa­han­muu­tos­ta ja sen vai­ku­tuk­sis­ta Suomessa. Lisäksi Timo Kallinen on tehnyt poliit­ti­sen ant­ro­po­lo­gian tut­ki­mus­ta Länsi-Afrikassa. Hänen AntroBlogi-kir­joi­tuk­si­aan on luet­ta­vis­sa täällä.

Elämää valtasuhteiden keskellä

Elämme alati muut­tu­vas­sa maa­il­mas­sa, jossa poli­tiik­kaa on mah­do­ton­ta olla huo­mioi­mat­ta. Paikallisella tasolla se vaikuttaa yhtä­läi­ses­ti meidän kaikkien arkeen lakeineen ja jän­nit­tei­neen, mutta myös kan­sal­li­ses­ti ja glo­baa­lis­ti val­tioi­den välisessä kans­sa­käy­mi­ses­sä, josta saamme päi­vit­täin lukea uutisista. Näiden eri tasojen sisäisten ja kes­ki­näis­ten val­ta­suh­tei­den hah­mot­ta­mi­nen on tärkeää, jotta voimme paremmin ymmärtää omaa asemaamme sekä sen suomia mah­dol­li­suuk­sia ja rajoit­tei­ta yhteis­kun­nas­sam­me.

Poliittinen ant­ro­po­lo­gia tarjoaa näkö­kul­man uutis­vir­ran ja viral­lis­ten totuuk­sien yli, sillä se on kes­kit­ty­nyt tutkimaan paitsi val­lan­käyt­tä­jiä myös val­lan­käy­tön kohteita, jolloin ala usein tarjoaa kat­sauk­sen yhteis­kun­nan mar­gi­naa­lis­sa olevien elämään. Kuten on muunkin ant­ro­po­lo­gi­sen tut­ki­muk­sen kohdalla, tar­kas­te­le­mal­la poliit­ti­sen val­lan­käy­tön muotoja oman kult­tuu­ri­pii­rim­me ulko­puo­lel­la tulemme samalla ymmär­tä­neek­si myös omaa yhteis­kun­taam­me ja sen arvoja paremmin. Toisinaan tämä moniu­lot­tei­nen tutkimus saattaa auttaa meitä enna­koi­maan mihin suuntaan ympäröivä maa­il­mam­me on muut­tu­mas­sa.

Lue myös: johdatus eri­kois­aloi­hin, talous­ant­ro­po­lo­gia, uskon­toant­ro­po­lo­gia, kie­li­tie­teel­li­nen ant­ro­po­lo­gia, kau­pun­kiant­ro­po­lo­gia, fyysinen ant­ro­po­lo­gia, visu­aa­li­nen ant­ro­po­lo­gia


Aiheesta lisää AntroBlogissa

Lisää luettavaa

  • David Nugent ja Joan Vincent. A Companion to the Anthropology of Politics. 2004.
  • Meyer Fortes ja E.E. Evans-Pritchard. African Political Systems. 1940.
  • Michel Foucault. Parhaat. 2014.
  • Liisa Malkki. The Need to Help: Domestic arts of inter­na­tio­nal huma­ni­ta­ria­nism. 2015.
  • Sirpa Tenhunen. Means of Awakening: Gender, Politics and Practice in Rural India. 2008.
  • Susanne Dahlgren. Contesting Realities: The Public Sphere and Morality in Southern Yemen. 2010.
  • Timo Kallinen. Divine Rulers in a Secular State. 2016.

Teksti ja verk­ko­tait­to: Niina Ahola, VTK

Artikkelikuva: European Parliament (CC BY-NC-ND 2.0)