Jo lyhyt katsaus sivustollemme paljastaa antropologisen tutkimuksen laajan kirjon. Yksi artikkeli käsittelee joululahjoja, toinen kinky-bileitä, kolmannessa keskustellaan suon kanssa ja neljäs avaa kristinuskon moderneja tulkintoja. Antropologisesta tutkimuksesta on moneksi, ja se tarjoaa edellytykset hyvin erilaisten ihmisyyteen liittyvien ilmiöiden ymmärtämiseen. Vaihto, seksuaalisuus, elinympäristö ja henkisyys ovat vain muutama esimerkki antropologisista tutkimuskohteista.

Modernin antropologian voidaan nähdä syntyneen suhteellisen itsenäisinä tutkimusperinteinä Iso-Britanniassa, Ranskassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa 1800-luvun jälkipuoliskolla. Tieteenalan juuret ovat kuitenkin paljon pidemmällä kolonialismin historiassa. Historian saatossa antropologia on kehittynyt siirtomaa-aikaisesta etnografisesta kuvailusta etnologian, sosiologian ja muiden lähitieteenalojen rinnalle ihmisyyden moninaisuuden tutkimiseen keskittyväksi tieteenalaksi.

Ihmisyys on laaja ja monimutkainen tutkimuskohde, ja antropologialla on tästä syystä useita ihmisyyden eri ulottuvuuksia tutkivia erikoistumisaloja ja tutkimussuuntauksia. Hieman koulukunnasta riippuen antropologia jaetaan yleensä kolmeen päälajiin, jotka ovat sosiaali- ja/tai kulttuuriantropologia, lingvistinen antropologia sekä biologinen antropologia. Amerikkalaisessa perinteessä myös arkeologia on ymmärretty yhdeksi antropologian päälajiksi. Alla pääset lukemaan hieman lisää antropologian eri lajeista ja niiden opiskelumahdollisuuksista Suomessa.

Ihmisyyttä tutkimassa: kulttuuri, yhteisö, kieli ja ruumis

Yksi antropologian päälajeista on sosiaali- ja kulttuuriantropologia. Sillä viitataan ihmisyhteisöjen erilaisten sosiaalisten ja kulttuuristen ilmiöiden tutkimiseen suuntautuvaan antropologiaan. Siinä yhdistyvät englantilaisesta tutkimusperinteestä kumpuava, sosiologiasta inspiroitunut sosiaaliantropologia ja amerikkalaisen perinteen synnyttämä, kulttuurin käsitteen määrittelyyn keskittyvä kulttuuriantropologia. Kyse on kahdesta tutkimusperinteestä, mutta jako on nykyisin ennemmin yliopistopoliittinen kuin tutkimusta määrittävä.

Kirjoitushetkellä Oulun yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto tarjoavat Suomessa kulttuuriantropologian opintokokonaisuuden, Tampereen yliopistolla oppiaineena puolestaan on sosiaaliantropologia. Helsingin Yliopistolla opetetaan sosiaali- ja kulttuuriantropologiaa. Suomalaiset yliopistot käyvät kuitenkin parhaillaan läpi mittavia uudistuksia, jotka tulevat tulevaisuudessa vaikuttamaan tarjottaviin antropologian opintokokonaisuuksiin.

Sosiaali- ja kulttuuriantropologialla on useita erikoistumisen aloja ja uusia aloja putkahtelee pinnalle sitä mukaa, kun tieteenala muuttuu ja elää maailman mukana. Perinteisesti on painotettu jakoa politiikan, uskonnon ja talouden tutkimuksen välillä. Kasvavia suuntauksia ovat lisäksi esimerkiksi media-antropologia ja psykologinen antropologia. Myös lääketieteellinen antropologia on nouseva tutkimussuuntaus.

Kuten yllä jo mainittiin, antropologian niin kutsuttuihin päälajeihin kuuluu sosiaali- ja kulttuuriantropologian lisäksi kielitieteitä ja semiotiikkaa lähellä oleva kielentutkimukseen erikoistunut lingvistinen antropologia (kutsutaan usein myös etnolingvistiikaksi). Lingvistisen antropologian nähdään tosin joskus kuuluvan osaksi sosiaali- ja kulttuuriantropologiaa. Kolmas päälaji on luonnontieteitä lähenevä bioantropologia, jota kutsutaan myös biologiseksi tai fyysiseksi antropologiaksi. Molempien oppialojen kursseja on tarjolla Oulun sekä Helsingin yliopistoissa.

Kuva: Raja Ravi Varma [Public domain]. Wikimedia Commons

Joukko intialaisia naisi eri puolilta maata soittamassa yhteisöilleen tyypillisiä perinteisiä instrumentteja. Kuva: Raja Ravi Varma. (Public Domain, Wikimedia Commons)

Rajanveto eri antropologian lajien välillä ei ole aivan yksinkertaista. Esimerkiksi bioantropologiassa ja sen alalajeissa, kuten oikeuslääketieteellisessä antropologiassa (joskus myös forensinen antropologia), hyödynnetään luonnontieteille tyypillisiä positivistisia ja määrällisiä tutkimusmenetelmiä, mutta sen keskeiset kysymykset limittyvät myös sosiaali- ja kulttuuriantropologiseen laadulliseen tutkimukseen.

 

Rajanvedon hankaluudesta ja antropologisesta näkökulmasta puhui työelämätoimituksemme haastattelussa forensinen antropologi Heli Maijanen:

”[Antropologiassa] asioita pyritään tutkimaan kaikilla osa-alueilla erilaisten aineistojen perusteella, olivatpa ne sitten haastatteluja, kirjallisia lähteitä, luujäänteitä tai esineitä. Kuitenkin eri metodien avulla kaikki antropologian osa-alueet voivat olla mukana esimerkiksi joukkohautojen tutkimuksessa, jolloin luulen, että antropologinen lähestymistapa on kaikkien osa-alueiden edustajia yhdistävä tekijä.”

Selkein erottelu tapahtuu fyysiseen aineistoon keskittyvän bioantropologian ja muun antropologian välillä, ja muut, tiettyjä yhteiskunnan osa-alueita tai ihmisyyden piirteitä tutkivat erikoisalat sijoittuvat puolestaan näiden kahden alle.

Navigointia antropologian laajalla kentällä

On selvää, että antropologian pää- ja alalajit limittyvät pitkälti keskenään. Esimerkiksi politiikkaa on vaikea tutkia kiinnittämättä huomiota poliittiseen retoriikkaan: poliittisen kielen analyysi kuuluukin sitten jo (ainakin osin) lingvistisen antropologian alaan.

Alojen erittely on limittäisyydestä huolimatta mielekästä, sillä se helpottaa tiettyä aihetta tutkivien antropologien keskinäistä kommunikointia ja tieteellisen vertaisarvioinnin toteuttamista. Lisäksi samaan aihepiiriin keskittyvien antropologien on helpompi määritellä tutkimuksesta kumpuavaa kysymyksenasettelua ja ongelmakohtia, kun he toimivat saman tutkimusnimikkeen alla.

1024px-World_Map_of_16_cultures_for_'Cultural_Mandala'.svg

16 erään luokittelumallin mukaista kulttuuripiiriä maailmankartalla. Kuva: Marc Torra (Urus) (CC BY-SA 3.0, Wikimedia Commons)

Tutkimussuuntauksen lisäksi antropologista tutkimusta jaotellaan usein maantieteellisen alueen mukaan. Voidaan esimerkiksi puhua Intian tutkimuksen perinteestä tai Itä-Eurooppaan keskittyvästä antropologisesta tutkimuksesta.

Antropologit eivät kommunikoi ainoastaan niiden kollegoiden kanssa, joiden tutkimus keskittyy samaan tai läheiseen aihepiiriin, vaikkapa uskontoon, vaan myös niiden tutkijoiden kanssa, jotka tutkivat samaa maantieteellistä aluetta tai esimerkiksi samaa tai läheistä kieliryhmää.

Erikoistumisaloja voi ajatella ikään kuin tieteellisinä avainsanoina, joiden avulla tutkijat sijoittavat niin oman kuin muidenkin tutkimuksen antropologian laajalle kentälle.


Tutustu antropologian erikoistumisaloihin:

Poliittinen antropologia

Talousantropologia

Uskontoantropologia

Kielitieteellinen antropologia

Kaupunkiantropologia

Fyysinen antropologia

Visuaalinen antropologia

Ympäristöantropologia

Soveltava antropologia

Lisää erikoistumisaloja tulossa!

Teksti ja verkkotaitto: Saara Toukolehto, VTM