Kielitieteellinen ant­ro­po­lo­gia syntyi Yhdysvalloissa, yhtenä laajan ant­ro­po­lo­gi­sen tie­tee­na­lan neljästä suun­tauk­ses­ta. Muut kolme tie­tee­na­laa ovat kult­tuu­riant­ro­po­lo­gia, bio­lo­gi­nen ant­ro­po­lo­gia sekä arkeo­lo­gia. Yhdessä näiden aja­tel­tiin tuovan kattavaa tietoa ihmisestä. 

Yksi syy kie­li­tie­teel­li­sen eli ling­vis­ti­sen ant­ro­po­lo­gian kehi­tyk­seen juuri USA:ssa oli sen maan­tie­teel­li­nen ja etno­gra­fi­nen konteksti. Yhdysvalloissa esiintyi suuri määrä alku­pe­räis­kan­so­jen kieliä, jotka poik­ke­si­vat sekä toi­sis­taan että euroop­pa­lai­sis­ta val­ta­kie­lis­tä. Maantieteellisesti sijainti mah­dol­lis­ti tut­ki­joil­le myös lyhyet kent­tä­vie­rai­lut tut­ki­musa­lueil­la aineiston kerää­mi­sek­si. Lisäksi alueella oli paljon arkeo­lo­gis­ta aineistoa, joten oli luontevaa, että sama tie­tee­na­la ja joskus myös samat tutkijat tar­kas­te­li­vat sekä elävää nyky­päi­vän kult­tuu­ria että men­nei­syy­des­tä kertovaa aineistoa. 

Ajateltiin myös, että nämä kielet ja kult­tuu­rit olivat katoa­mas­sa, ja ne piti sitä ennen doku­men­toi­da. Suurista muu­tok­sis­ta ja edelleen jat­ku­vis­ta konflik­teis­ta huo­li­mat­ta vää­jää­mät­tö­mä­nä nähty katoa­mi­nen ei kui­ten­kaan ole toteu­tu­nut pelätyssä mit­ta­kaa­vas­sa.

Pelastusantropologinen läh­tö­koh­ta selittää osaltaan myös ant­ro­po­lo­gi­sen kie­len­tut­ki­muk­sen eri vaiheita. Aluksi kieliä tar­kas­tel­tiin toi­sis­taan eril­li­si­nä, sisäi­ses­ti yhte­näi­si­nä koko­nais­jär­jes­tel­mi­nä. Ajateltiin, että koska kielen natii­vi­pu­hu­ja hallitsee kielen ja kykenee tuot­ta­maan loput­to­man määrän kie­lio­pil­li­ses­ti oikeita lauseita, kielen oppimista ja tut­ki­mis­ta varten riittää yksikin tällainen puhuja. Puhuttiin ’pieni valkoinen huone’ -etno­gra­fias­ta – tutkija saattoi vetäytyä kam­mioon­sa kie­len­pu­hu­jan ja nauhurin kanssa. Myöhemmin aiheiden keskiöön nousi kie­len­käy­tön vaihtelu eri tilan­teis­sa, ja alettiin tutkia pikem­min­kin puhetta toi­min­ta­na kuin kieltä abstrak­ti­na koko­nai­suu­te­na. Tarkasteltiin erilaisia genrejä, tyy­li­la­je­ja, kuten juoruilu, poliit­ti­nen puhe tai ritu­aa­li­set laulut.

Sanakirjoilla on ollut suuri merkitys kielen tutkimukselle ja kielen kehitykselle. Kuva: Caleb Roenigk (Flickr.com, CC BY 2.0)

Sanakirjoilla on ollut suuri merkitys kielen tut­ki­muk­sel­le ja kielen kehi­tyk­sel­le. Kuva: Caleb Roenigk (Flickr​.com, CC BY 2.0)

Sosiolingvistinen ant­ro­po­lo­gia käsit­te­lee sitä, miten erilaiset yhteis­kun­nal­li­set ryhmät käyttävät kieltä eri tavoin. Puheessa voi kuulua sukupuoli, luokka tai etnisyys. Nykytutkimus tar­kas­te­lee kielen käyttöä maa­il­mas­sa ja maa­il­mas­ta: kuinka puhe luo erilaisia kult­tuu­ri­sia kon­teks­te­ja ja voi myös muuttaa niitä. Antropologit tar­kas­te­le­vat muun muassa kie­le­nop­pi­mis­ta ja sosia­li­saa­tio­ta, moni­kie­li­syyt­tä ja vaihtelua eri kielten tai puhe­ta­po­jen välillä. 

Eräs tärkeä aihe nykyään on kieli-ideologia: kult­tuu­ri­set käsi­tyk­set siitä, miten kieltä tulisi käyttää ja mitä sillä voidaan tehdä eri tilan­teis­sa. Näitä aiheita ovat tutkineet esi­mer­kik­si Jane Hill, Paul Kroskrity ja Bambi Schieffelin.

Kieli ja kulttuuri, kielet ja kulttuurit

Kieltä on tutkittu laajasti eri näkö­kul­mis­ta myös ant­ro­po­lo­gian ulko­puo­lel­la. Antropologinen ling­vis­tiik­ka painottaa ihmisten kom­mu­ni­koin­nin laajuutta ja rikkautta sosi­aa­li­sis­sa kon­teks­teis­sa sekä kielen suhdetta muihin kult­tuu­rin osa-alueisiin. Universaalia ja par­ti­ku­laa­ria voi hahmottaa ajat­te­le­mal­la kielen ja kult­tuu­rin suhdetta. 

Joskus ant­ro­po­lo­gias­sa puhutaan kult­tuu­ris­ta yksikössä. Tällä tar­koi­te­taan kult­tuu­ri­suut­ta ylei­sin­hi­mil­li­se­nä omi­nai­suu­te­na, joka yhdistää ihmisiä toisiinsa ja erottaa meidät (muista) eläimistä. Vaikka kult­tuu­rit monikossa eroai­si­vat toi­sis­taan, ei voida sanoa, että jollakin ryhmällä on enemmän tai vähemmän kult­tuu­ria.

Kuva: Steven Straiton (Flickr.com, CC BY 2.0)

Egyptiläisiä hie­rogly­fe­jä. Kuva: Steven Straiton (Flickr​.com, CC BY 2.0)

Vastaavasti ihmis­kie­les­sä on tiettyjä uni­ver­saa­le­ja omi­nai­suuk­sia. Antropologi Charles Hockettin mukaan näitä kaikista kielistä löytyviä omi­nai­suuk­sia on 16. Tärkeitä inhi­mil­li­sel­le ajat­te­lul­le ja luo­vuu­del­le ovat esi­mer­kik­si se, että kieli mah­dol­lis­taa valeh­te­lun, kuvit­te­lun ja reflek­tion. Kieli on myös joustavaa ja muuttuvaa. Vaikka voidaan sanoa, että jotkut kielet ovat helpompia oppia tai jollain tavalla yksin­ker­tai­sem­pia kuin toiset, kaikki kielet ovat sym­bo­li­ses­ti moni­mut­kai­sia. Kielen ajateltu helppous ei korreloi sen kanssa, ovatko kult­tuu­rin muut osa-alueet ver­rat­tain yksin­ker­tai­sia.

Antropologit ovat pohtineet myös, mikä tietyn kielen ja kult­tuu­rin välinen suhde on. Kuuluisin tähän kysy­myk­seen liit­ty­vis­tä teo­riois­ta on SapirinWhorfin hypoteesi, jonka mukaan kieli ohjaa ajattelua. Hypoteesin mukaan kieli tarjoaa meille rakenteet ja sanaston, jonka mukaan havain­noim­me ja kuvai­lem­me maailmaa. Maailma siis mukautuu kieleen eikä päin­vas­toin. Näkemyksestä kiis­tel­lään edelleen. 

Joka tapauk­ses­sa kysy­myk­set havait­se­mi­sen, ajattelun ja ilmaisun suhteesta saa­ta­vil­la oleviin semioot­ti­siin jär­jes­tel­miin ovat kiin­nos­ta­via. Äidinkielen nähdään olevan monin tavoin tärkeä osa minuutta, sosi­aa­lis­ta iden­ti­teet­tiä ja kog­ni­tii­vi­sia taitoja. 

Suomessa kieltä tar­kas­te­le­via tie­tee­na­lo­ja ovat ant­ro­po­lo­gian sijaan pikem­min­kin yleinen kie­li­tie­de ja folklo­ris­tiik­ka. Antropologi Timo Kaartinen on tar­kas­tel­lut jonkin verran kieltä. Itse sovellan ling­vis­ti­siä mer­ki­tys­teo­rioi­ta suo­ma­lais­ta stand-up komiikkaa käsit­te­le­väs­sä tut­ki­muk­ses­sa­ni. 

Miksi kieli on tärkeä tut­ki­mus­koh­de? Kieli sekä heijastaa että luo maailmaa. Se ei ole neutraali maailmaa objek­tii­vi­ses­ti kuvaava koodi, vaan kieleen liittyy paljon erilaisia arvoja. Ei ole saman­te­ke­vää, miten asioista puhumme tai miten arvotamme erilaisia puhujia, puhe­ta­po­ja ja -tilan­tei­ta.

Lue myös: johdatus eri­kois­aloi­hin, poliit­ti­nen ant­ro­po­lo­giatalous­ant­ro­po­lo­gia, uskon­toant­ro­po­lo­giakau­pun­kiant­ro­po­lo­gia, fyysinen ant­ro­po­lo­gia, visu­aa­li­nen ant­ro­po­lo­gia


Luettavaa:

Laura Ahearn: Living Language: An Introduction to Linguistic Anthropology. Wiley Blackwell 2011

Alessandro Duranti: Linguistic Anthropology. Cambridge University Press 1997

William Foley: Anthropological Linguistics: An Introduction. Wiley Blackwell 1997

Artikkelikuva: In pastel, Indian Princesses (Flickr​.com, CC BY-ND 2.0)

Teksti: Marianna Keisalo, VTT