Ihmisten ja villieläinten väliset vastavuoroiset suhteet ovat yleinen satujen ja tarinoiden aihe. Joissakin yhteisöissä ne ovat myös olennainen osa jokapäiväistä elämää. Esimerkiksi brasilialaisessa Lagunan kylässä on kalastettu delfiinien kanssa 1800-luvun puolivälistä lähtien.
Sameassa laguunissa on mahdotonta nähdä kaloja, joten paikalliset kalastajat luottavat rantavedessä pyörivien pullokuonodelfiinien näköaistiin. Kun delfiinit ovat paikantaneet kalaparven, kalastajat menevät jonossa rantaveteen verkkojensa kanssa.
Seuraa eräänlainen lajienvälinen rituaali, jossa yhdestä kahteen delfiiniä asettuu muutaman metrin päähän kalastajista kellumaan veden pinnalle. Pian yksi delfiineistä sukeltaa, kadoten ulapalle. Muutaman sekunnin kuluttua se ilmestyy jälleen näkyviin, tällä kertaa uiden suoraan kalastajia kohti. Juuri oikealla hetkellä kalastajat heittävät verkkonsa ja delfiini väistää ajaen kalaparven ansaan. Koko kuvio saattaa toistua useiden tuntien ajan, jolloin kalastajat pääsevät kiskomaan ylös jopa kymmenien kilojen saaliita delfiinien herkutellessa parvistaan eksyneillä yksilöillä.
Yhteistyöhön ei liity suoranaisia koulutustoimenpiteitä, sillä kalastajat eivät halua häiritä delfiinien käyttäytymistä esimerkiksi antamalla palkkioita. Sen sijaan sekä delfiinit että kalastajat ovat opetelleet lukemaan toistensa välisiä viestejä vuosikymmenten ajan, välittäen tiedon jälkipolville. Monet kalastajat tunnistavatkin yksittäiset delfiinit, ja muistavat useiden yksilöiden äidinpuoleisen sukupuun.
Lukemista
- Pryor, K. et al. 1990. A Dolphin-Human Fishing Cooperative in Brazil. Marine Mammal Science 6(1): 77-82
