Yle Radio 1:n Löytöretki suo­ma­lai­seen toivoon -sarjan ensim­mäi­ses­sä osassa toi­mit­ta­ja Satu Kivelä jututtaa muusikko Jarkko Martikaista toivosta, taiteesta ja hyvästä elämästä. Eräs kiin­nos­ta­va juonne kes­kus­te­lus­sa koskee toivon ja onnen suhdetta sekä “jokainen on oman onnensa seppä” -ajatusta. Martikainen kritisoi men­ta­li­teet­tia, jossa toivon mene­tyk­sen voi kuitata sanomalla, että jokai­sel­la on valta muuttaa elämänsä sel­lai­sek­si kuin haluaa. Julkaisemme nelio­sai­sen sarjan jaksoihin per­jan­tai­sin kom­ment­te­ja, joista ensim­mäi­nen koskee tätä ajatusta.

Neoliberaalissa ihmis­kä­si­tyk­ses­sä indi­vi­dua­lis­mi ja usko yksilön poten­ti­aa­liin korostuu äärim­mil­leen. Yksilö nähdään koh­ta­lon­sa aktii­vi­se­na luojana, ja vaikeudet omista huonoista valin­nois­ta ja asen­tees­ta johtuvina. Positiivisella voittajan asen­teel­la uskotaan olevan suora yhteys menes­tyk­seen. Toivoa onnesta on aina. Hyvä esimerkki tästä on kes­kus­te­lu, jossa työt­tö­myys ja sitä seuraava köyhyys vie­ri­te­tään yksilön oletetun lais­kuu­den ja saa­mat­to­muu­den syyksi — huo­li­mat­ta siitä, että työ­paik­ko­ja on tarjolla mer­kit­tä­väs­ti vähemmän kuin työn­ha­ki­joi­ta.

Vaikka toivon, hyvän elämän ja onnel­li­suu­den osa­te­ki­jät vaih­te­le­vat kult­tuu­reit­tain, ihmiset kaik­kial­la tasa­pai­noi­le­vat välit­tö­män ja pit­kä­ai­kai­sen onnen välillä. Kiinnostavasti juuri työ näyt­täy­tyy monissa etno­gra­fi­sis­sa esi­mer­keis­sä osa-alueena, jolla lyhyen ja pitkän tähtäimen onnel­li­suus kohtaavat. 

Martikainen uskoo taiteen tuovan ihmisille toivoa. Kuten hän toteaa, köyhän voi kuitenkin olla vaikea tai mahdoton harrastaa taiteita. Toivo ei ole näin olekaan demo­kraat­tis­ta, vaan riippuu osin yksilön sosio­eko­no­mi­ses­ta asemasta. “Hyväosaisuus” määrittyy sen mukaan, mitä yhteis­kun­nas­sa arvos­te­taan ja mistä ihmisiä palkitaan. Se ei vält­tä­mät­tä ole linjassa esi­mer­kik­si työn mie­lek­kyy­den tai tärkeyden kanssa, saati hei­jas­te­le omien lahjojen käyttöön ottamisen astetta. Äärimmäisen lahjakas tai­tei­li­ja saattaa elää köy­hyys­ra­jan ala­puo­lel­la, ja hoiva-alan ammat­ti­lais­ten työn tärkeys ei vält­tä­mät­tä näy palkkana saati arvos­tuk­se­na.

Oman onnensa seppä” -ajat­te­lul­la on erityisen suuri tenho silloin, kun omassa elämässä menee hyvin. On mukava ajatella, että hyvä tilanne on omien valin­to­jen ansiota. Menestys voi kuitenkin olla myös etuoi­keuk­sien ja onnel­lis­ten sattumien kasauma, johon yksilöllä on ollut vain vähän vai­ku­tus­ta. Tarinat omista onnis­tu­mi­sis­ta eivät kelpaa todis­tusai­neis­tok­si, joka on kopioi­ta­vis­sa muiden elä­män­ti­lan­tei­siin — vaikka meille onkin tyy­pil­lis­tä uskoa niin. Kun hyvä­osai­sel­le riittää vähäi­sem­pi pyrkimys kohti samaa päämäärää, voi hei­kom­mas­sa asemassa olevan olla vaikea ylläpitää toivoa. 

Toivoa kuitenkin saa kaupasta, jos on varaa maksaa. Onnellisuuden teol­li­suus on val­jas­ta­nut unelmat tehok­kaas­ti kau­pal­li­seen käyttöön. Se myy tuotteita ja pal­ve­lui­ta, joiden avulla voi tarttua toivon härkää sarvista. Onnellisuuden tavoit­te­luun kes­kit­ty­nees­sä kult­tuu­ri­ses­sa ilma­pii­ris­sä onni ei olekaan yksi­tyi­nen kokemus vaan julkinen per­for­mans­si. Sosiaalisen median tek­no­lo­giat auttavat mit­taa­maan menes­tys­tä ja jakamaan oman elämän tilastoja muiden ihail­ta­vak­si yhä näky­väm­min.

Onnellisuutta pidetään arvoista kor­keim­pa­na varsin harvoissa kult­tuu­reis­sa. Silti se edustaa kaik­kial­la maa­il­mas­sa yhteis­kun­nan kes­keis­ten arvojen toteu­tu­mis­ta ihmisen elämässä. Sosiaalinen vii­te­ke­hys mää­rit­te­lee kult­tuu­ri­si­don­nai­sen “hyvän elämän”, joka meille tar­koit­taa ennen kaikkea onnel­lis­ta elämää. Toivo hyvästä elämästä liittyy maailman mit­ta­kaa­vas­sa kuitenkin ennen kaikkea sosi­aa­li­siin suh­tei­siin ja omaan rooliin yhtei­sös­sä. Onnellisuuden etno­gra­fian valossa näyt­tää­kin siltä, että pitkän tähtäimen onnea ei taota yksin. 


Yle Radio 1:n Toivon heinäkuu: Löytöretki suo­ma­lai­seen toivoon -sarja kuullaan per­jan­tai­sin kello 15.05. Neliosainen ohjel­ma­sar­ja on kuun­nel­ta­vis­sa myös Yle Areenassa. Ohjelmasarjan yhteis­työ­kump­pa­nei­na toimivat Suomen mie­len­ter­vey­den kes­kus­liit­to, AntroBlogi sekä Luonnonpäivät.fi.

Lisälukemista:

Iza Kavedzija ja Harry Walker (toim.). Values of Happiness. Toward an anth­ro­po­lo­gy of purpose in life. 2016.

Artikkelikuva: Yle Radio 1.