Suudelma on romant­ti­sen rakkauden symboli — mutta ei suinkaan kaik­kial­la. Monissa kult­tuu­reis­sa suulle suutelua pidetään vas­ten­mie­li­se­nä, likaisena tai yksin­ker­tai­ses­ti outona tapana.

Kun Etelä-Afrikan thonga-kansa näki euroop­pa­lais­ten ensi kertaa suu­te­le­van, he pitivät näkyä ällöt­tä­vä­nä. Samoin tuumivat Amazonin alueen mehinakut, jotka suulle suutelun sijasta tykkäävät näykkiä part­ne­rin­sa kul­ma­kar­vo­ja. Melanesian Trobriand-saarilla suutelua puo­les­taan pidetään lähinnä tyl­sä­mie­li­sen hölmönä viih­dyk­kee­nä.

Suuteleminen on meillä nähty ylei­sin­hi­mil­li­se­nä sek­su­aa­li­suu­teen liit­ty­vä­nä toi­min­to­na. Tätä yhteyttä on selitetty muun muassa geneet­ti­sen yhteen­so­pi­vuu­den tes­taa­mi­se­na toisen immuu­ni­jär­jes­tel­mää mais­ta­mal­la. Suutelun bio­lo­gis­ta linkkiä sek­su­aa­li­suu­teen puoltaa myös se, että lähi­su­ku­lai­sem­me sim­pans­sit ja bonobot suu­kot­te­le­vat.

Suutelua 168 kult­tuu­ris­sa kar­toit­ta­nut tutkimus löysi romant­tis­ta suutelua kuitenkin alle puolessa tut­ki­mus­koh­teis­ta. Vaikka pusut­te­lua tavataan vähintään 90 %:ssa kult­tuu­reis­ta, se on useim­mi­ten esi­mer­kik­si oman lapsen suu­kot­te­lua tai suukolla ter­veh­ti­mis­tä. Romanttisiin suh­tei­siin ja sek­su­aa­li­suu­teen suutelu liittyi vain 46 %:ssa tapauksia.

Romanttista suutelua esiintyy selvästi enemmän luok­kayh­teis­kun­nis­sa, joissa sosi­aa­li­nen rakenne on moni­mut­kai­nen. Useimmat met­säs­tä­jä-keräi­li­jöi­den yhteisöt eivät suutele romant­ti­sen rakkauden osoi­tuk­se­na. Sääntöön löytyy poikkeus meille lähei­sel­tä ark­ti­sel­ta alueelta, jonka met­säs­tä­jä-keräi­li­jät ovat har­ras­ta­neet suutelua har­vi­nai­sen tiheään tahtiin. Koko muun kehon peittävä tal­vi­vaa­te­tus on saattanut ohjata ihmisiä kos­ket­te­le­maan toisiaan juuri kasvojen alueelle.


Lähde: Is the Romantic – Sexual Kiss a Near Human Universal? William R. Jankowiak, Shelly L. Volsche, Justin R. Garcia. 2015.