Teksti: Kaisa Vainio, FM. Podcast-lukija: Bea Bergholm.

Arktinen alue puhuttaa: ilmas­ton­muu­tok­sen vaikutus ihmiseen ja eko­sys­tee­mei­hin, luon­non­va­ro­jen hyö­dyn­tä­mi­nen, Koillisväylän meritien lisään­ty­vä käyttö ja alku­pe­räis­kan­so­jen oikeudet. Toukokuussa 2017 Suomi on aloit­ta­nut Arktisen neuvoston ja Arktisen talous­neu­vos­ton puheen­joh­ta­ja­na ja näke­myk­siä arktisen alueen kehit­tä­mi­ses­tä riittää. Taustalle kuitenkin tarvitaan tutkittua tietoa. Sitä tuottaa muun muassa Rovaniemen yli­opis­ton tut­ki­musins­ti­tuut­ti Arktinen keskus. Monen muun arktisen tut­ki­musa­lan ohella sieltä löytyy myös arktisen ant­ro­po­lo­gian tut­ki­mus­osas­to.

AntroBlogin työ­elä­mä­toi­mi­tus on esitellyt ant­ro­po­lo­ge­ja perin­tei­sen tut­ki­muk­sen ulko­puo­lel­la. Nyt sukel­le­taan aka­tee­mi­sen elämän ytimeen: tutkijan työhön, jossa ollaan pitkiä aikoja kent­tä­töis­sä karuis­sa­kin olo­suh­teis­sa.

Arktis — tiettymien taivalten takana vai ihmisiä susirajalla?

Jopa tut­ki­joil­la on usein har­ha­ku­vi­tel­ma Arktiksesta tyhjänä alueena, jossa ei ole ihmisiä ja kult­tuu­ria. Tavalliset rova­nie­me­läi­set ajat­te­le­vat arktisen alueen olevan “jossain kauempana”. Samoin ajat­te­le­vat Pohjois-Norjan ran­nik­ko­ky­lien asukkaat ja Venäjän tundralla asuvat pai­men­to­lai­set. Arktisuutta ei mielletä eli­nym­pä­ris­töön ja kotiin liit­ty­väk­si määreeksi – huo­li­mat­ta siitä, että ark­ti­suut­ta käytetään poh­joi­ses­sa myyvänä brändinä. Arktinen alue ei ole pelkkä jään peittämä Pohjoinen jäämeri, vaan laaja ihmisen asuttama alue sen ympärillä. 

Kuva: Arktikumin perus­näyt­te­ly Muuttuva arktis.

Ihminen on ark­ti­ses­sa ympä­ris­tös­sä oleel­li­nen tekijä. Olemme asuneet seudulla satoja vuosia, ja halua on elää siellä jat­kos­sa­kin. Arktisella alueella ihmisen vaikutus luontoon ja luon­to­suh­de korostuu. Ihmisen ja luonnon suhdetta Arktiksella havain­nol­lis­taa Tiedekeskus Arktikumin perus­näyt­te­ly. Seiniä koris­ta­vat kent­tä­ku­vat luonnosta ja ihmisistä. Näyttelyssä voi tutustua jäähän, revon­tu­liin ja ilmas­ton­muu­tok­sen vai­ku­tuk­siin. Siellä näkee myös inuitien kanootin ja nenetsien poron­nah­ka­saap­paat. Näyttely perustuu Arktisen keskuksen tut­ki­mus­työ­hön.

Rakennuksen sivusii­ves­sä työs­ken­te­le­vät arktisen alueen tutkijat, myös yhdeksän ant­ro­po­lo­gin joukko. Iloinen puheen­so­ri­na käy englan­nik­si. Englanti on tut­ki­muk­sen jul­kai­su­kie­li, sillä tut­ki­mus­ta tehdään kan­sain­vä­li­sel­le yleisölle. Tutkijoilta luon­nis­tuu venäjä, joiltakin myös saame ja suomi. Nyt paikalla on heistä kuusi. Se on paljon, sillä yleensä joku on aina kentällä Saamenmaalla, Kanadassa, Siperiassa, Luoteis-Venäjällä, Jakutiassa tai Kamtšatkan nie­mi­maal­la.

Arktisen antropologian laaja kenttä

Tutkimusryhmän johtaja, tut­ki­mus­pro­fes­so­ri Florian Stammler on kan­sain­vä­li­ses­ti tunnettu arktista aluetta tutkiva ant­ro­po­lo­gi. Heitä ei ole maa­il­mas­sa kovin montaa, ja kaikki tuntevat toisensa. Stammler työs­ken­te­li Cambridgen yli­opis­tos­sa, kun häntä pyy­det­tiin vuonna 2005 uuteen tut­ki­musyk­sik­köön Rovaniemelle. Pian tut­ki­mus­ryh­mään liittyi ant­ro­po­lo­ge­ja ympäri Eurooppaa.

Tutkimusryhmän johtaja, pro­fes­so­ri Florian Stammler. Kuva: Kaisa Vainio.

Tutkimusta tehdään brit­ti­läi­sen sosi­aa­liant­ro­po­lo­gian hengessä. Tutkimusteemoja ovat talouden ja poli­tii­kan pro­ses­sien vai­ku­tuk­set, laki- ja konflik­ti­ky­sy­myk­set, luon­non­va­ro­jen käyttö, kulut­ta­mi­sen ja vaihdon tavat, per­he­suh­teet, suku­puo­len­tut­ki­mus, kan­sain­vä­lis­ty­mi­nen, pai­kal­li­nen näkökulma ja ilmas­ton­muu­tok­sen vai­ku­tuk­set.

Rovaniemen ryhmä on jäsen­ten­sä mukaan mah­dol­li­ses­ti suurin arktisen ant­ro­po­lo­gian tut­ki­mus­ryh­mä maa­il­mas­sa. Muut mer­kit­tä­vät alan tutkijat ovat muun muassa Wienissä ja Pietarissa, mutta lähimmät löytyvät Oulun yli­opis­ton Thule-ins­ti­tuu­tis­ta.

Arktisen keskuksen ant­ro­po­lo­gien tutkimus keskittyy saa­me­lai­siin ja venäjän alku­pe­räis­kan­soi­hin, poron­hoi­toon ja luon­tai­se­lin­kei­noi­hin sekä moder­nei­hin haas­tei­siin kuten luon­non­va­ra­po­li­tiik­kaan, maan­käyt­töön ja ilmas­ton­muu­tok­seen. Usein läh­tö­koh­ta on ongel­ma­kes­kei­nen.

Anna Stammler-Gossmann tutkii ilmas­ton­muu­tok­sen vai­ku­tus­ta yhtei­söi­hin ja elin­kei­noi­hin ran­nik­ko­yh­tei­söis­sä, kata­stro­fien ant­ro­po­lo­gi­aa kuten tulvien vai­ku­tus­ta ihmisiin sekä käsi­tyk­siä tilasta ja alku­pe­räis­kan­sois­ta. Hän tutkii ilmas­ton­muu­tok­sen vai­ku­tus­ta Pohjoisella jää­me­rel­lä yhdessä biologien kanssa. 

Yhdessä sosi­aa­liant­ro­po­lo­gin ja saa­me­lais­tut­ki­ja Nuccio Mazzullon sekä ant­ro­po­lo­gi Stephan Dudeckin kanssa Stammler-Gossmann työstää arktisen ant­ro­po­lo­gian tois­tai­sek­si suurinta tut­ki­mus­pro­jek­tia. Arktinen arkki tutkii ihmisen ja eläimen kump­pa­nuus­suh­det­ta Suomessa ja Pohjois-Venäjällä. Hanke yhdistää eko­lo­gis­ta ant­ro­po­lo­gi­aa ja gene­tiik­kaa tut­ki­mal­la eläinten ja ihmisten kult­tuu­ris­ta ja bio­lo­gis­ta sopeu­tu­mis­ta eläinten kas­va­tuk­seen ark­ti­sis­sa olo­suh­teis­sa. Tutkimushanke toteu­te­taan yhteis­työs­sä Luonnonvarakeskus LUKE:n gene­tii­kan ja biologian tut­ki­joi­den kanssa.

Tutkimusryhmän jäsenet vasem­mal­ta oikealle: Henri Wallen, Nuccio Mazzulo, Anna Stammler-Gossmann, Lukas Allemann ja Stephan Dudeck. Kuva: Kaisa Vainio.

Arktisella alueella sosi­aa­li­nen liik­ku­vuus on ajan­koh­tai­nen teema. Muuttoliike vie kylistä kau­pun­kei­hin ja kau­pun­geis­ta etelän kes­kuk­siin. Yhteistä ilmiölle on naisten liik­ku­vuus. Miehillä on tapana jäädä syn­nyn­paik­ka­kun­nal­le, vaikka siellä ei olisi työtä. Miesten jou­tu­mi­sen sosi­aa­li­seen mar­gi­naa­liin on todettu olevan pohjoisen napa­pii­rin ilmiö. Tätä tutkii sak­sa­lai­ses­ta Leipzigin yli­opis­tos­ta siirtynyt Dudeck, joka työs­ken­te­lee myös kestävän kehi­tyk­sen ja alku­pe­räis­kan­sa­ky­sy­mys­ten parissa. 

Sveitsiläinen Itä-Euroopan tutkija Lukas Allemann päätyi Rovaniemelle joitakin vuosia sitten. Lukas tutkii saa­me­lais­ten elä­män­ta­van muutosta ja historiaa muis­ti­tie­don pohjalta. Nyt hän on vii­meis­te­le­mäs­sä tut­ki­mus­ryh­män jo päät­ty­nyt­tä tundran yhdis­tä­mien noma­di­kan­so­jen muis­ti­tie­to­han­ket­ta.

Lukas työntää tie­to­ko­nee­seen muovista pank­ki­kort­tia muis­tut­ta­van muis­ti­kor­tin. Ohjelma esittelee hankkeen tuloksia mul­ti­me­dia­na. Tundran eri kansojen edustajat kertovat tari­naan­sa haas­tat­te­luis­sa, mukana on kuvia elä­vöit­tä­mäs­sä ker­to­mus­ta. Kieli on tärkeässä osa haas­tat­te­lua: nauhoite ei tallenna ainoas­taan kertojan tarinaa, vaan myös ker­to­mi­sen tavan. Tarinat koskevat muun muassa muut­ta­mis­ta ja neu­vos­toa­jan sosi­aa­li­sen suun­nit­te­lun seu­rauk­sia. Muistikortti on tehty ensi­si­jai­ses­ti haas­ta­tel­ta­via itseään varten. Kaukaisimmallakin alueella talosta tai kodista löytyy tietokone tai tabletti, jolla aineistoa on helppo selata. 

Kuva: Arktikumin perus­näyt­te­ly Muuttuva arktis.

Löytyy työ­ryh­mäs­tä suo­ma­lai­sia­kin tut­ki­joi­ta, kuten ympä­ris­tö­so­sio­lo­gian väi­tös­kir­jaa tekevä Henri Wallen. Hän tutkii alu­eel­lis­ta kehitystä ja kai­vos­teol­li­suut­ta poh­joi­ses­sa. Sen lisäksi hän kar­toit­taa nuorten poron­hoi­ta­jien työssään käyttämiä digi­taa­li­sia työkaluja. Henrillä on taustaa myös luon­non­tie­teel­li­sel­lä tut­ki­mus­puo­lel­la. Nyt hän työs­ken­te­lee ilmas­ton­muu­tok­seen liit­ty­vien kysy­mys­ten parissa.

Antropologia on monitieteisen tutkimuksen sidos

Arktisen keskuksen toi­min­nas­sa kiteytyy monia­lai­nen tutkimus. Yhteistyötä tehdään Arktisen keskuksen muiden tut­ki­mus­ryh­mien kanssa glo­baa­li­muu­tok­sen, kestävän kehi­tyk­sen, pohjoisen ympäristö- ja vähem­mis­tö­oi­keu­den ja arktisen hallinnan saralla. Tutkimusaiheina ovat ilmas­ton­muu­tos, maan­käyt­tö ja luon­to­suh­de. Suomessa ant­ro­po­lo­git ovat tutkineet met­sä­teol­li­suu­den, matkailun ja saa­me­lai­sen alku­pe­räis­kan­san int­res­sien yhteen­so­vit­ta­mis­ta Lapissa. Venäjällä saman­kal­tais­ta tut­ki­mus­ta tehdään kai­vos­toi­min­nan sekä öljy- ja kaa­su­teol­li­suu­den parissa. 

Antropologeja kutsutaan luon­non­tie­teel­li­siin tut­ki­mus­hank­kei­siin tutkimaan “inhi­mil­lis­tä ulot­tu­vuut­ta”. Tätä asetelmaa Arktisen keskuksen ant­ro­po­lo­git kri­ti­soi­vat yhteen ääneen. Ihmisten ja luonnon erillinen tut­ki­mi­nen ei saa ryhmältä kan­na­tus­ta. Viime vuosien aikana luonnon ja luon­to­suh­teen tutkimus on alkanut kiin­nos­taa yhä enemmän ant­ro­po­lo­gias­sa ja muillakin tie­tee­na­loil­la. Ilmastonmuutoksen tut­ki­muk­ses­sa tämä raja on viimein rik­kou­tu­nut. Stammler-Gossmannin mukaan “me olemme kiin­nos­tu­neet ilmas­ton­muu­tok­ses­ta, sillä haluamme elää siitä huo­li­mat­ta. Se tutkimus tehdään oikeas­taan ensi­si­jai­ses­ti ihmistä varten.”

Nyt ant­ro­po­lo­gi­sel­la osaa­mi­sel­la on ark­ti­sel­la tut­ki­mus­ken­täl­lä suuri tarve. Anna Stammler-Gossmann kertoo, että kun ryhmä aloitti vuonna 2005, kukaan ei ollut kiin­nos­tu­nut ant­ro­po­lo­gias­ta. Pikku hiljaa ant­ro­po­lo­gi­sen osaamisen arvostus tut­ki­mus­hank­keis­sa on noussut, ja nyt ant­ro­po­lo­gi­nen osaaminen kiin­nos­taa. Laki vaatii yhä voi­mak­kaam­min ottamaan pai­kal­lis­väes­tön ja etenkin alku­pe­räis­kan­so­jen näkö­kul­man huomioon maan­käy­tös­sä. Myös luon­non­tie­teel­li­ses­sä tut­ki­muk­ses­sa ant­ro­po­lo­gian tarve on kasvussa.

Kuva: Arktikumin perus­näyt­te­ly Muuttuva arktis.

Florian Stammler uskoo, että ant­ro­po­lo­gi­aa ollaan hyö­dyn­tä­mäs­sä yhä enemmän osana moni­tie­teel­li­siä tut­ki­mus­hank­kei­ta myös kan­sain­vä­li­ses­ti. 

Stephan Dudeckin mukaan myös tut­ki­mus­ken­til­lä on tapah­tu­nut muutos. Nykyään ihmiset kutsuvat ant­ro­po­lo­ge­ja tutkimaan kult­tuu­ri­aan. “Teemme työtä kentällä myös tut­ki­mus­koh­teil­lem­me. Antropologit tulevat osaksi kult­tuu­rin elvyt­tä­mis­hank­kei­ta. Minua hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti pyy­det­tiin nau­hoit­ta­maan hantien pyhää kar­hu­ri­tu­aa­lia. Siitä tilai­suu­des­ta ja kunniasta oli melko mah­do­ton­ta kiel­täy­tyä”, kertoo Dudeck. 

Antropologi Tim Ingoldin mukaan ant­ro­po­lo­gia on ainoa tie­tee­na­la, joka sopii rikkomaan rajoja ja yhdistää eri tut­ki­musa­lo­ja. Ingold on arktisen ant­ro­po­lo­gian pioneeri, jota Florian Stammler kiittää siitä, että hän toi monet Arktisen keskuksen nykyi­sis­tä tut­ki­jois­ta yhteen. Juuri Ingoldin esimerkin mukaan ant­ro­po­lo­gi­aa on Arktisessa kes­kuk­ses­sa alettu soveltaa moni­tie­tei­ses­sä tut­ki­muk­ses­sa. 


Lue lisää

Aiheesta lisää AntroBlogissa

Artikkelikuva: Arktikumin perus­näyt­te­ly Muuttuva arktis
Verkkotaitto: Niina Ahola