Meneekö hyvä äiti itkevän vauvan luo heti? Vai myöhemmin? Vai aiemmin? Käsitykset hyvästä äitiy­des­tä voivat vaihdella pienenkin ryhmän sisällä, mutta niistä löytyy myös kult­tuu­ri­sia linjoja.

Yhdysvalloissa äidin odotetaan vastaavan vauvan tar­pei­siin kun tämä osoittaa niitä. Itkuun rea­goi­daan tar­kis­ta­mal­la tar­vit­see­ko lapsi vai­pan­vaih­toa tai syöt­tä­mis­tä. Hyvänä pidetty japa­ni­lai­nen äiti taas ennakoi lapsen tarpeet jo ennen kuin tämä itkee. Jos lasta on syötetty pari tuntia aikai­sem­min, uusi kierros tehdään ennen kun lapsi ehtii hätääntyä. Japanilainen ennakoiva tapa kannustaa näkemään äidin ja lapsen toi­sis­taan riip­pu­vai­se­na yksikkönä, kun USA:n mallissa lasta kan­nus­te­taan itse­näi­syy­teen ja tarpeiden ilmaisuun.

USA:ssa fyysiset hel­lyy­de­no­soi­tuk­set ja kehuminen ovat osa kas­va­tus­ta. Monissa Aasian maissa kehuminen tapahtuu vauvaiän jälkeen epä­suo­ras­ti. Esimerkiksi Bangladeshissa väli­pa­la­het­ki saattaa olla hie­no­va­rai­nen kiin­ty­myk­sen ilmaus: äiti kuorii appel­sii­nin tai omenan erittäin huo­lel­li­ses­ti ja antaa lapselle. Tämä huomaa äidin tekevän jotain erityistä hänen hyväkseen, ja kokee sen rakkauden ilmaisuna.

Usein nämä tavat hei­jas­ta­vat odotuksia lapsen suhteesta koko yhteisöön. Yksilöllisyyttä koros­ta­vis­sa kult­tuu­reis­sa lasta kan­nus­te­taan itse­näi­syy­teen. Kollektiivisuutta koros­ta­vis­sa kult­tuu­reis­sa lapsen haluja tär­keäm­pää on ryhmän harmonia ja perheen etu.

Hyvä äitiys auttaa lasta sopeu­tu­maan val­lit­se­viin normeihin. Se mikä yhtäällä on hyvää kas­va­tus­ta, saattaa muualla olla jopa lai­min­lyön­tiä. Yksi äitiyden uni­ver­saa­leis­ta teh­tä­vis­tä on saada lapsi tuntemaan itsensä rakas­te­tuk­si, hyväk­sy­tyk­si ja arvos­te­tuk­si. Tämä voi toteutua hyvin erilaisin tavoin.


Lähde: Thestar​.com