Teksti: Annastiina Kallius, VTM, jatko-opis­ke­li­ja. Podcast-lukija: Sanna Rauhala.

Unkarin hallitus on sul­ke­mas­sa entisen opi­nah­jo­ni. Yliopiston, jossa minut ope­tet­tiin kysymään jat­ko­ky­sy­myk­siä, tuot­ta­maan tietoa yhdessä ja itse­näi­ses­ti, olemaan utelias ja löytämään sanat aja­tuk­sil­le­ni.

Myös Suomessa yli­opis­toi­hin koh­dis­tu­vat leik­kauk­set ovat olleet julkisen kritiikin kohteena. Toivonkin että CEU:n eli Budapestissa sijait­se­van ame­rik­ka­lai­sen, yksi­tyi­sen Central European Universityn tapaus herättää meidät arvos­ta­maan suo­ma­lais­ta itse­näis­tä yli­opis­to­pe­rin­net­tä. Käyn tässä artik­ke­lis­sa läpi CEU:n tarinaa Unkarin poliit­tis­ta kon­teks­tia avaten.

Maaliskuun 2017 lopussa Unkarin hallitus jätti par­la­men­til­le lakieh­do­tuk­sen, jossa muokataan maassa toimivien ulko­mais­ten yli­opis­to­jen peli­sään­tö­jä. Huomattava ero edel­li­seen lain­sää­dän­töön on muun muassa se, että Unkarissa toi­mi­vil­la ulko­maa­lai­sil­la yli­opis­toil­la tulee olla fyysinen kampus ja opetusta myös alku­pe­räis­maas­sa. Lisäksi alku­pe­räis­maan hal­li­tuk­sen ja Unkarin hal­li­tuk­sen tulee solmia keskenään sopimus kyseisen yli­opis­ton toi­min­nas­ta.

CEU on aina toiminut täysin Unkarin lakien mukaan. Silti jo heti seu­raa­va­na päivänä Unkarin valtion kont­rol­loi­man median otsikot kirkuivat: Soros-yliopisto toimii lait­to­mas­ti! CEU joudutaan sulkemaan! Laki hyväk­syt­tiin pika­kä­sit­te­lys­sä alle viikossa. Oli päi­vän­sel­vää, että tar­koi­tuk­se­na oli tehdä tähän asti täysin lail­li­ses­ti toiminut CEU lait­to­mak­si. 

Amerikkalais-unkarilainen yliopisto Budapestissa

Niin mikä Soros-yliopisto? Ja kuka Soros? Kun juuri lukiosta val­mis­tu­nee­na muutin Unkariin vuonna 2005 kieltä tai historiaa lainkaan tun­te­mat­to­ma­na, muistan kysyneeni saman kysy­myk­sen. Silloinen työ­paik­ka­ni, moni­kult­tuu­ri­sen kas­va­tuk­sen ja urbaanin ant­ro­po­lo­gian kan­sa­lais­jär­jes­tö, lähetti minut CEU:lle haas­tat­te­le­maan uusia mais­te­rio­pis­ke­li­joi­ta.

Tapasin kymmeniä opis­ke­li­joi­ta ympäri maailmaa – Balkaneilta, Lähi-idästä, Länsi- ja Itä-Euroopasta, Keski-Aasian stan-lop­pui­sis­ta val­tiois­ta, Amerikasta, oikeas­taan kaik­kial­ta muualta paitsi Pohjoismaista. Lähes kaikki kertoivat minulle opis­ke­le­van­sa yli­opis­ton stipendin rahoit­ta­ma­na. Nämä stipendit kattavat yleensä noin kym­me­nen­tu­han­nen euron luku­kausi­mak­sut ja ter­veys­va­kuu­tuk­sen, mutta monille myös ilmaisen asumisen ja elin­kus­tan­nuk­set. Ne rahoi­te­taan George Sorosin aikoinaan perus­ta­man, nyt yli­opis­ton itse­näi­ses­ti hal­lin­noi­man sijoi­tus­ra­has­ton kautta.

Soros on unka­ri­lais-ame­rik­ka­lai­nen, holo­kaus­tis­ta selvinnyt sijoit­ta­ja ja hyvän­te­ki­jä, joka edustaa libe­raa­lia agendaa kan­sa­lai­syh­teis­kun­nan rahoit­ta­mi­sen kautta. 1990-luvun alussa hän investoi mer­kit­tä­vän summan siihen, että Itä- ja Keski-Eurooppaan perus­tet­tai­siin yliopisto, jossa alueen nuoret voivat opiskella yhteis­kun­ta­tie­tei­tä ame­rik­ka­lai­seen malliin.

Opetustarjontaan kuuluvat maisteri- ja toh­to­rio­pin­not talous­tie­teis­tä suku­puo­len­tut­ki­muk­seen, ympä­ris­tö­tie­teis­tä his­to­ri­aan, kan­sain­vä­li­ses­tä poli­tii­kas­ta mate­ma­tiik­kaan ja filo­so­fi­aan. Ryhmäkoot ovat pienet, teorian ja meto­do­lo­gian opintojen määrä on suuri ja opis­ke­lu­vuo­det vietetään nenä kirjassa kirjaston syö­ve­reis­sä. Gradun kir­joit­ta­mi­seen on aikaa noin kuukausi ja sitä puo­lus­te­taan toh­to­rin­väi­tök­sen kal­tai­ses­sa tilan­tees­sa. Voi kunpa joskus voisin opiskella täl­lai­ses­sa paikassa, mietin silloin. 

Euroopan itä-länsi -jako 

Valmistuin mais­te­rik­si CEU:n sosio­lo­gian ja sosi­aa­liant­ro­po­lo­gian lai­tok­sel­ta kym­me­ni­sen vuotta myöhemmin, kesällä 2014. Ilman kyseistä kou­lu­tus­ta tuskin osaisin suhtautua kriit­ti­ses­ti kan­sain­vä­li­sen median Unkari-juttuihin. ”Unkarin demo­kra­tia on vaarassa!” ”Unkarin huo­les­tut­ta­va poliit­ti­nen tilanne!” ”Unkari pystyttää raja-aidan tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­ta vastaan!” Ja nyt: ”Soros-yliopisto suljetaan Unkarissa!” On häm­mäs­tyt­tä­vää, kuinka nopeasti län­si­mai­nen lehdistö alkoi käyttää juuri samaa reto­riik­kaa mitä Viktor Orbánin Fidesz-puolueen hal­li­tus­kin.

Fidesz on hallinnut lähes kahta kol­mas­osaa Unkarin par­la­men­tis­ta vuodesta 2010 lähtien. Se on muokannut maan keskeisiä ins­ti­tuu­tioi­ta perus­lais­ta ja mediasta oikeus­lai­tok­seen, kou­lu­tuk­seen ja köyhiä kyy­kyt­tä­vään sosi­aa­li­po­li­tiik­kaan. Fidesz nousi valtaan vas­tus­ta­ja­puo­lu­een­sa MSZP:n, Unkarin sosia­lis­ti­sen puolueen, ryve­tyt­tyä ennen näke­mät­tö­mis­sä kor­rup­tios­kan­daa­leis­sa 2000-luvun lopulla. Unkarilaiset sosi­aa­li­tie­te­li­jät ovat osoit­ta­neet, että pitkällä täh­täi­mel­lä kat­sot­tu­na Fideszin nousu juontaa juurensa Euroopan laa­jui­seen talouden dyna­miik­kaan, jota Unkarin val­tae­lii­tit pelasivat omaksi edukseen. 

Fideszin laa­ja­mit­tai­nen yhteis­kun­nan uudelleen raken­ta­mi­nen ei ole sujunut ongel­mit­ta. Unkarilaiset ovat jat­ku­vas­ti pro­tes­toi­neet muutoksia val­taa­mal­la yli­opis­to­ja, perus­ta­mal­la uusia kor­rup­tioon kes­kit­ty­viä online-uutis­por­taa­le­ja ja jär­jes­tä­mäl­lä valtavia mie­le­no­soi­tuk­sia. Myös monet muut Euroopan valtiot ovat huo­lis­saan Fideszin vallasta Unkarissa. Keväällä 2017 Euroopan par­la­men­tis­sa on kes­kus­tel­tu sank­tioi­den mah­dol­li­suu­des­ta esi­mer­kik­si Unkarin äänes­ty­soi­keu­den jää­dyt­tä­mi­sel­lä.

Miksi Euroopan itäinen puolisko esi­tel­lään aina vähän vähemmän euroop­pa­lai­se­na, eris­täy­ty­vä­nä ja rasis­ti­se­na? Antropologisesta näkö­kul­mas­ta tähän kysy­myk­seen voi löytyä montakin eri vastausta. Antropologi Dace Dzenovskan mukaan tämä Euroopan tilan itä-länsi -jaottelu ilmentää moraa­li­sia hie­rar­kioi­ta, jotka juontavat juurensa länsi-Euroopan kolo­nia­lis­ti­seen perintöön.

Jos peilaamme itseämme aina muiden ongelmien kautta, näemme itsemme posi­tii­vi­sem­mas­sa valossa eikä omia kipu­koh­tia tarvitse käsitellä. Kesällä 2016 IMAGE-lehden pää­toi­mit­ta­ja Antero Valkama kirjoitti: ”Eurooppa jakautuu muu­rin­ra­ken­ta­jien ja niitä vas­tus­ta­vien joukkoon. Toinen puoli uskoo demo­kra­ti­aan ja ihmi­soi­keuk­siin, toinen puoli ei”. Tässä yleisessä ja helpossa ana­lyy­sis­sa unohtuu se, että muurien raken­ta­mi­nen ei suinkaan ole Unkarin keksintö. Euroopan Unioni on rahoit­ta­nut raja-aitoja Euroopan rajoille jo kymmenien vuosien ajan.

Samoin myös Suomen edustama liberaali demo­kra­tia nousee moraa­li­seen vas­tak­kai­na­set­te­luun nojaa­vas­sa tekstissä pyhälle jalus­tal­le. Varjoon jää helposti se, että esi­mer­kik­si Suomessa tällä hetkellä käytävä kes­kus­te­lu osoittaa osan kansasta epäilevän ihmi­soi­keuk­sien toteu­tu­mis­ta maassamme tänäänkin. 

On har­haan­joh­ta­vaa luoda jatkumoa Unkarin hal­li­tuk­sen ja yhteis­kun­nan välille. Maasta löytyy enemmän niitä, jotka jättävät äänes­tä­mät­tä kuin niitä, jotka äänes­tä­vät Fidesziä. Puolueen valta piilee vuo­si­kym­me­nen alussa toteu­te­tus­sa, Fidesziä suo­si­vas­sa vaa­li­jär­jes­tel­män muu­tok­ses­sa sekä lähes täydessä hal­li­tuk­sen print­ti­me­dian ja tele­vi­sion kont­rol­lis­sa.

CEU:n maasta kar­kot­ta­va laki, joka tunnetaan yleisesti nimellä Lex CEU, saikin unka­ri­lai­set kaduille osoit­ta­maan mieltään. Kun Fidesz-valtainen par­la­ment­ti ja Unkarin pre­si­dent­ti hyväk­syi­vät lain huhtikuun alussa, seurasi viikko päi­vit­täi­siä pro­tes­te­ja, joihin otti osaa jopa 80 000 ihmistä. Laki ajoittuu myös toisen kysee­na­lai­sen lakie­si­tyk­sen lomaan, joka Venäjän ja Israelin mallia mukaillen leimaisi ulko­mail­ta rahoi­tus­ta saavat kan­sa­lais­jär­jes­töt ”ulko­mai­sik­si agen­teik­si”.

Miksi CEU on kohteena?

Fideszin viha­po­li­tiik­ka ja valtavat pro­pa­gan­da­kam­pan­jat nojaavat uusien vihol­lis­ten löy­tä­mi­seen ja selät­tä­mi­seen, historian uudelleen kir­joit­ta­mi­seen sekä EU:n ja Euroopan vas­tak­kai­na­set­te­luun. Vihollisiksi ovat vuosien saatossa kel­van­neet moni­kan­sal­li­set ener­giayh­tiöt, romanit, oppo­si­tio­po­lii­ti­kot, maa­han­muut­ta­jat ja pako­lai­set, ulko­maa­lai­set pankit ja EU

George Soros sekä hänen suorasti tai epä­suo­ras­ti tukemansa kan­sa­lais­jär­jes­töt ja yliopisto ilmen­tä­vät hieman näitä kaikkia. Televisiossa pyörivät hal­li­tuk­sen vero­ra­hoil­la kus­tan­ta­mat pro­pa­gan­da­vi­deot kertovat kan­sa­lai­sil­le Sorosin pyö­rit­tä­vän ”kan­sain­vä­lis­tä verkostoa”, joka kan­sa­lais­jär­jes­tö­jen avulla aikoo tuhota Euroopan tuomalla man­te­reel­le miljoona maa­han­muut­ta­jaa.

Hallituksen sitee­raa­mat syyt yli­opis­ton sul­ke­mi­seen ovat byro­kraat­ti­set. Hallituksen mukaan CEU:n tut­kin­to­jen kak­soi­sak­kre­di­toin­ti eli ame­rik­ka­lai­sen ja unka­ri­lai­sen tutkinnon saman­ai­kai­nen myön­tä­mi­nen on har­haan­joh­ta­vaa, sillä kampuksia on vain yksi. Hallituksen puhemies, CEU:lla itse historian toh­to­rik­si väitellyt Zoltán Kovács vil­je­lee­kin ilmaisua ”haamu-yliopisto”.

Fideszin vaatima hal­li­tus­ten­vä­li­nen sopimus on käy­tän­nös­sä mahdoton. Yhdysvalloissa Donald Trumpin johtama liit­to­val­tion hallitus ei sotkeudu yli­opis­to­jen akkre­di­toin­tiin, sillä kor­kea­kou­lu­tus kuuluu osa­val­tioi­den poli­tiik­kaan. CEU on akkre­di­toi­tu sopi­muk­sel­la New Yorkin osa­val­tion kanssa. Sopimuksen ole­mas­sao­lo ei riitä Fideszille, vaan se vaatii Yhdysvaltain hal­li­tuk­sen alle­kir­joit­ta­van uuden sopi­muk­sen. Unkarilainen kan­sain­vä­li­sen oikeuden pro­fes­so­ri Boldizsár Nagy muotoili asian näin: “Kuvitelkaamme, että Yhdysvallat lopet­tai­si kaiken kau­pan­käyn­nin Unkarin kanssa, ellei Unkarin kuningas alle­kir­joi­ta uutta kaup­pa­so­pi­mus­ta. Harmi vain, ettei kunin­gas­ta ole.”

Euroopan unioni vs. Eurooppa

Fideszin reto­riik­ka nojaa vas­tak­kai­na­set­te­luun, jossa EU on tek­no­kraat­ti­nen, epä­de­mo­kraat­ti­nen, kansojen perin­tei­tä ja itse­näi­syyt­tä moni­kult­tuu­ri­suu­del­la nakertava vihol­li­nen. Eurooppa taas on demo­kraat­ti­nen, kristitty, valkoinen, perin­teis­tä per­he­mal­lia kun­nioit­ta­va sivi­li­saa­tion kehto, jonka joh­to­hah­mok­si Unkari on Viktor Orbánin johdolla nouse­mas­sa. 

Erityisesti nuoret unka­ri­lai­set näkevät tule­vai­suu­ten­sa EU:ssa. Heistä kolmannes suun­nit­te­lee muut­ta­van­sa maasta talou­del­li­sis­ta ja poliit­ti­sis­ta syistä. Euroopan sym­bo­li­nen kah­tia­ja­ko, jossa Unkari sijoi­te­taan pimeälle idän puolelle, on monille häpeän aihe. Niinpä Fideszin vas­tai­sis­sa mie­le­no­soi­tuk­sis­sa liehuvat EU:n liput. Länsimaiselle leh­dis­töl­le vaikuttaa siltä, että kyseessä on EU:n vastainen tai myön­tei­nen mie­le­no­soi­tus. Mielenosoituksissa kri­ti­soi­daan eri­tyi­ses­ti Venäjän vai­ku­tus­ta Unkarin poli­tiik­kaan, ja kaduilla kaikuvat samat venä­jä­vas­tai­set isku­lauseet kuin sosia­lis­min aikaan. 

Kuten sosi­aa­li­tie­tei­li­jä József Böröcz on osoit­ta­nut, nykyistä tilan­net­ta ana­ly­soi­des­sa tulee mennä pidem­mäl­le kuin 2010-luvun alkuun. Nationalismi ei suinkaan ole Orbánin, Fideszin tai Unkarin luon­nol­li­nen eri­tyis­piir­re. Sen sijaan tämän­het­ki­nen natio­na­lis­ti­nen populismi juontaa juurensa nopeasta siir­ty­mi­ses­tä sosia­lis­mis­ta kapi­ta­lis­min syn­nyt­tä­mään köy­hyy­teen, epä­sym­met­ri­siin EU-jäsen­neu­vot­te­lui­hin sekä talouden raken­tei­den riip­pu­vuus- ja val­ta­suh­tei­siin. Yhdistettyinä Euroopan moraa­li­siin hie­rar­kioi­hin, joiden mukaan etelä-Euroopan valtiot ovat ”epä­on­nis­tu­neet” tai Itä-Euroopan valtiot eivät ole tarpeeksi ”euroop­pa­lais­tu­neet”, Fidesz käyttää samaa jaottelua omaksi edukseen. Aina kun kan­sain­vä­li­nen lehdistö moittii Unkarin ”demo­kra­tiaon­gel­maa”, voi Orbán toistaa mant­raan­sa libe­raa­lin Länsi-Euroopan hyök­käyk­ses­tä Unkaria vastaan.

Erään ant­ro­po­lo­gi­sen lähes­ty­mis­ta­van mukaan nuorten hei­lut­ta­mat EU-liput voidaan tulkita kult­tuu­ri­se­na inti­mi­teet­ti­nä. Ne voidaan nähdä vas­tauk­se­na kan­sain­vä­li­sen lehdistön jär­jes­tel­mäl­li­seen lei­maa­mi­seen, jossa Unkarista tulee ei-euroop­pa­lai­nen, rasis­ti­nen ja ei-liberaali maa. Kulttuurinen inti­mi­teet­ti viittaa yhteisön jakamaan yksi­tyi­syy­den tun­tee­seen: niihin asioihin, jotka tunnemme kaikki ehkä yhdessä, mutta mistä emme halua ulko­puo­lis­ten tietävän. 

Esimerkiksi monet suo­ma­lai­set kyllä tietävät Suomen olleen natsi-Saksan liit­to­lai­nen toisen maa­il­man­so­dan aikana. Se, että jul­ki­ses­ti mie­luum­min jätämme tämän mai­nit­se­mat­ta, tekee meistä tavallaan yhteisön. Samalla lailla unka­ri­lais­ten tuntema suuttumus siitä, että heidät leimataan yksi­se­lit­tei­sen taka­pa­jui­sik­si, ilmenee tämän kiis­tä­mi­se­nä ja EU-lippuina. Varjopuolena Fideszin vas­tak­kai­na­set­te­lu alkaakin näin elää omaa elämäänsä, ja tilan­tee­seen johtaneet talouden ja historian dyna­mii­kat jäävät varjoon. 

Maastakarkoitus vai Budapestiin jääminen

Puolitoista kuukautta Lex CEU:n hyväk­sy­mi­sen jälkeen Unkarin hallitus on vihdoin suostunut istumaan yli­opis­ton kanssa saman pöydän ääreen neu­vot­te­le­maan tule­vai­suu­des­ta. Yliopisto saatetaan joka tapauk­ses­sa karkottaa maasta. Takaraja pää­tök­sel­le lähestyy näinä päivinä, sillä syys­kuus­sa aloit­ta­vien, EU:n ulko­puo­lel­ta saapuvien opis­ke­li­joi­den tulee piakkoin hakea opis­ke­li­ja­vii­su­mia. Lopullinen päätös riippuu siitä, myöntääkö Unkarin hallitus tehneensä virheen Lex CEU:n kanssa, ja mitä yli­opis­ton Budapestissa kokoon­tu­va senaatti ja New Yorkissa kokoon­tu­va yli­opis­ton joh­to­kun­ta päättävät.

Mitä tahansa tapah­tuu­kin, yliopisto ei voi jatkaa enti­sel­lään. Vaikka kana­da­lai­nen rehtori Michael Ignatieff on kiertänyt ympäri maailmaa puhumassa CEU:n puolesta aka­tee­mi­sen vapauden nimissä, unka­ri­lai­sil­le CEU:ta puo­lus­ta­vat mie­le­no­soi­tuk­set ovat sym­bo­li­soi­neet suurempaa hal­li­tuk­sen­vas­tais­ta liikettä. CEU on nimittäin tähän asti pysynyt erään­lai­se­na aka­tee­mi­se­na nor­sun­luu­tor­ni­na, jolla on ollut har­mit­ta­van vähän yhteyksiä unka­ri­lai­seen kan­sa­lai­syh­teis­kun­taan.

CEU ei myöskään ins­ti­tuu­tio­na osoit­ta­nut tukeaan unka­ri­lai­sil­le yli­opis­toil­le, kun ne alis­tet­tiin hal­li­tuk­sen kont­rol­liin muutama vuosi sitten hal­li­tuk­sen aset­ta­mien, yli­opis­ton ulko­puo­lis­ten talous­asiois­ta päät­tä­vien dekaanien kautta. Myös CEU:n sisällä on vasem­mis­to­lai­sia ääniä, jotka kri­ti­soi­vat yli­opis­ton libe­raa­lia poli­tiik­kaa. Kävi kuinka kävi, joka tapauk­ses­sa CEU:lla on uuden­lai­nen vastuu sitä puo­lus­ta­nut­ta unka­ri­lais­ta yhteis­kun­taa kohtaan.

Jos edessä on maas­ta­kar­ko­tus esi­mer­kik­si Wieniin, tulee tällä olemaan valtava sym­bo­li­nen vaikutus. Itävalta saa toivotun tilai­suu­den vahvistaa mai­net­taan libe­raa­lin länsi-Euroopan osana. Unkarilaista sosio­lo­gia Attila Meleghiä lainaten: kilpailu on kovaa itä-länsi -rin­ta­mal­la, jolla Itä- ja Keski-Euroopan maat tais­te­le­vat keskenään ylöspäin kolo­nia­lis­tis­ta länttä kohti kii­ve­tes­sä.


Lukemista

Böröcz, József. “Goodness Is Elsewhere: The Rule of European Difference.” Comparative Studies in Society and History 48, no. 1 (2006): 110 – 38.

Dzenovska, Dace. “Historical Agency and the Coloniality of Power in Postsocialist Europe.” Anthropological Theory 13, no. 4 (December 1, 2013): 394 – 416. doi:10.1177/1463499613502185.

Herzfeld, Michael. Cultural Intimacy: Social Poetics and the Real Life of States, Societies, and Institutions. 3rd edition. London; New York: Routledge, 2016.

Melegh, Attila. On the East/​West Slope: Globalization, Nationalism, Racism and Discources on Eastern Europe. New York: Central European University Press, 2006.

Artikkelikuva: CEU:n raken­nuk­sen N15 etusivu. Kuva: CEU/​Daniel Vegel © Daniel Vegel, Zoltan Tuba /​CEU. Central European University. (CC-BY-NC-ND 2.0)