Mielenterveys oli tiistain Arman Pohjantähden alla -jakson aiheena. Teema on ant­ro­po­lo­gi­ses­ti erittäin kiin­nos­ta­va. Mielenterveyden kult­tuu­ri­si­don­nai­suut­ta ja siihen liittyviä sosi­aa­li­sia tekijöitä on käsitelty myös meillä, ja palaamme aiheen pariin lop­pu­ke­säs­tä.

Mielen tasapaino koostuu monista osa­te­ki­jöis­tä. Osa niistä pääsee toisinaan unoh­tu­maan kes­kus­te­lus­sa, jota käydään mie­len­ter­veys­diag­noo­sien vii­da­kos­sa. Monissa mie­len­ter­vey­den häiriöinä nähdyissä tiloissa ja koke­muk­sis­sa on kyse myös siitä, mikä yhteis­kun­nas­sa ymmär­re­tään nor­maa­lik­si ja epä­nor­maa­lik­si.

Normien mukainen sosi­aa­li­nen käyt­täy­ty­mi­nen nähdään ‘terveen’ mielen merkkinä. Sosiaalisiin normeihin mah­tu­mi­nen rakentaa yksilön käsitystä oman koke­mus­maa­il­man nor­maa­liu­des­ta ja hyväk­syt­tä­vyy­des­tä. Mielenhäiriöistä kärsivä ihminen puo­les­taan on normaalin ulko­puo­lel­la ja usein yhteis­kun­nan mar­gi­naa­lis­sa.

Ihmisen käyt­täy­ty­mis­tä, ajatuksia, tunteita ja tie­toi­suu­den tiloja luo­ki­tel­laan monin tavoin. Näennäisesti samat ilmiöt voidaan ymmärtää hyvin eri tavoilla kon­teks­tis­ta riippuen. Armanin haas­tat­te­luis­sa esiin nousseet, skit­so­fre­nian tau­din­ku­vaan kuuluvat ääni­har­hat ovat tästä hyvä esimerkki.

Ääniharhat ovat yleensä pelot­ta­via ja uhkaavia — euroa­me­rik­ka­lai­ses­sa kult­tuu­ris­sa kas­va­neel­le ihmiselle. Muualla on toisin. Intiassa skit­so­free­ni­kot kokevat ääni­har­han­sa usein posi­tii­vi­si­na, hyviä neuvoja antavina ja jopa humo­ris­ti­si­na. Kulttuuriseen ‘nor­maa­liin’ istuu tulkinta, jonka mukaan edes­men­nei­den suku­lais­ten ohjaavat äänet saattavat ilmetä ihmisen mielessä ja aisteissa. Vaikka äänet tiedetään harhoiksi, kokemus niistä on erilainen kuin meillä. Tällaiset kult­tuu­rien väliset erot saattavat selittyä sillä, millaiset koke­muk­set ymmär­re­tään kussakin yhtei­sös­sä nor­maa­leik­si ja mitkä epä­nor­maa­leik­si.

Normaalin ja epä­nor­maa­lin rajat eivät ole yhte­näi­set meillä Suomessakaan. Esimerkiksi tietyissä uskon­nol­li­sis­sa kon­teks­teis­sa voi­mal­li­seen ritu­aa­liin osal­lis­tu­jat saattavat havaita yli­luon­nol­lis­ten olentojen ääniä. Tällöin kokemus tulkitaan posi­tii­vi­sek­si osoi­tuk­sek­si juma­lal­li­sen todel­li­suu­den läs­nä­olos­ta. Vahva uskon­nol­li­nen yhteisö voi toimia mini­kult­tuu­ri­na, jonka tulkinta nor­maa­liu­des­ta riittää tekemään poik­kea­vas­ta koke­muk­ses­ta posi­tii­vi­sen.

Myös käytetty kieli vaikuttaa koke­mus­ten kirjoon ja laatuun. Esimerkiksi masen­nuk­sel­le ei kaik­kial­ta maa­il­mas­ta löydy termiä lainkaan. Toisinaan häiriöt myös katoavat kielestä ja koke­muk­ses­ta. Vielä 1900-luvun alussa hysteria oli naisten yleinen ja hoidettu mie­len­ter­veys­diag­noo­si. Homoseksuaalisuutta pidettiin sai­rau­te­na vielä aivan hil­jat­tain, ja trans­su­ku­puo­li­set ihmiset joutuvat yhä tänä päivänä vali­doi­maan suku­puo­len­sa psy­kiat­ri­sen diag­noo­sin kautta.

Mielenterveyden hoidossa on syytä huomioida normien sosi­aa­li­nen raken­tu­nei­suus ja normaalin ja epä­nor­maa­lin kult­tuu­ri­si­don­nai­suus. Osa mie­len­ter­vey­den haas­teis­ta on sosi­aa­li­sen anomalian pohjalta raken­tu­via sosi­aa­li­sia koke­muk­sia. Niitä voidaan kenties lievittää sää­tä­mäl­lä normaalin ja epä­nor­maa­lin välistä rajan­ve­toa vas­taa­maan jous­ta­vam­min niitä todel­li­suuk­sia, joissa ihmiset joka tapauk­ses­sa elävät. 



AntroBlogi seuraa Arman Pohjantähden alla –doku­ment­ti­sar­jaa ja kir­joit­taa vii­kot­tain ant­ro­po­lo­gi­sia kom­men­taa­re­ja jaksoissa käsi­tel­tyi­hin aiheisiin.

Lue lisää