Tämän viikon Pohjantähden alla tar­kas­te­li kau­neusi­han­tei­ta. Miten län­si­mais­ten kau­neusi­han­tei­den leviä­mi­nen vaikuttaa maa­il­mal­la, ja onko uni­ver­saa­lia kauneutta olemassa?

Kauneudessa ei ole kyse ainoas­taan bio­lo­gi­ses­ta veto­voi­mas­ta. Käsitykset kau­neu­des­ta ilmen­tä­vät aikaan, paikkaan, luokkaan, sta­tuk­seen, kult­tuu­ri­siin hyveisiin ja sosi­aa­li­siin suh­tei­siin liittyviä asioita. Yleisesti aja­tel­laan, että kauneus on nuoruutta ja terveyttä. Silloin esi­mer­kik­si valkoiset ja ehjät hampaat ovat kauniit — mutta maa­il­mas­sa on myös paikkoja, joissa hampaat teroi­te­taan tai mustataan kauneuden nimissä. 

Euroamerikkalainen kau­pal­li­nen kulttuuri on levit­tä­nyt kasvonsa maailman eri kolkkiin ja muokkaa pei­li­ku­via ympäri palloa. Kolonialistisen maa­il­man­jär­jes­tyk­sen perintönä valkoinen hipiä ja muut euroop­pa­lai­set piirteet ovat pitkään olleet huudossa etenkin entisillä siirtomaa-alueilla. Korkeampaa yhteis­kun­ta­luok­kaa edustavan ulkonäön ihan­noin­ti on tätäkin vanhempaa perua. Vaaleaa ihonsävyä on suosittu myös län­si­mai­sis­sa kult­tuu­reis­sa. Sisätyölle on his­to­rias­sa usein annettu korkeampi arvo kuin ulko­työl­le, jonka merkkejä on ollut muun muassa rus­ket­tu­nut iho.

Läntinen media valitsee mai­nos­ku­viin län­si­maa­lai­sen näköisiä malleja myös muualla maa­il­mas­sa. Median tarjoama kau­neusi­han­ne poikkeaa siten taval­li­sen tallaajan ulko­näös­tä muualla vielä enemmän kuin meillä, ja ulko­nä­köön haetaan radi­kaa­le­ja muutoksia plas­tiik­ka­ki­rur­gian keinoin. Jopa kasvojen luuston koko raken­net­ta saatetaan haluta muuttaa, kun omasta ulko­näös­tä on pitkä matka läntiseen ihan­tee­seen. Etelä-Korean pää­kau­pun­gin Seoulin naisista kau­neus­leik­kauk­sis­sa on käynyt vaih­te­le­vien arvioiden mukaan ehkä joka kolmas, pari­kymp­pis­ten tapauk­ses­sa jopa useampi kuin joka toinen. Kiinalainen nuori saattaa saada van­hem­mil­taan lahjaksi leik­kauk­sen, jossa aasia­lai­nen sil­mä­luo­men muoto hävi­te­tään. Länsimainen on kaunista, ja kauniit menes­ty­vät.

Kauneus voi olla myös ulos­sul­ke­vaa vies­tin­tää. Silloin ei ole tar­koi­tus­kaan, että muut kuin tietyn ryhmän jäsenet näkevät, ymmär­tä­vät ja jakavat sen mer­ki­tyk­sen. Kauneusihanteet eivät vaihtele ainoas­taan kult­tuu­ri­pii­rien vaan myös pie­nem­pien ryhmien välillä. Yhdessä kon­teks­tis­sa rumana pidetty asia voi toisaalla saada täysin päin­vas­tai­sen mer­ki­tyk­sen. Kauneuden koke­muk­ses­sam­me onkin runsaasti limit­täi­siä kerroksia, eikä ilmiötä voi typistää yhteen seli­tyk­seen.

Armanin haas­tat­te­le­ma plas­tiik­ka­ki­rur­gi arvelee kult­tuu­rin olevan muut­tu­mas­sa pysyvästi siihen suuntaan, että ulkonäön kor­jaus­ten halutaan olevan näyttäviä. Kehon esteet­ti­nen parantelu voidaan nähdä bio­lo­gi­set rajoi­tuk­set ylit­tä­vä­nä — tai siihen pyrkivänä — toi­min­ta­na. Korjausten näyttävä koros­ta­mi­nen taas voidaan lukea tämän kehi­tyk­sen tie­toi­se­na osoi­tuk­se­na ja näkyvänä viestinä siitä, että oma keho edustaa luonnon rajat ylit­tä­nyt­tä tule­vai­suu­den ihmi­syyt­tä.


AntroBlogi seuraa Arman Pohjantähden alla –doku­ment­ti­sar­jaa ja kir­joit­taa vii­kot­tain ant­ro­po­lo­gi­sia kom­men­taa­re­ja jaksoissa käsi­tel­tyi­hin aiheisiin.

Lue myös

Eileen Anderson-Fye. 2012. Anthropological Perspectives on Physical Appearance and Body Image.

Eugenia Kaw. 2013. Medicalization of Racial Features: Asian American Women and Cosmetic Surgery.

Margaret L. Hunter. 2013. ‘If You’re Light You’re Alright’: Light Skin Color as Social Capital for Women of Color.