Tiistaisessa Pohjantähden alla -jaksossa Arman Alizad tutustui Suomen poliisin arkeen. Meillä poliisiin suhtaudutaan suopeasti. Muutaman vuoden takaisesta Aarnio-skandaalista huolimatta lainvalvojat nähdään pääasiassa rehteinä ja luotettavina. Virkavalta pyrkii olemaan neutraali toimija, joka korostaa ottavansa kaikkien turvallisuuden huomioon. Mihin asti hyvät aikeet riittävät?

Poliisilaitos instituutiona heijastelee väistämättä vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä ja ylläpitää status quoa. Poliisin tehtävä on tukea valtaapitävän väestönosan määrittelemää yhteistä, julkista hyvää. Tämä voi kuitenkin näyttäytyä ristiriitaisena. Eriarvoistuminen ja poliittisten eturyhmien intressien erkaantuminen tekevät yhteisen hyvän käsitteen määrittelystä ja ylläpidosta yhä hankalampaa.

Dokumentissa painottui poliisin neutraali asennoituminen konfliktien osapuoliin. Poliisi korostaa kohtelevansa kaikkia tasapuolisesti. Poliisin toimintaa ja yhteiskunnallista valtaa käsittelevissä antropologisissa tutkimuksissa on kuitenkin painottunut poliisin ja virkamiesten tapa luokitella ihmiset sosiaalisiin kategorioihin potentiaalisten riskitekijöiden tai suojelun tarpeen mukaan.

Poliisin suhde eri väestöryhmiin ei tutkimusten mukaan välttämättä ole neutraali tai yhdenmukainen. Eri ryhmät saattavat saada osakseen hyvinkin erilaista kohtelua. Tästä tutuimpia esimerkkejä on valkoisen ja mustan väestönosan eriarvoinen kohtelu USA:n oikeuslaitoksen silmissä. Suomessa eriarvoistavia kokemuksia löytyy esimerkiksi romaniväestön parista.

Asetelma kuulostaa kärjistetyltä, mutta se on useiden tutkimusten mukaan paikkansa pitävä. Vaikka poliisi yleisesti mielletään rehdiksi ja luotettavaksi, tietyillä väestöryhmillä voi perustellusti olla erilaisia mielikuvia poliisin toiminnasta. Hyvä esimerkki epätasa-arvoistavina nähtävistä, poliisin neutraaliuden kanssa ristiriitaisista toimintamenetelmistä on niin kutsuttu ‘racial profiling’ eli ihmisten luokittelu potentiaalisiksi rikollisiksi etnisyyden perusteella.

Sosioekonominen luokka määrittelee kansalaisen ja poliisin välistä suhdetta. Varakkaiden asuinalueella poliisi on läsnä suojelemassa ihmisten omaisuutta ja turvatakseen heidän selustansa. Köyhillä ja epävakailla alueilla pidetään vahtia ja etsitään rikollisia. Ensimmäisessä tapauksessa poliisi on helppoa nähdä henkivartijana, suojelijana ja valtiokoneiston tarjoamana kilpenä vaaroja vastaan. Jälkimmäisessä tapauksessa poliisi voi pahimmillaan näyttäytyä sorron välikappaleena ja ylivoimaista valtaa käyttävänä vaarana, jota on viisainta vältellä.

Stereotypiat, ennakko-oletukset ja yhteiskunnassa vallalla olevat diskurssit heijastuvat voimakkaasti myös poliisien työhön, usein tiedostamattomalla tasolla. Virkavallan toiminnan taustalla vaikuttavia tekijöitä on äärimmäisen tärkeää tutkia kriittisesti. Kansalaisten luottamus valtakoneiston kykyyn ylläpitää lakia ja järjestystä oikeudenmukaisella tavalla on erittäin tärkeä elementti yhteiskuntarauhan takaamisessa. Jotta luottamus ei perustuisi sokeaan ja helposti hajoavaan uskoon, on oleellista ymmärtää kansan eri kerrosten moninaisia kokemuksia ja näkökulmia.


AntroBlogi seuraa Arman Pohjantähden alla -dokumenttisarjaa ja kirjoittaa viikottain antropologisia kommentaareja jaksoissa käsiteltyihin aiheisiin.

Lue lisää:

  • Anthropology of Policy: Perspectives on Governance and Power
  • Policy Worlds: Anthropology and the Analysis of Contemporary Power
  • James C. Scott: Seeing like a state how certain schemes to improve the human condition have failed
  • Bridget Anderson: Us and Them – The Dangerous Politics of Immigration Controls
  • The SAGE Handbook of Global Policing
  • Policing and contemporary Governance: The anthropology of police in practice