Siirry suoraan sisältöön

Pakolaisia vastassa

Vuotta 2015 voidaan pitää yhtenä käännekohtana suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa, kun Suomeen saapui ennätysmäärä turvapaikanhakijoita. Työkentällä-haastattelussa pakolaisia ja turvapaikanhakijoita työssään kohtaavat ja avustavat antropologit keskustelevat siitä, mitä ilmiöön työarjen tasolla liittyy.

Erilaisuus ja muutoksen tila ovat tuttuja ja ”helppoja” keskusteluaiheita antropologeille. AntroBlogiin kysymykset toiseudesta ja diasporista ovat löytyneet vähemmistöjen, muukalaisten ja etenkin turvapakanhakijoiden muodossa. Paljon keskustelua herättäviä turvapaikanhakijoita ja pakolaisia on tarkasteltu monelta näkökannalta, mutta nyt työelämätoimitus haluaa kohdistaa linssinsä aiheen viereen – turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kanssa työskenteleviin ihmisiin.

Pyysimme kahta työssään turvapaikanhakijoita ja pakolaisia koskevia asioita käsittelevää antropologia keskustelemaan siitä, mitä tähän hyvin kiisteltyyn ja keskusteltuun ilmiöön liittyy työarjen tasolla. Rita Soive Maahanmuuttoviraston Flow-hankkeesta ja Monika-Naiset liitto ry:n toiminnanjohtaja Jenni Tuominen jakoivat näkemyksiään työkentästään kahvin äärellä.

Haastattelu antaa näkökulmia siihen, mitä turvapaikanhakijoita vastassa ja kotouttamassa olevat ihmiset ovat mieltä omasta työstään, Suomen kotouttamis- ja turvapaikanhakupolitiikasta ja arjen kohtaamisista.

Virastot ja järjestöt

Heti kahvit saatuaan Tuominen ja Soive löytävät keskusteltavaa työpaikkojensa läheisyydestä:

“Asiakkaat käy meidän toimistolla juttelemassa ennen teidän haastattelukäsittelyä ja sen jälkeen. Onneksi ne on kummatkin Kalasatamassa, niin ei tarvitse kaupungin läpi reissata!”, Tuominen toteaa ja Soive nyökkäilee.

Tuominen kertoo, että turvapaikanhakijoihin keskittyvät järjestöt, seurat ja viranomaiset tekevät onneksi aika hyvää yhteistyötä Suomessa. Tuomisen työpaikka Monika-Naiset liitto ry tarjoaa tukea, neuvontaa ja erilaista ryhmätoimintaa turvapaikanhakijataustaisille ja pakolaistaustaisille naisille. Lisäksi he tarjoavat muun muassa konsultaatiota kouluille, vastaanottokeskuksille ja viranomaisille, kuten Soiven edustamalle Maahanmuuttovirastolle.Minkälaisista toimijoista on siis kyse, ja mitä Tuominen ja Soive antropologeina töissään tekevät?

Monika-Naiset liitto ry on sosiaalialalla toimiva monikulttuurinen järjestö, joka kehittää ja tarjoaa erityispalveluja väkivaltaa kokeneille maahanmuuttajataustaisille naisille ja -lapsille. Se toimii asiantuntijana ja vaikuttajana etniseen yhdenvertaisuuteen ja väkivaltaan liittyvissä kysymyksissä ja edistää kotoutumista tukemalla maahanmuuttajien kansalaistoimintaa. Liitto ylläpitää muun muassa Turvakoti Monaa.

Jenni Tuominen vastaa toiminnan kokonaisorganisoinnista, vaikuttamistyöstä ja rahoituskysymyksistä hyvin monen muun asian lisäksi: työnkuva on laaja. Työntekijöitä järjestössä on 29, ja työtä tehdään hyvin ajankohtaisten asioiden parissa.

Rita Soiven työ Maahanmuuttoviraston maatietoyksikössä on kaksiosainen. Hän ensisijaisesti kehittää Migrin uutta Flow-hanketta, minkä lisäksi hän selvittää turvapaikkayksikön ja muiden osastojen tekemiä maatietokyselyitä. Flow-hankkeessa yritetään vaikuttaa turvapaikkaprosessin sujuvuuteen sen alkuvaiheessa. Flow’ssa kehitetään muun muassa turvapaikkayksikköön sharepoint-alusta, josta kaikki turvapaikkahakemusten käsittelyyn tarvittava ohjeistus, maatieto ja muu tarvittava löytyy nopeasti ja kattavasti.

Tämän lisäksi hankkeen tarkoituksena on luoda hakusanoja tietorekisteriin, jotta tieto kertyisi samaan paikkaan ja tulisi helpommin löydettäväksi vertailuun. Rekisterin asiasanat ovat turvapaikanhakijan hakemuksen käsittelyä ohjaavia tiedonmuruja, jotka kertovat hakemuksen käsittelyyn liittyviä tietoja Migrin (eli Maahanmuuttoviraston) työntekijälle. Samalla asiasanat ohjaavat hakemuksen käsittelyä koko prosessin aikana.

“Jos vaikka käsittelijän piti tietää voiko somalialaista naista oikeasti uhata Al-Shabaabin pakkoavioliitto, piti käsittelijän löytää joku maatietoekspertti ja kysyä häneltä henkilökohtaisesti onko asia näin”, Soive kertoo.

Al-Shabaab on Itä-Afrikassa vaikuttava terroristijärjestö, joka on viime vuosina kaapannut nuoria naisia kouluista naitettaviksi sotilaille: “Asiasanoittamalla vaikka pakkoavioliitto, Al-Shabaab ja vainon uhka, voidaan hakea vastaavia käsittelyjä nopeammin tueksi päätöksentekoon.”

Tuominen toivottaa asiasanat tervetulleeksi. Esimerkiksi pakkoavioliiton takia Monika-Naiset liitosta apua tarvitsevat turvapaikanhakijat ovat usein vaikeuksissa, koska turvapaikkakäsittelijät sen enempää kuin he itsekään eivät osaa sanoittaa – ja sitä kautta ymmärtää – hakijan kohtaamia vainoja ja uhkia. Uuden tietokannan avulla vältytään tilanteilta, joissa käsittelijät tekevät vähällä tiedolla päätöksiä, kun oikeaa asiantuntijaa ei löytynyt työpäivän aikana, Soive toteaa.

Turvapaikanhakijat ja pakolaiset arkena

Sekä Soiven että Tuomisen työpaikoilla turvapaikanhakijat ja pakolaiset ovat jatkuvasti läsnä. Monika-Naiset liitossa asiakaskunnasta merkittävä osa on turvapaikanhakijoita ja turvapaikkapuhuttelut pidetään osittain Maahanmuuttoviraston alakerrassa. Työn kohderyhmästä ei Soiven ja Tuomisen tarvitse muistuttaa itseään, mutta sisäinen antropologi ajaa heidät havainnointietäisyydelle asaikkaiden kanssa.

”Kyllähän minun työ on enemmän hallinnollisten asioiden hoitamista ja minun on tärkeä olla työn arjessa ja konkretiassa kiinni. Siitä nauttii, kun tietää, että uusi järjestely auttaa vastaanottamaan ovelle tulleen äidin ja lapsen. Silloin on kädet kiinni ihmistyössä”, Tuominen toteaa.

Soive on samaa mieltä positiivisen vaikutuksen tärkeydestä työssään. Vaikka työn tarkoituksena on selkeyttää ja parantaa turvapaikkakäsittelijöiden tiedonhakua, on tarkempien, enemmän tietoa hyödyntävien ja nopeampien päätösten hyöty ennen kaikkea turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten etu. Jokaisen maatietoselvityksen takana on yksittäinen tapaus, jolloin mahdollisimman laaja, objektiivinen ja tarkka selvitys takaa parhaan mahdollisen perustan päätökselle ja hakijalle. Ajatus ihmisestä työtehtävän kohteena on todella tärkeä.Kun puhumme antropologian merkityksestä ja soveltamisesta työhön, ovat Tuominen ja Soive yhtä mieltä siitä, että oppiaineen vaikutus on enemmänkin elämäntapa-asia kuin työmetodin omaksuminen. Turvapaikanhakijoihin ja pakolaisiin kohdistuvan työn ytimessä ovat kysymykset erilaisuudesta ja suhtautumisesta tuntemattomaan.

Antropologisten ajatusmallien tunnistaminen ja erottelu omista työtavoista osoittautuu haastateltaville hankalaksi.

”Vaikka eletään maailmassa, jossa monesti niputetaan stereotyyppisesti yhteen ihmisiä kuten pakolaiset, maahanmuuttajanaiset, haavoittuvat ryhmät, pitäisi nähdä ja tunnistaa se yksilö siellä taustalla”, Tuominen toteaa.

Turvapaikka- ja pakolaiskysymykset ovat monimutkaisia ja -tasoisia ongelmia, eikä antropologia anna vastausta kaikkeen. Se auttaa kuitenkin ymmärtämään ongelmien päällekkäisyyksiä ja monimuotoisuutta.

Yksilöinä globaalien ongelmien keskellä

Vuoden 2015 kiireinen syksy ja turvapaikanhakijoiden määrän kasvu olivat iso muutos Tuomisen ja Soiven työpaikoilla.

”Sillon syksyllä kun palattiin kesältä töihin, olikin yhtäkkiä naisia ja lapsia jonossa oven edessä”, Tuominen muistelee.

Syksyn myötä myös vihapuhe ja suoranainen rasismi tulivat arkeen. Soivella se tarkoitti välillä oman työn mainitsematta jättämistä äläkän välttämiseksi, Tuomisella työntekijöiden työturvallisuuden miettimistä ja vihapostia.

Myös julkisen keskustelun lisääntyminen aiheesta aiheutti ongelmia Tuomiselle ja Soivelle. Aiheeseen perehtymättömiltä menee usein ohi se, että turvapaikkapäätöksen ja hylkäyksen lisäksi hakija voi saada myös muita statuksia, kuten toissijaisen suojelun päätöksen. Äärimmäinen suhtautuminen aiheen kanssa työskenteleviin ihmisiin ärsyttää:

”Joko sä olet rasisti tai suvakki, välivaihetta ei ole. Välillä olisi niin helppoa sanoa olevansa postilaitoksessa töissä”, Soive kertoo.

Työmäärän lisääntyminen vaikutti myös kysymyksiin oman panoksen riittävyydestä. Kaikki mitä uutisissa luki ja maailmalla tapahtui, löytyi seuraavana aamuna työpöydältä: syyrialaiset, eritrealaiset tai paperittomat.

”Välillä tuntui, että epätoivo iskee, kun pienessä ajassa halusi tehdä mahdollisimman kattavan selvityksen. Eniten pelotti, että päätöksiä tehtäisiin ilman tarvittavia tietoja”, Soive toteaa.

Jatkuvan paineen alla työskenteleminen aiheuttaa kyynisyyttä, vaikka sitä vastaan taistelisikin. Vihapostin ja itsensä kyseenalaistamisen sietää, koska työ on oikeastaan juuri sitä, mitä on halunnut. Etenkin monipuolisuus ja ajankohtaisuus ovat kummankin mielestä tärkeitä asioita omassa työssä.

”Voisi sanoa, että se on vaikeaa ja haastavaa, mutta ehkä juuri siksi työ tuntuukin omalta”, Tuominen sanoo. Myös monikulttuurisuus on tärkeää. ”Näin antropologina olen kiinnostunut eri kulttuureista tulevista ihmisistä. Toiminnassamme mukana olevat naiset ovat vuosittain yli 60 eri lähtömaasta”, hän naurahtaa. Hyvä ja tukeva työyhteisö on kummallekin tärkeä asia.

Maailma muuttuu ja siihen pitää mukautua

Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten tilanne Suomessa ja maailmalla on jatkuvasti muutoksen alla. ”Varmaa on se, että kysymykset turvapaikanhakijoista ja pakolaisista tulevat monimutkaistumaan ja vaikeat päätökset tulevat yhä enemmän silmiemme eteen”, Tuominen toteaa.

Presidentti Donald Trumpin viimeaikaiset päätökset turvapaikkapolitiikasta herättävät keskustelua. ”Tänäänkin olisi mielenosoitus, johon pitäisi ehtiä.”

Suomessa jatkuvaan muutokseen ollaan Soiven ja Tuomisen mielestä kyllä reagoitu. Ongelmien monimutkaistuessa järjestöjen ja organisaatioiden pitää jatkuvasti miettiä omaa toimintaansa. Muuttuva toimintaympäristö on otettava huomioon toiminnan suunnittelussa, Tuominen huomauttaa. Maailman tilanteiden myötä järjestöjen pitää muuttua, mutta riittävään ketteryyteen ei aina pystytä.

Etenkin projektien rahoittaminen ja jatkuvuuden takaaminen ovat Soiven ja Tuomisen mielestä turvapaikanhakijoiden kanssa toimivien ryhmien suurimpia ongelmia. Kummatkin kiittelevät, että kun turvapaikanhakijoita ja pakolaisia alkoi saapua 2015, saatiin tarvittavaa lisärahoitusta toiminnan kasvattamiseen ja eri rahoituskanavia löytyi. Ongelmana on nyt rahoituksen suuntaaminen.

”Nyt ei taideta vielä tajuta, että vaikka ollaan nämä ihmiset saatu käsiteltyä, tulee heistä osa jäämään tänne ja kotouttamiseen tarvittavaa perusrahoitusta ei ole järjestöille turvattu”, Soive toteaa.Pro gradu -työssään Soive on tutkinut maahanmuuttajataustaisia nuoria miehiä, joilla on väkivaltainen historia. Jos kotouttamiseen liittyviä ongelmia ei ratkaista, on hyvin todennäköistä, että ääri-ilmiöt kuten väkivalta ja rasismi lisääntyvät.

“Turvapaikanhakijoita on ennenkin tullut ja tilanne on hoidettu huonosti silloin. Eikö nyt voitaisi tajuta, että kotouttamista voitaisiin tehdä paremmin?”

Tuominen on hiukan positiivisempi rahoituksen suhteen. Rahoitusta päättävien valmistelijoiden herkkyys yhteiskunnan muutoksiin ja tilannetaju ovat parantuneet. Myös maahanmuuttajien omat järjestöt ja ennaltaehkäiseviin toimiin panostavat järjestöt ovat saaneet rahoitusta työlleen.

Ongelmia kuitenkin löytyy. Tuomisen mielestä lyhytaikaisilla projekteilla ei saada aikaan tarvittavaa pitkäjänteistä työtä:

”Hallinnolliset kulut ja resurssien tarve kasvaa valitettavasti samassa suhteessa toiminnan kasvun myötä. Eli vaikka rahaa tulisi lisää, ei organisaatioiden hallinto pysy mukana, ellei sitä pystytä kasvattamaan hitaasti mukana”, hän sanoo.

Lisäksi rahoituskanavien runsas määrä on pirstaloinut kenttää. Hyvää yhteistyötä toimintojen nivomiseksi tehdään kuitenkin paljon. Esimerkiksi Monika-Naiset liitto monikulttuuristen naisjärjestöjen kattojärjestönä pyrkii yhdistämään vaikeissa tapauksisssa apua tarvitsevia viranomaisia omakohtaista kokemusta pursuaviin järjestöihin ja luomaan sitä kautta dialogia ja yhteistyökanavia.Mitä pitäisi siis tehdä? Tuomisen ja Soiven mielestä rahoittajien ja hallinnoivien viranomaisten yhteistyötä ja koordinointia voisi lisätä.

Tällä hetkellä kukaan ei tunnu vastaavan turvapaikanhakijoita ja pakolaisia koskevien hankkeiden pitkäjänteisestä kehittämisestä ja perusrahoituksesta. Toimija, jonka ainoana tehtävänä olisi katsoa kokonaiskuvaa turvapaikka- ja kotouttamispolitiikassa olisi todella toivottu.

Eri järjestöjä ja toimijoita voitaisiin kannustaa yhteistyöhön hakemalla rahoitusta suurempiin yhteisiin hankkeisiin, jolloin järjestöjen erilaisia tulokulmia ja kokemuksia voitaisiin hyödyntää ja rahoitus olisi turvatumpaa. Lisäksi viestintää tulisi Tuomisen ja Soiven mielestä parantaa. Onnistuneista projekteista pitäisi kuulua enemmän, jotta vastaavia voitaisiin tukea jatkossa.

Tilanne on parantunut, mutta yhä mennään hanke kerrallaan vailla suurempaa vaikuttavan toiminnan jatkuvuuden varmistamista. Perusrahoitusta tarvittaisiin sen takaamiseksi lisää.

Haastattelu venyy, ja Tuomisella tulee kiire rientää seuraavaan paikkaan. Ennen lähtöä Soive ja Tuominen vaihtavat yhteystietoja ja kiittelevät sitä, kuinka paljon tapaamisesta sai irti. Toimijoita alalla on niin paljon ja hankkeita niin monenmoisia, että toisten tekemisissä on vaikea pysyä mukana. Keskusteltavaa olisi ollut vielä paljon.

Toimitus

Jaa tämä artikkeli:
nv-author-image

Tapio Kumpula

Tapio Kumpula on valtiotieteiden kandidaatti sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta ja AntroBlogin työelämätoimituksen entinen toimituspäällikkö. Mm. sovittelu, ympäristö, maisema ja sen arvot ovat Tapion pro gradu -tutkimuksen keskiössä.Katso kirjoittajan artikkelit

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *