Teksti: Tapio Kumpula, VTK. Podcast-lukija: Bruno Gronow.

Erilaisuus ja muutoksen tila ovat tuttuja ja ”helppoja” kes­kus­te­luai­heita ant­ro­po­lo­geille. AntroBlogiin kysy­myk­set toi­seu­desta ja dias­po­rista ovat löytyneet vähem­mis­tö­jen, muu­ka­lais­ten ja etenkin tur­va­pa­kan­ha­ki­joi­den muodossa. Paljon kes­kus­te­lua herät­tä­viä tur­va­pai­kan­ha­ki­joita ja pako­lai­sia on tar­kas­teltu monelta näkö­kan­nalta, mutta nyt työ­elä­mä­toi­mi­tus haluaa kohdistaa linssinsä aiheen viereen — tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den ja pako­lais­ten kanssa työs­ken­te­le­viin ihmisiin.

Pyysimme kahta työssään tur­va­pai­kan­ha­ki­joita ja pako­lai­sia koskevia asioita käsit­te­le­vää ant­ro­po­lo­gia kes­kus­te­le­maan siitä, mitä tähän hyvin kiis­tel­tyyn ja kes­kus­tel­tuun ilmiöön liittyy työarjen tasolla. Rita Soive Maahanmuuttoviraston Flow-hank­keesta ja Monika-Naiset liitto ry:n toi­min­nan­joh­taja Jenni Tuominen jakoivat näke­myk­si­ään työ­ken­täs­tään kahvin äärellä.

Haastattelu antaa näkö­kul­mia siihen, mitä tur­va­pai­kan­ha­ki­joita vastassa ja kotout­ta­massa olevat ihmiset ovat mieltä omasta työstään, Suomen kotout­ta­mis- ja tur­va­pai­kan­ha­ku­po­li­tii­kasta ja arjen koh­taa­mi­sista.

Virastot ja järjestöt

Heti kahvit saatuaan Tuominen ja Soive löytävät kes­kus­tel­ta­vaa työ­paik­ko­jensa lähei­syy­destä:

Asiakkaat käy meidän toi­mis­tolla jut­te­le­massa ennen teidän haas­tat­te­lu­kä­sit­te­lyä ja sen jälkeen. Onneksi ne on kummatkin Kalasatamassa, niin ei tarvitse kaupungin läpi reissata!”, Tuominen toteaa ja Soive nyök­käi­lee.

Tuominen kertoo, että tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­hin kes­kit­ty­vät järjestöt, seurat ja viran­omai­set tekevät onneksi aika hyvää yhteis­työtä Suomessa. Tuomisen työpaikka Monika-Naiset liitto ry tarjoaa tukea, neuvontaa ja erilaista ryh­mä­toi­min­taa tur­va­pai­kan­ha­ki­ja­taus­tai­sille ja pako­lais­taus­tai­sille naisille. Lisäksi he tarjoavat muun muassa kon­sul­taa­tiota kouluille, vas­taan­ot­to­kes­kuk­sille ja viran­omai­sille, kuten Soiven edus­ta­malle Maahanmuuttovirastolle.

Minkälaisista toi­mi­joista on siis kyse, ja mitä Tuominen ja Soive ant­ro­po­lo­geina töissään tekevät?

Vastassa1

kuva: Kynan Hughes (CC BY 2.9)

Monika-Naiset liitto ry on sosi­aa­lia­lalla toimiva moni­kult­tuu­ri­nen järjestö, joka kehittää ja tarjoaa eri­tyis­pal­ve­luja väki­val­taa koke­neille maa­han­muut­ta­ja­taus­tai­sille naisille ja –lapsille. Se toimii asian­tun­ti­jana ja vai­kut­ta­jana etniseen yhden­ver­tai­suu­teen ja väki­val­taan liit­ty­vissä kysy­myk­sissä ja edistää kotou­tu­mista tukemalla maa­han­muut­ta­jien kan­sa­lais­toi­min­taa. Liitto ylläpitää muun muassa Turvakoti Monaa.

Jenni Tuominen vastaa toiminnan koko­nai­sor­ga­ni­soin­nista, vai­kut­ta­mis­työstä ja rahoi­tus­ky­sy­myk­sistä hyvin monen muun asian lisäksi: työnkuva on laaja. Työntekijöitä jär­jes­tössä on 29, ja työtä tehdään hyvin ajan­koh­tais­ten asioiden parissa.

Rita Soiven työ Maahanmuuttoviraston maa­tie­to­yk­si­kössä on kak­sio­sai­nen. Hän ensi­si­jai­sesti kehittää Migrin uutta Flow-hanketta, minkä lisäksi hän selvittää tur­va­paik­kayk­si­kön ja muiden osastojen tekemiä maa­tie­to­ky­se­lyitä. Flow-hank­keessa yritetään vaikuttaa tur­va­paik­ka­pro­ses­sin suju­vuu­teen sen alku­vai­heessa. Flow’ssa kehi­te­tään muun muassa tur­va­paik­kayk­sik­köön sha­re­point-alusta, josta kaikki tur­va­paik­ka­ha­ke­mus­ten käsit­te­lyyn tar­vit­tava ohjeistus, maatieto ja muu tar­vit­tava löytyy nopeasti ja kat­ta­vasti.

Tämän lisäksi hankkeen tar­koi­tuk­sena on luoda hakusa­noja tie­to­re­kis­te­riin, jotta tieto kertyisi samaan paikkaan ja tulisi helpommin löy­det­tä­väksi ver­tai­luun. Rekisterin asiasanat ovat tur­va­pai­kan­ha­ki­jan hake­muk­sen käsit­te­lyä ohjaavia tie­don­mu­ruja, jotka kertovat hake­muk­sen käsit­te­lyyn liittyviä tietoja Migrin (eli Maahanmuuttoviraston) työn­te­ki­jälle. Samalla asiasanat ohjaavat hake­muk­sen käsit­te­lyä koko prosessin aikana.

Jos vaikka käsit­te­li­jän piti tietää voiko soma­lia­laista naista oikeasti uhata Al-Shabaabin pak­koa­vio­liitto, piti käsit­te­li­jän löytää joku maa­tie­toeks­pertti ja kysyä häneltä hen­ki­lö­koh­tai­sesti onko asia näin”, Soive kertoo.

Al-Shabaab on Itä-Afrikassa vai­kut­tava ter­ro­ris­ti­jär­jestö, joka on viime vuosina kaapannut nuoria naisia kouluista nai­tet­ta­viksi soti­laille: “Asiasanoittamalla vaikka pak­koa­vio­liitto, Al-Shabaab ja vainon uhka, voidaan hakea vastaavia käsit­te­lyjä nopeammin tueksi pää­tök­sen­te­koon.”

vastassa7

Rita Soive (vas.), Tapio Kumpula ja Jenni Tuominen. Kuva: Eemi Nordström, muokkaus: Olli Salmi.

Tuominen toivottaa asiasanat ter­ve­tul­leeksi. Esimerkiksi pak­koa­vio­lii­ton takia Monika-Naiset liitosta apua tar­vit­se­vat tur­va­pai­kan­ha­ki­jat ovat usein vai­keuk­sissa, koska tur­va­paik­ka­kä­sit­te­li­jät sen enempää kuin he itsekään eivät osaa sanoittaa — ja sitä kautta ymmärtää — hakijan kohtaamia vainoja ja uhkia. Uuden tie­to­kan­nan avulla vältytään tilan­teilta, joissa käsit­te­li­jät tekevät vähällä tiedolla päätöksiä, kun oikeaa asian­tun­ti­jaa ei löytynyt työpäivän aikana, Soive toteaa.

Turvapaikanhakijat ja pakolaiset arkena

Sekä Soiven että Tuomisen työ­pai­koilla tur­va­pai­kan­ha­ki­jat ja pako­lai­set ovat jat­ku­vasti läsnä. Monika-Naiset liitossa asia­kas­kun­nasta mer­kit­tävä osa on tur­va­pai­kan­ha­ki­joita ja tur­va­paik­ka­pu­hut­te­lut pidetään osittain Maahanmuuttoviraston ala­ker­rassa. Työn koh­de­ryh­mästä ei Soiven ja Tuomisen tarvitse muis­tut­taa itseään, mutta sisäinen ant­ro­po­logi ajaa heidät havain­noin­tie­täi­syy­delle asaik­kai­den kanssa.

”Kyllähän minun työ on enemmän hal­lin­nol­lis­ten asioiden hoi­ta­mista ja minun on tärkeä olla työn arjessa ja kon­kre­tiassa kiinni. Siitä nauttii, kun tietää, että uusi jär­jes­tely auttaa vas­taa­not­ta­maan ovelle tulleen äidin ja lapsen. Silloin on kädet kiinni ihmis­työssä”, Tuominen toteaa.

Soive on samaa mieltä posi­tii­vi­sen vai­ku­tuk­sen tär­key­destä työssään. Vaikka työn tar­koi­tuk­sena on sel­keyt­tää ja parantaa tur­va­paik­ka­kä­sit­te­li­jöi­den tie­don­ha­kua, on tar­kem­pien, enemmän tietoa hyö­dyn­tä­vien ja nopeam­pien päätösten hyöty ennen kaikkea tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den ja pako­lais­ten etu. Jokaisen maa­tie­to­sel­vi­tyk­sen takana on yksit­täi­nen tapaus, jolloin mah­dol­li­sim­man laaja, objek­tii­vi­nen ja tarkka selvitys takaa parhaan mah­dol­li­sen perustan pää­tök­selle ja hakijalle. Ajatus ihmisestä työ­teh­tä­vän kohteena on todella tärkeä.

Vastassa3

kuva: Dunja0712 (CC BY-NC-ND 2.0)

Kun puhumme ant­ro­po­lo­gian mer­ki­tyk­sestä ja sovel­ta­mi­sesta työhön, ovat Tuominen ja Soive yhtä mieltä siitä, että oppiai­neen vaikutus on enem­män­kin elä­män­tapa-asia kuin työ­me­to­din omak­su­mi­nen. Turvapaikanhakijoihin ja pako­lai­siin koh­dis­tu­van työn ytimessä ovat kysy­myk­set eri­lai­suu­desta ja suh­tau­tu­mi­sesta tun­te­mat­to­maan.

Antropologisten aja­tus­mal­lien tun­nis­ta­mi­nen ja erottelu omista työ­ta­voista osoit­tau­tuu haas­ta­tel­ta­ville han­ka­laksi.

”Vaikka eletään maa­il­massa, jossa monesti nipu­te­taan ste­reo­tyyp­pi­sesti yhteen ihmisiä kuten pako­lai­set, maa­han­muut­ta­ja­nai­set, haa­voit­tu­vat ryhmät, pitäisi nähdä ja tunnistaa se yksilö siellä taustalla”, Tuominen toteaa.

Turvapaikka- ja pako­lais­ky­sy­myk­set ovat moni­mut­kai­sia ja –tasoisia ongelmia, eikä ant­ro­po­lo­gia anna vastausta kaikkeen. Se auttaa kuitenkin ymmär­tä­mään ongelmien pääl­lek­käi­syyk­siä ja moni­muo­toi­suutta.

Yksilöinä globaalien ongelmien keskellä

Vuoden 2015 ”kiireinen syksy” ja tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den määrän kasvu olivat iso muutos Tuomisen ja Soiven työ­pai­koilla.

”Sillon syksyllä kun palattiin kesältä töihin, olikin yhtäkkiä naisia ja lapsia jonossa oven edessä”, Tuominen muistelee.

Syksyn myötä myös vihapuhe ja suo­ra­nai­nen rasismi tulivat arkeen. Soivella se tarkoitti välillä oman työn mai­nit­se­matta jät­tä­mistä äläkän vält­tä­mi­seksi, Tuomisella työn­te­ki­jöi­den työ­tur­val­li­suu­den miet­ti­mistä ja viha­pos­tia.

Myös julkisen kes­kus­te­lun lisään­ty­mi­nen aiheesta aiheutti ongelmia Tuomiselle ja Soivelle. Aiheeseen pereh­ty­mät­tö­miltä menee usein ohi se, että tur­va­paik­ka­pää­tök­sen ja hyl­käyk­sen lisäksi hakija voi saada myös muita statuksia, kuten tois­si­jai­sen suojelun päätöksen.

Äärimmäinen suh­tau­tu­mi­nen aiheen kanssa työs­ken­te­le­viin ihmisiin ärsyttää: ”Joko sä olet rasisti tai suvakki, väli­vai­hetta ei ole. Välillä olisi niin helppoa sanoa olevansa pos­ti­lai­tok­sessa töissä”, Soive kertoo.

Vastassa8

kuva: janneke staaks (CC BY-NC 2.0)

Työmäärän lisään­ty­mi­nen vaikutti myös kysy­myk­siin oman panoksen riit­tä­vyy­destä. Kaikki mitä uutisissa luki ja maa­il­malla tapahtui, löytyi seu­raa­vana aamuna työ­pöy­dältä: syy­ria­lai­set, erit­rea­lai­set tai pape­rit­to­mat.

”Välillä tuntui, että epätoivo iskee, kun pienessä ajassa halusi tehdä mah­dol­li­sim­man kattavan sel­vi­tyk­sen. Eniten pelotti, että päätöksiä teh­täi­siin ilman tar­vit­ta­via tietoja”, Soive toteaa. Jatkuvan paineen alla työs­ken­te­le­mi­nen aiheuttaa kyy­ni­syyttä, vaikka sitä vastaan tais­te­li­si­kin.

Vihapostin ja itsensä kysee­na­lais­ta­mi­sen sietää, koska työ on oikeas­taan juuri sitä, mitä on halunnut. Etenkin moni­puo­li­suus ja ajan­koh­tai­suus ovat kummankin mielestä tärkeitä asioita omassa työssä.

”Voisi sanoa, että se on vaikeaa ja haastavaa, mutta ehkä juuri siksi työ tuntuukin omalta”, Tuominen sanoo. Myös moni­kult­tuu­ri­suus on tärkeää. ”Näin ant­ro­po­lo­gina olen kiin­nos­tu­nut eri kult­tuu­reista tulevista ihmisistä. Toiminnassamme mukana olevat naiset ovat vuo­sit­tain yli 60 eri läh­tö­maasta”, hän naurahtaa. Hyvä ja tukeva työyh­teisö on kum­mal­le­kin tärkeä asia.

Maailma muuttuu ja siihen pitää mukautua

Turvapaikanhakijoiden ja pako­lais­ten tilanne Suomessa ja maa­il­malla on jat­ku­vasti muutoksen alla. ”Varmaa on se, että kysy­myk­set tur­va­pai­kan­ha­ki­joista ja pako­lai­sista tulevat moni­mut­kais­tu­maan ja vaikeat päätökset tulevat yhä enemmän silmiemme eteen”, Tuominen toteaa.

Presidentti Donald Trumpin vii­me­ai­kai­set päätökset tur­va­paik­ka­po­li­tii­kasta herät­tä­vät kes­kus­te­lua. ”Tänäänkin olisi mie­le­no­soi­tus, johon pitäisi ehtiä.”

Suomessa jatkuvaan muu­tok­seen ollaan Soiven ja Tuomisen mielestä kyllä reagoitu. Ongelmien moni­mut­kais­tuessa jär­jes­tö­jen ja orga­ni­saa­tioi­den pitää jat­ku­vasti miettiä omaa toi­min­taansa. Muuttuva toi­min­taym­pä­ristö on otettava huomioon toiminnan suun­nit­te­lussa, Tuominen huo­maut­taa. Maailman tilan­tei­den myötä jär­jes­tö­jen pitää muuttua, mutta riit­tä­vään ket­te­ryy­teen ei aina pystytä.

Etenkin pro­jek­tien rahoit­ta­mi­nen ja jat­ku­vuu­den takaa­mi­nen ovat Soiven ja Tuomisen mielestä tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den kanssa toimivien ryhmien suurimpia ongelmia. Kummatkin kiit­te­le­vät, että kun tur­va­pai­kan­ha­ki­joita ja pako­lai­sia alkoi saapua 2015, saatiin tar­vit­ta­vaa lisä­ra­hoi­tusta toiminnan kas­vat­ta­mi­seen ja eri rahoi­tus­ka­na­via löytyi. Ongelmana on nyt rahoi­tuk­sen suun­taa­mi­nen.

”Nyt ei taideta vielä tajuta, että vaikka ollaan nämä ihmiset saatu käsi­tel­tyä, tulee heistä osa jäämään tänne ja kotout­ta­mi­seen tar­vit­ta­vaa perus­ra­hoi­tusta ei ole jär­jes­töille turvattu”, Soive toteaa.

Pro gradu –työssään Soive on tutkinut maa­han­muut­ta­ja­taus­tai­sia nuoria miehiä, joilla on väki­val­tai­nen historia. Jos kotout­ta­mi­seen liittyviä ongelmia ei ratkaista, on hyvin toden­nä­köistä, että ääri-ilmiöt kuten väkivalta ja rasismi lisään­ty­vät.

Turvapaikanhakijoita on ennenkin tullut ja tilanne on hoidettu huonosti silloin. Eikö nyt voitaisi tajuta, että kotout­ta­mista voi­tai­siin tehdä paremmin?”

Tuominen on hiukan posi­tii­vi­sempi rahoi­tuk­sen suhteen. Rahoitusta päät­tä­vien val­mis­te­li­joi­den herkkyys yhteis­kun­nan muu­tok­siin ja tilan­ne­taju ovat paran­tu­neet. Myös maa­han­muut­ta­jien omat järjestöt ja ennal­taeh­käi­se­viin toimiin panos­ta­vat järjestöt ovat saaneet rahoi­tusta työlleen.

Vastassa5

kuva: nrg_c­ri­sis (CC BY-NC 2.0)

Ongelmia kuitenkin löytyy. Tuomisen mielestä lyhy­tai­kai­silla pro­jek­teilla ei saada aikaan tar­vit­ta­vaa pit­kä­jän­teistä työtä:

”Hallinnolliset kulut ja resurs­sien tarve kasvaa vali­tet­ta­vasti samassa suhteessa toiminnan kasvun myötä. Eli vaikka rahaa tulisi lisää, ei orga­ni­saa­tioi­den hallinto pysy mukana, ellei sitä pystytä kas­vat­ta­maan hitaasti mukana”, hän sanoo.

Lisäksi rahoi­tus­ka­na­vien runsas määrä on pirs­ta­loi­nut kenttää. Hyvää yhteis­työtä toi­min­to­jen nivo­mi­seksi tehdään kuitenkin paljon. Esimerkiksi Monika-Naiset liitto moni­kult­tuu­ris­ten nais­jär­jes­tö­jen kat­to­jär­jes­tönä pyrkii yhdis­tä­mään vaikeissa tapauk­sisssa apua tar­vit­se­via viran­omai­sia oma­koh­taista kokemusta pur­sua­viin jär­jes­töi­hin ja luomaan sitä kautta dialogia ja yhteis­työ­ka­na­via.

Mitä pitäisi siis tehdä? Tuomisen ja Soiven mielestä rahoit­ta­jien ja hal­lin­noi­vien viran­omais­ten yhteis­työtä ja koor­di­noin­tia voisi lisätä.

Tällä hetkellä kukaan ei tunnu vastaavan tur­va­pai­kan­ha­ki­joita ja pako­lai­sia koskevien hank­kei­den pit­kä­jän­tei­sestä kehit­tä­mi­sestä ja perus­ra­hoi­tuk­sesta. Toimija, jonka ainoana tehtävänä olisi katsoa koko­nais­ku­vaa tur­va­paikka- ja kotout­ta­mis­po­li­tii­kassa olisi todella toivottu.

Eri jär­jes­töjä ja toi­mi­joita voi­tai­siin kannustaa yhteis­työ­hön hakemalla rahoi­tusta suu­rem­piin yhteisiin hank­kei­siin, jolloin jär­jes­tö­jen erilaisia tulo­kul­mia ja koke­muk­sia voi­tai­siin hyödyntää ja rahoitus olisi tur­va­tum­paa. Lisäksi vies­tin­tää tulisi Tuomisen ja Soiven mielestä parantaa. Onnistuneista pro­jek­teista pitäisi kuulua enemmän, jotta vastaavia voi­tai­siin tukea jatkossa.

Tilanne on paran­tu­nut, mutta yhä mennään hanke ker­ral­laan vailla suurempaa vai­kut­ta­van toiminnan jat­ku­vuu­den var­mis­ta­mista. Perusrahoitusta tar­vit­tai­siin sen takaa­mi­seksi lisää.

Vastassa4

kuva: elyce­fellz (CC BY-NC-ND 2.0)

Haastattelu venyy, ja Tuomisella tulee kiire rientää seu­raa­vaan paikkaan. Ennen lähtöä Soive ja Tuominen vaihtavat yhteys­tie­toja ja kiit­te­le­vät sitä, kuinka paljon tapaa­mi­sesta sai irti. Toimijoita alalla on niin paljon ja hankkeita niin monen­moi­sia, että toisten teke­mi­sissä on vaikea pysyä mukana. Keskusteltavaa olisi ollut vielä paljon.


Aiheeseen liittyviä artikkeleita AntroBlogissa

Täystyrmäys koh­ta­lolle — miten yksi hetki voi muuttaa nuoren elämän?

”Voitko kertoa tarinani suo­ma­lai­sille” – kertomus pape­rit­to­muu­desta

Poliittinen ilmapiiri ja tur­va­paikka

Loikkaa liik­ku­maan, kotoudu kult­tuu­riin

Jo Kafka sen tiesi

Artikkelikuva: chris.alcoran (CC BY-NC-ND 2.0)

Verkkotaitto: Taina Cooke