Teksti: Marianna Keisalo, VTTPodcast-lukija: Sanna Rauhala.

Lokakuussa 2016 Suomen Perusta julkaisi Epäneutraalin suku­puo­li­kir­jan. Esipuheen mukaan tarkoitus on nostaa kes­kus­te­luun “perin­tei­set suku­puo­li­roo­lit” sekä miesten tasa-arvo –ongelmat. En ota kantaa teoksessa esi­tet­tyi­hin mie­li­pi­tei­siin – jokainen muo­dos­ta­koon omansa. Sen sijaan otan kantaa tekstissä esi­tet­tyi­hin perus­te­lui­hin ja taus­tao­le­tuk­siin.

booksKirjoittajat eivät suoraan väitä tekstinsä olevan tie­teel­listä, mutta he viit­taa­vat tut­ki­muk­siin ja vetoavat tois­tu­vasti tie­tee­seen, tut­ki­muk­siin ja tut­ki­joi­hin. Myös kir­joit­ta­jien esit­te­lyissä koros­te­taan yhteyksiä tie­tee­seen. Tieteellisiä käy­tän­töjä on kuitenkin vain nimeksi. Esimerkiksi: joissain teks­teissä vedetään mutkat suoriksi viit­taus­ten suhteen, eikä tut­ki­mus­ten tai tut­ki­joi­den taustoja avata lukijalle riit­tä­västi. Yleistä on myös tiet­tyi­hin tut­ki­muk­siin – tai jopa “tie­tee­seen” yhte­näi­senä kenttänä – nojaa­mi­nen ikään kuin ne tar­joai­si­vat kiis­tat­to­mia todis­teita. Monissa teks­teissä on myös sisäisiä ris­ti­rii­tai­suuk­sia.

Kirjoitan tämän kommentin nime­no­maan ant­ro­po­lo­gina. En ole riittävän pereh­ty­nyt bio­lo­gi­aan tai suku­puo­len­tut­ki­muk­seen, jotta voisin kom­men­toida tekstiä näistä näkö­kul­mista. Kuitenkin, kun aiheina on sukupuoli, ”pariu­tu­mi­nen”, valta ja vaihto; ja kun esitetään väitteitä kult­tuu­rista, yhteis­kun­nasta, ihmisen evo­luu­tiosta ja ihmi­syy­den perim­mäi­sestä luon­teesta, ollaan aiheissa, joita ant­ro­po­lo­giassa on käsitelty paljon. Antropologiassa on myös pohdittu laajasti ja eri näkö­kul­mista ihmi­syy­den uni­ver­saa­li­sia ja kult­tuu­ri­sia piirteitä sekä näiden suhteita.

Antropologian rik­kau­tena on erittäin laaja etno­gra­fi­nen aineisto, empii­ri­set kuvaukset eri­lai­sista yhtei­söistä ja siitä miten esi­mer­kiksi valta, vaihto sekä sosi­aa­li­set suhteet niissä jär­jes­täy­ty­vät. Kuten “kon­ser­va­tii­vi­sesta näkökulmasta maailmaa tar­kas­te­leva tie­de­toi­mit­taja” Marko Hamilo kirjassa toteaa, evo­luu­tiop­sy­ko­lo­gia on pitkälti spe­ku­la­tii­vista. Tämän vuoksi ant­ro­po­lo­gian empii­ri­syys ja kent­tä­työn kautta kerätty laaja aineisto tuo tärkeän lisän kes­kus­te­luun siitä, millaisia suku­puo­li­roo­leja ja –käsi­tyk­siä sekä avio­liit­to­käy­tän­töjä maa­il­masta todella löytyy.

Kirjassa kes­kei­siksi tie­tee­na­loiksi mainitaan tois­tu­vasti biologia ja evo­luu­tiop­sy­ko­lo­gia. Antropologia mainitaan ohimennen ja sil­loin­kin epä­tar­kasti – todetaan että ant­ro­po­lo­git eivät ole löytäneet vii­da­koista heimoa, “jonka suku­puo­li­roo­lit ovat kään­tei­set tai ole­mat­to­mat”. Samalla jätetään mai­nit­se­matta, mitä ant­ro­po­lo­git ovat löytäneet, eli juurikin laajan kirjon erilaisia rooleja ja käsi­tyk­siä suku­puo­lesta ja sek­su­aa­li­suu­desta. Palaan näihin myöhemmin.

personal-1087838_1280

Totuus ja tieto

Seuraavaksi kom­men­toin joitakin tekstissä esi­tet­tyjä väitteitä, kes­kit­tyen niiden perus­te­lui­hin ja tekstistä nouseviin taus­tao­le­tuk­siin. Tämän kir­joi­tuk­sen puit­teissa on mah­do­tonta tarttua kaikkiin tekstien väit­tei­siin, joten nostan esiin joitakin esi­merk­kejä. Useissa kirjan teks­teissä toistuu ristiveto yksi­löl­li­sen ja his­to­rial­li­sen tai kult­tuu­ri­sen vaihtelun sekä ole­tet­tu­jen pysyvien tosi­asioi­den välillä. Kirjoittajat joutuvat myön­tä­mään vaihtelun empii­ri­senä faktana. Samalla he pyrkivät argu­men­toi­maan nojautuen pysyviin suku­puo­li­siin omi­nai­suuk­siin, eivätkä kykene sovit­ta­maan näitä yhteen ilman ris­ti­rii­tai­suuk­sia.

Kirjoittajat syyttävät myös muita, lähinnä femi­nis­tejä tai nais­tut­ki­joita, siitä että nämä ovat ideo­lo­gi­sesti suun­tau­tu­neita. He esi­mer­kiksi väittävät, että käsi­tyk­set naisten huo­nom­masta yhteis­kun­nal­li­sesta asemasta perus­tu­vat vain näiden ideo­lo­gi­siin väit­tei­siin.

Tämä avaa joitakin kysy­myk­siä. Jos oletamme, että femi­nis­teillä on ideo­lo­gi­nen ja siten epätosi läh­tö­kohta, mistä tiedämme, että epä­neut­raa­lin suku­puo­li­kir­jan kir­joit­ta­jilla on hal­lus­saan totuus? Kirjoittajat vetoavat talon­poi­kais­jär­keen ja omiin havain­toi­hinsa, ajoittain luon­non­tie­tei­siin tai tilas­toi­hin, mutta miksi nämä ovat heidän käsissään enemmän totta kuin femi­nis­tien?

books-1655783_1280

Samoin voimme kysyä, mihin he perus­ta­vat väit­teensä siitä, että naisten asema on hyvin­voin­ti­val­tiossa parempi kuin muualla. Tai väitteen siitä, että 1800-luvun ja 1900-luvun alku­puo­lis­kon por­va­ril­li­nen avio­liitto oli se konteksti, jossa suku­puo­li­roo­lit ja näille perustuva työnjako ja vaih­to­suh­teet ilmenivät parhaassa muodossa. Kirjoittajat toki antavat ymmärtää, että heillä on hal­lus­saan oikea tieto ja kyky arvioida lähteitä, mutta aidosti tie­tee­seen ja tut­ki­muk­seen nojaa­vassa tekstissä tämän väit­tä­mi­nen ei riitä. Väitteet on osoi­tet­tava todeksi esit­te­le­mällä lähteet ja perus­te­lut niin, että lukija vakuuttuu, riip­pu­matta siitä kuinka pereh­ty­nyt aiheeseen hän on. Muuten neut­raa­li­kaan lukija ei pysty tekstin perus­teella päät­te­le­mään, onko käsillä oleva teksti yhtään vähemmän ideo­lo­gista kuin, väit­tei­den mukaan, femi­nis­tien ja nais­tut­ki­joi­den tekstit — joita niitäkään ei esitellä riittävän laajasti, jotta lukija pystyisi tätä arvioi­maan.

Tasa-arvo, muutos ja pysyvyys

Ensimmäisessä luvussa “miesten tasa-arvo­ky­sy­myk­siin kes­kit­ty­nyt yhteis­kun­ta­tie­tei­lijä” Henry Laasanen kir­joit­taa miehistä ja tasa-arvosta. Laasasen mukaan suurimmat miehiä kohtaavat tasa-arvon ongelmat ovat ase­vel­vol­li­suus sekä tasa-arvo­po­li­tiikka itsessään. Tekstissä on vahva oletus miesten ja naisten perim­mäi­sestä eri­lai­suu­desta ja Laasanen tuntuu pitävän luon­nol­li­sena sitä, että näiden kahden erillisen ja erilaisen ryhmän edut ja siten pyr­ki­myk­set ovat vas­tak­kai­sia.

Laasanen aloittaa totea­malla, että tasa-arvo on epä­mää­räi­nen käsite. Tämä on totta. Monet keskeiset käsitteet ovat. Silloin ei kui­ten­kaan riitä, että listataan syitä sille, miksi käsite ei ole selkeä ja miten sitä voidaan käyttää ris­ti­rii­tai­sesti. Tieteellisessä tekstissä tämän jälkeen joko esitetään tarkempi ja rajatumpi mää­ri­telmä, jolla käsitettä ko. tekstissä käytetään, tai sitten käsite hylätään ja tarjotaan tilalle uusia tapoja käsitellä aihetta. Se että epä­sel­vällä käsit­teellä voidaan oikeuttaa monia eri asioita on aivan totta – kuten tässäkin tekstissä tehdään. 

Laasasen teksti tarjoaa useita esi­merk­kejä ris­ti­rii­tai­suuk­sista objek­tii­vi­sen totuuden, sub­jek­tii­vis­ten näke­mys­ten sekä his­to­rial­li­sen muutoksen ja oletetun luon­nol­li­sen pysy­vyy­den käsit­te­lyssä. Sivulla 8 Laasanen toteaa: “Ei ole olemassa tie­teel­li­sesti tutkittua listaa, josta olisi mah­dol­lista tarkistaa miesten tasa-arvo-ongelmat ja nimetä niistä vaka­vim­mat.” Tästä saa kuvan, että tällainen lista pitäisi saada aikai­seksi. Sivulla 19 Laasanen kuitenkin sanoo, että “[m]iesten mer­kit­tä­vim­mistä tasa-arvo-ongel­mista ei ole mah­dol­lista laatia objek­tii­vista listaa, koska tasa-arvo-ongelmien arvot­ta­mi­nen on sub­jek­tii­vi­nen asia.”

Poika voi toki leikkiä hameilla ja huu­li­pu­nalla suo­ja­tussa päi­vä­ko­tiym­pä­ris­tössä, mutta oikeassa elämässä naisen rooli ei ole rea­lis­ti­nen vaih­toehto miehelle. Sukupuolineutraali kasvatus saattaa teoriassa olla tasa-arvoista kas­va­tusta, mutta se voi samalla olla huonoa kas­va­tusta, koska se perustuu vir­heel­li­selle ole­tuk­selle roolien valin­nan­va­pau­desta oikeassa maa­il­massa” (s. 10). 

Tämä on esimerkki siitä, kuinka muutoksen ja pysy­vyy­den suhdetta ei pystytä kirjan teks­teissä sovit­ta­maan yhteen. Millä perus­teella roolit voivat muuttua päi­vä­ko­dissa mutta eivät “oikeassa maa­il­massa”? Mikä on tämä oikea maailma? Onko kyseessä aikuisten maailma, julkinen piiri vai mikä? Millä perus­teella päiväkoti muodostaa tästä erillisen sfäärin? Tekstissä vedotaan epä­sys­te­maat­ti­sesti välillä bio­lo­gi­aan ja välillä muu­tok­seen. Näiden välinen suhde jää epä­sel­väksi.

Antropologiassa on tar­kas­teltu paljon myös yhteis­kun­tien murroksia sekä kult­tuu­rista muutosta ja jat­ku­vuutta, niin kolo­ni­saa­tion kuin myöhemmän glo­ba­li­saa­tion puit­teissa. Kysymykset muu­tok­sesta ja jat­ku­vuu­desta ovat moni­mut­kai­sia. Yhteiskuntien tar­kas­te­lun kannalta ne ovat tärkeitä eri­tyi­sesti nyky­ti­lan­teessa, jossa kaikki yhteisöt ovat enemmän tai vähemmän osana glo­baa­leja ver­kos­toja.

Vaihto ja talous

Laasanen sekä muut kir­joit­ta­jat, kuten “tra­di­tio­na­lis­ti­nen esseisti” Timo Hännikäinen, käyttävät paljon myös talou­desta otettuja käsit­teitä ja toi­min­toja. Puhutaan “uhri­pää­omasta”, ”pariu­tu­mis­mark­ki­noista”, “resurs­sien jaka­mi­sesta” sekä “nol­la­sum­ma­pe­listä”. Sivulla 62 Hännikäinen käsit­te­lee miehen ja naisen suhdetta vaihtona: “Kun mies tarjoaa vai­mol­leen esi­mer­kiksi suojelua ja elatusta, hän saa vas­ti­neeksi kodin­hoi­toa, kan­nus­tusta ja sään­nöl­listä suku­puo­lie­lä­mää. Molemmat kun­nioit­ta­vat toisiaan tällaisen sopi­muk­sen osa­puo­lina.”

Näitä ajatuksia on kiin­nos­ta­vaa tar­kas­tella ant­ro­po­lo­gi­sen talouden ja vaihdon tut­ki­muk­sen näkö­kul­masta. Epäneutraalin suku­puo­li­kir­jan teks­teistä nousee esiin ajatus ratio­naa­li­sia valintoja tekevästä, omaa etuaan mak­si­moi­vasta suku­puo­li­te­tusta yksilöstä, joka kohtaa vaih­to­ti­lan­teessa toisen vastaavan.

Tällaisesta omaa hyötyään mak­si­moi­vasta yksilöstä käytetään nimitystä homo eco­no­micus, talou­del­li­nen ihminen. Rationaalisuudesta ja hyödystä on yli sadan vuoden ant­ro­po­lo­gi­sen talou­den­tut­ki­muk­sen aikana käyty monia kes­kus­te­luja. Rationaalisen valinnan osoit­ta­mi­nen vaihdon moti­voi­jaksi on ollut hankalaa. Jos pyrimme näkemään vaihdon hyötyyn perus­tu­vana, on hyödyn käsite avattava niin laajaksi, että se voi tar­koit­taa mitä tahansa rahal­li­sesta hyödystä sosi­aa­li­seen.

Nykyään onkin tyy­pil­li­sem­pää puhua arvosta, jolloin otetaan huomioon laajemmin vaihtoon osal­lis­tu­vien sille antamat, vaih­te­le­vat ja yksi­löl­li­set, mer­ki­tyk­set. Arvo tarjoaa moniu­lot­tei­sem­man tavan käsitellä vaihtoa kuin hyödyn käsite. 

Epäneutraalissa suku­puo­li­kir­jassa kes­ki­ty­tään kuitenkin enemmän hyötyyn. Kirjassa oletetaan, että se, mikä on kullekin yksilölle hyö­dyl­listä ja mitä tämä voi vaihdossa tarjota, rakentuu suku­puo­len mukaan. Vaihto, vas­ta­vuo­roi­suus sekä lahjojen, hyö­dyk­kei­den ja resurs­sien kierto ovat ant­ro­po­lo­giassa edelleen tärkeitä aiheita, joita tut­ki­musala tar­kas­te­lee eri­lais­ten sosi­aa­lis­ten suhteiden kon­teks­tissa. Avioliitot tarjoavat paljon kiin­nos­ta­via esi­merk­kejä vaihdosta, vas­ta­vuo­roi­suu­desta sekä arvon­muo­dos­tuk­sesta. Jälleen kerran se, mitä resurs­seja siir­re­tään miltäkin ryhmältä toiselle vaihtelee, eikä hyödyn käsite riitä selit­tä­mään tätä toimintaa. 

Epäneutraalissa suku­puo­li­kir­jassa kes­ki­ty­tään nime­no­maan ”pari­suh­de­mark­ki­noilla” resurs­seista kil­pai­le­viin yksi­löi­hin. Kirjassaan Debt: the first 5000 years ant­ro­po­logi David Graeber tuo esiin, että rahasta ja vaihdosta puhut­taessa oletukset raken­tu­vat usein aja­tuk­selle var­hai­sesta vaihdosta, jossa yksilöt vaihtavat resurs­seja tar­pei­densa ja tilai­suuk­siensa mukaan. Graeber huo­maut­taa, että tämä on erikoinen oletus. Tarkastellessa talouden ja vaihdon jär­jes­täy­ty­mistä mark­ki­na­ta­lou­den ulko­puo­lella olevissa yhtei­söissä (“lah­ja­ta­louk­sissa”) vaihto jär­jes­täy­tyy sosi­aa­lis­ten peri­aat­tei­den mukaan, eikä yksi­tyi­so­mis­tus näyttäydy ohjaavana peri­aat­teena. Lahjataloudet pai­not­ta­vat jakamista ja ihmisten sitomista yhteen, lahjojen ja niiden luomien vas­ta­vuo­roi­suu­den siteiden kautta.

Esimerkiksi met­säs­täjä-keräilijä –yhtei­söillä on useita tapoja tasata resurs­sien jakau­tu­mista. Esimerkkinä tästä käytännöt, joiden mukaan met­säs­täjä ei koskaan syö omaa saa­lis­taan vaan antaa sen aina pois. Antropologi Susan McKinnon huo­maut­taa myös, että sekä etno­gra­fi­sen että arkeo­lo­gi­sen tut­ki­muk­sen mukaan naisten työllä on eri­lai­sissa toi­meen­tu­lon muodoissa huo­mat­ta­van tärkeä rooli ravin­non­tuo­tan­non kannalta. Suurimman osan his­to­ri­aansa ihmiset ovat hank­ki­neet ravin­tonsa keräillen ja met­säs­täen. Vaikka miesten suo­rit­tama metsästys on usein noussut sym­bo­li­sesti mer­ki­tyk­sel­li­sem­mäksi, naisten suo­rit­tama keräily on tyy­pil­li­sesti tuottanut reilusti suuremman osan ravin­nosta.

Ainoa epä­neut­raa­lissa suku­puo­li­kir­jassa mainittu laajempi sosi­aa­li­nen yksikkö on perhe, jonka nämä yksilöt muo­dos­ta­vat ja mah­dol­lis­ta­vat vaih­dol­laan. Tarjoan seu­raa­vaksi lyhyen kat­sauk­sen ant­ro­po­lo­gi­seen tietoon suku­puo­lesta ja perheestä. 

Perhe, avioliitto ja sukupuoliroolit 

Kirjassa toistuu ajatus siitä, että avio­liitto on miehen ja naisen välinen asia, jonka tarkoitus on tuottaa lapsia. Perheellä tar­koi­te­taan ydin­per­hettä. Kuten vaihto, suku­lai­suus on yksi ant­ro­po­lo­gian keskeisiä tut­ki­musai­heita. Sukulaisuutta käsi­tel­täessä tar­kas­tel­laan kuitenkin paljon laajempia koko­nai­suuk­sia ja jär­jes­tel­miä kuin yksi­löi­den pariu­tu­mista ja lisään­ty­mistä. Aivan kuten hyödyn mak­si­mointi ei riitä selit­tä­mään kaikkea talou­del­lista toimintaa ja erilaisia talous­jär­jes­tel­miä, ydinperhe ei selitä avioi­tu­mista, uusien suku­pol­vien tuot­ta­mista tai yhteis­kun­nan raken­tei­den ylläpitoa. 

Sukulaisuus ja pol­veu­tu­mi­nen voidaan ymmärtää monin eri tavoin. Sukupuoliroolit, käsi­tyk­set perheestä ja avio­liit­toi­hin kuuluvat käytännöt vaih­te­le­vat suuresti. Niiden ymmär­tä­mi­nen vaatii laajemman kon­teks­tin tar­kas­te­le­mista.

Artikkelissaan Is there a Family Jane Collier, Michelle Rosaldo ja Sylvia Yanagisako kysee­na­lais­ta­vat perheen uni­ver­saa­liu­den. He huo­maut­ta­vat, että joissakin yhtei­söissä van­hem­pien, lasten ja sisa­rus­ten väliset kyllä tun­nis­te­taan tärkeiksi, mutta näiden suhteiden perus­teella ei muo­dos­teta erillistä sosi­aa­lista yksikköä nimeltä ”perhe”. Laajempi yksikkö, jonka sisällä on sisarus-, van­hem­muus-, sekä avio­suh­teita, voi olla laajempi sukuryhmä tai vaikkapa talo, jonka kaikki asukkaat eivät vält­tä­mättä ole veri­su­ku­lai­sia.

vyro2

Antropologiassa tunnetaan laaja kirjo erilaisia avio­liit­to­käy­tän­töjä, joissa on vaih­te­leva määrä miehiä ja naisia. Käytännön asu­mis­jär­jes­te­lyt voivat jakaa ihmiset ydin­per­heit­täin, laa­jem­pien suku­ryh­mien mukaan — tai esi­mer­kiksi niin, että naiset ja lapset asuvat yhdessä ja miehet keskenään, kylän jakau­tuessa näin eril­li­siin elin­pii­rei­hin. Oletukset siitä, millainen sosi­aa­li­nen suhde liittyy tiettyyn suku­lai­suus­suh­tee­seen vaih­te­le­vat myös. Enot ja tädit, isät ja äidit voivat vaih­te­le­vasti olla ankaria auk­to­ri­teet­ti­hah­moja tai helliä hoivaajia, riippuen laa­jem­masta suku­lai­suus- ja yhteis­kun­ta­jär­jes­tyk­sestä. Myös avio­liit­toja saman suku­puo­len sisällä tunnetaan, kuten myös nk. kolmansia — tai useampia — suku­puo­lia. Lisäksi mai­nit­ta­koon, että avio­lii­ton pur­ka­mi­nen on mah­dol­lista jok­seen­kin kaikissa tun­ne­tuissa yhteis­kun­nissa.

Käsitykset suku­puo­li­roo­leista vaih­te­le­vat nekin paljon. Sukupuolen sosi­aa­li­nen merkitys voi liittyä sek­su­aa­li­suu­teen tai olla siitä täysin erillinen. On myös esitetty, että sukupuoli ei kaikissa kult­tuu­reissa ole tärkein sosi­aa­lista asemaa ja olemusta mää­rit­tävä tekijä, vaan sen merkitys riippuu täysin tilan­teesta. Sen sijaan esi­mer­kiksi suh­teel­li­nen ikä voi olla suku­puolta tärkeämpi.

Lopuksi

Antropologia tarjoaa suuren määrän sekä empii­ristä aineistoa että teo­reet­ti­sia näkö­kul­mia tar­kas­tella syvemmin ja laajemmin Epäneutraalissa suku­puo­li­kir­jassa esiin nos­tet­tuja teemoja parin­muo­dos­tuk­sesta, vaihdosta, perheestä ja yhteis­kun­nal­li­sesta tasa-arvosta sekä näiden pysy­vyy­destä ja muu­tok­sesta. Jo tutus­tu­mi­nen mihin tahansa ant­ro­po­lo­gian joh­dan­to­teok­seen antaa käsi­tyk­sen laajasta vaih­te­lusta, näiden aiheiden tut­ki­muk­sesta sekä tietoa lisä­kir­jal­li­suu­desta.

Laasasta mukaillen totean, että suku­puo­li­ky­sy­mys­ten, biologian, femi­nis­min, mie­sak­ti­vis­min sekä kult­tuu­ri­sen ja sosi­aa­li­sen muutoksen käsittely on teoriassa ja käy­tän­nössä aivan mah­dol­lista. Projekti kuitenkin ylittäisi luul­ta­vasti useimpien Epäneutraalin suku­puo­li­kir­jan kir­joit­ta­jien kog­ni­tii­vi­set kyvyt sekä ideo­lo­gi­sen jous­ta­vuu­den rajat.


Luettavaa

Jane Collier, Michelle Rosaldo ja Sylvia Yanagisako: “Is There a Family” kirjassa The Gender/​Sexuality Reader. Routledge 1997.

Thomas Eriksen: Toista maata. Gaudeamus. 3. Painos 2013

David Graeber: Debt: The First 5000 Years

Susan McKinnon: On Kinship and Marriage: A Critique of the Genetic and Gender Calculus of Evolutionary Psychology. Kirjassa Cultural Anthropology Vol. 4 Engagements. Sage 2009.

Peter Metcalf: Anthropology: The Basics. Taylor and Francis 2005.

Oyeronke Oyewumi: “The Invention of Women” kirjassa Anthropology in Theory: Issues in Epistemology. Blackwell Publishing. 2006.

Emily Schultz & Robert Lavenda: Cultural Anthropology: A Perspective on the Human Condition. 8. Painos 2011.

Artikkelikuva: Gratisography