Siirry suoraan sisältöön

Vaihtokauppaseksi laajentaa näkemystä seksin ja rahan suhteesta

Viime vuosina vaihtokauppaseksi (vastikeellinen seksi, transaktionaalinen seksi) on herättänyt tutkijoiden ja median mielenkiinnon. Olemme lukeneet lehdistä, kuinka nuoret naiset hankkivat rahaa ja luksustuotteita ”tapailemalla” vanhempia miehiä. Tämä on herättänyt huolta nuorten terveydestä ja hyvinvoinnista. Ilmiön kitkemiseksi on ryhdytty toimenpiteisiin. Suomessa nuorten vaihtokauppaseksiin on suhtauduttu lasten hyväksikäyttönä ja puhuttu ilmiöstä nuorisoprostituutiona. Siitä, missä määrin seksuaalisuus ja vaihdanta liittyvät aikuisten arjessa toisiinsa, ei taas puhuta lainkaan.

Onko vaihtokauppaseksi kuitenkaan sama asia kuin prostituutio? Tässä kirjoituksessa en ota moraalista kantaa vaihtokauppaseksiin enkä prostituutioon. En myöskään käsittele prostituutioon liittyvää ihmiskauppaa tai muita negatiivisia lieveilmiöitä. Sen sijaan kysyn, miksi yhteiskunnassamme kaikki seksiin liittyvä vaihtokauppa nivotaan prostituutioksi? Onko vaihtokauppaseksi käsitteenä väljempi kuin prostituutio? Voiko keskusteluun tuoda uusia ulottuvuuksia ymmärtämällä niitä kulttuurisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia tekijöitä, joihin yksilön seksuaalisuus ja toimeentulo kietoutuu?

Kuva: Javi (Flickr, CC BY-SA 2.0)

Afrikkalainen slummi auttaa ymmärtämään suomalaista yhteiskuntaa

Antropologia on siitä mielenkiintoinen tieteenala, että katsomalla kauas näkee paremmin myös lähelle. Teen parhaillaan etnografista väitöskirjatutkimusta vaihtokauppaseksistä Tansaniassa. Tämä on saanut minut kyseenalaistamaan itsestään selvänä pidettyjä näkemyksiä seksuaalisuudesta, ihmissuhteista, prostituutiosta ja työstä. Väitöstutkimuksessani tarkastelen vaihtokauppaseksiä nopeasti kasvavana ilmiönä, joka liittyy läheisesti kaupungistumiseen ja köyhyyteen. Siitä on viime vuosina raportoitu ympäri maailmaa, erityisesti Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa.

Kuva: Lewis Minor (Flickr, CC BY 2.0)

Olen tehnyt tutkimusta Dar Es Salaamissa yhdellä kaupungin köyhimmistä slummialueista. Ensimmäisellä kerralla arvelutti, miten paikalliset asukkaat ottaisivat minut vastaan, ja miten saisin heidät puhumaan aiheesta, joka tuntui niin henkilökohtaiselta ja aralta. Huoleni osoittautuivat pian turhiksi. Seksuaalisuus ei ollut vain yksilön asia, vaan siitä puhuttiin avoimesti osana jaettuja taloudellisia ja sosiaalisia verkostoja.

Dar es Salaamissa hyväosaiset ja köyhät elävät samassa kaupungissa, mutta täysin erilaista ja eriarvoista elämää. Nopea kaupungistuminen tuo tullessaan sosioekonomisen polarisoitumisen. Kaupunki tarjoaa mahdollisuuden vaurastumiseen jo valmiiksi hyväosaisille, kun taas köyhät joutuvat kestämään urbanisoitumisen ei-toivotut seuraukset, kuten työttömyyden, asuntopulan ja riittämättömän infrastruktuurin.Tansanian valtio on aloittanut hankkeita joidenkin alueiden kehittämiseksi, mutta koska kaupungista noin 70% on slummialueita, ovat toimenpiteet riittämättömiä. Kun palkkatöitä ei ole, ihmiset selviytyvät tekemällä satunnaisia töitä, pyytämällä rahaa sukulaisiltaan, myymällä ruokaa, elintarvikkeita tai vaatteita – ja hankkimalla poikaystävän. Oma tai sukulaisen sairastuminen tai jokin muu äkillinen onnettomuus vaikuttaa henkilökohtaiseen talouteen voimakkaasti. Taloudellista turvaa, kuten vakuutusta tai säästöjä, ei ole.

Seksi keinona varallisuuden jakoon

Amerikkalainen antropologi James Ferguson pohtii viimeisimmässä kirjassaan Give a Man a Fish: Reflections on the New Politics of Distribution sitä, kuinka köyhissä kolmansien maiden kaupungeissa niin moni jää talouden ja palkkatyön ulkopuolelle, että ei ole enää järkevää puhua virallisesta ja epävirallisesta taloudesta. Hän käyttää termiä ”distribution” kuvaamaan taloutta, jossa varallisuus jaetaan muuten kuin ansiotyön kautta ja käsitettä “distributive labour” kuvaamaan sitä toimintaa, jolla ihmiset hankkivat resursseja toisilta. Tämä tapahtuu muun muassa sukulaisuussuhteiden välityksellä, varastamalla, vaihtamalla tai lainaamalla.

Lisäisin listaan vielä vaihtokauppaseksin, jossa ei ole kyse ostamisesta vaan nimenomaan varallisuuden siirtämisestä. Dar es Salaamissa haastattelemani ihmiset muun muassa kertoivat, miten äkillinen sukulaisen epäonni oli velvoittanut antamaan rahaa, jota olisi tarvinnut oman elinkeinon pyörittämiseen. Poikaystävä voidaan hankkia tuomaan turvaa äkillisten taloudellisten vaikeuksien varalle.Naisia vaihtokauppaseksiin motivoi tarve selviytyä (ruoka, raha, asunto) tai saada haluttuja kulutustarvikkeita (puhelimia, meikkejä, vaatteita). Sen enempää naiset itse kuin ympäristökään ei määrittele heitä prostituoiduksi. Kyseessä on vähemmän ammattimainen vaihdon muoto, jota kuka tahansa voi harjoittaa saamatta prostituoidun leimaa. Vaihtokauppaseksi tuo perheille toimeentuloa. Silti nuorten tyttöjen perheillä on yhteinen huoli: ei-toivotut raskaudet, sukupuolitaudit ja altistuminen väkivallalle ovat arkista todellisuutta.

Tutkimallani alueella käsitys rahasta eroaa suomalaisesta. Kun Suomessa rahan ja seksin yhdistäminen tarkoittaa lähes aina prostituutiota, Tansaniassa tätä yhteyttä ei välttämättä ole. Siellä rahan antaminen osoittaa huolenpitoa, mutta raha myös velvoittaa: omasta sosiaalisesta verkostosta pidetään huolta. Velvoite rahallisesta huolenpidosta ulottuu myös tyttöystävä–poikaystävä -suhteisiin. Koska miesten rooli on ansaita rahaa, ja heillä on parempi pääsy satunnaisiin töihin, raha tulee heiltä.Kuva: R.est (Flickr, CC BY-NC-ND 2.0)Prostituutio taas nähdään Dar es Salaamissa ammattina, johon liittyy tiettyjä odotuksia ja sääntöjä. Vain harva kertoi ostaneensa seksiä prostituoidulta tai olevansa prostituoitu. Vaihtokauppaseksistä puhuttiin avoimemmin. Dar es Salaamissa prostituutioon liitetään moraalittomuuden leima, mutta ihmiset eivät tuomitse sitä yhtä jyrkästi, mikäli motivaationa on päivittäinen selviytyminen ja köyhyys.

Mikä on oikeaa työtä?

Fergusonin mukaan elämme uskoen, että lähes kaikki yhteiskuntamme jäsenet toimivat yhteisesti jaetussa uusliberaalissa taloudessa. Sen ulkopuolelle jääneet nähdään toimettomina yksilöinä, jotka tulee saada mukaan normaalin palkkatyön piiriin, yhteiskuntaa hyödyntävään tuotantoon. Jotta ihminen saa tarvitsemansa perustulon, hänellä tulee olla ”kunniallinen työ”. Todellisuudessa palkkatyön ulkopuolelle jää yhä useampi toimeentulon jollain muulla tavoin saava ihminen. Ulkopuolelle jäävät tukien varassa elävät vähäosaiset ryhmät, myös paremmin toimeentulevat tai jopa rikkaat. He elävät pääomasijoittamisella, opiskelevat stipendillä tai saavat rahat elämiseen vanhemmilta tai sukulaisilta. Heidän asemaansa palkkatyön ulkopuolella ei kuitenkaan kyseenalaisteta.

Suomi on meille hyvinvointivaltio, josta haluamme pitää kiinni. Haluamme uskoa, että hyvinvointivaltion täysjäseninä meillä on mahdollisuus ansaita toimeentulomme perinteisen palkkatyön keinoin tai saada tukea valtiolta niin, ettei kenenkään tarvitse miettiä normien ulkopuolella tapahtuvaa ansaintaa. Myös Suomessa perinteisen palkkatyön ulkopuolelle jää (tai haluaa jättäytyä) osa ihmisistä. On helppo luoda mielikuvia siitä, keitä ja millaisia nämä ihmiset ovat, ja arvottaa heidän ratkaisujaan. Se, joka vaihtaa seksiä rahaan, kulutustavaroihin tai vaikkapa asuntoon, on prostituoitu. Prostituutiolla ei kuitenkaan ole vain yhdenlaista toimintamallia, eivätkä siinä mukana olevat henkilöt ole tietynlaisia ihmisiä.

Kuka määrittelee prostituution?

Prostituutio on laaja käsite. Anna Kontulan kat­ta­vas­sa sel­vi­tyk­ses­sä suo­ma­lai­ses­ta pros­ti­tuu­tios­ta todetaan, että pros­ti­tuu­tios­ta on vaikea saada koko­nais­ku­vaa. Tutkimusta on vähän ja käsite on laaja. Vaikka pros­ti­tuu­tio­ta ilmiönä pystytään tar­kas­te­le­maan, sen toimijat eivät ole yhteis­kun­nas­ta erillään oleva ryhmä, vaan joukko taval­li­sia kan­sa­lai­sia. Silti mielikuva pros­ti­tuu­tios­ta saa aikaan tun­ne­pi­toi­sia reak­tioi­ta, joilla ei vält­tä­mät­tä ole todel­li­suus­poh­jaa, toteavat Sexpo-säätiön Osmo Kontula ja Jukka Virtanen sel­vi­tyk­sen saa­te­sa­nois­sa.

Näkemykset pros­ti­tuu­tios­ta eivät aina kuvaa vaih­to­kaup­pa­sek­siin osal­lis­tu­vien ihmisten todel­li­suut­ta. Anna Vuorelainen ja Henrik Elonheimo kuvaavat, kuinka nuorille vaih­to­kaup­pa­sek­si on osa arkisia tilan­tei­ta. Korvaus seksistä ei ole aina selkeä, vaan se voi olla vaikkapa kuu­lu­mis­ta johonkin tiettyyn joukkoon. Vuorelainen ja Elonheimo esittävät, että päin­vas­toin kuin nuorilla, aikui­sil­la sek­su­aa­li­sen kau­pan­käyn­nin korvaus on taval­li­ses­ti ennalta mää­ri­tel­ty. Voisi kysyä, voivatko myös aikuiset omalla sek­su­aa­li­suu­del­laan neu­vo­tel­la itselleen talou­del­lis­ta turvaa, mah­dol­li­suuk­sia ja sosi­aa­li­sia ver­kos­to­ja ilman, että he kokevat olevansa osapuolia sek­su­aa­li­ses­sa kaupankäynnissä?

Haluamme uskoa kuvaan, joka meille on syntynyt pros­ti­tuu­tios­ta ja vaih­to­kau­pas­ta. Prostituution käsite uhkaa supistua niin sanotuksi kaa­to­luo­kak­si, johon työn­ne­tään kaikki sek­su­aa­li­nen toiminta, ja johon liittyy osa­puol­ten välistä mate­ri­aa­lis­ta vaihtoa. Myös Suomen laissa pros­ti­tuu­tio on mää­ri­tel­ty kapeasti: “(Prostituutiota on) ryh­ty­mi­nen suku­puo­liyh­tey­teen tai siihen liit­ty­vään sek­su­aa­li­seen tekoon korvausta vastaan” (RL 20 luku 9 §). Tarkastelemalla muualla tapah­tu­vaa pros­ti­tuu­tio­ta ja vaih­to­kaup­pa­sek­siä voimme ymmärtää oman näke­myk­sem­me kult­tuu­ri­si­don­nai­suu­den, ja nähdä paremmin niiden sosi­aa­li­sen kontekstin.

Kuva: BarbieFantasies (Flickr, CC BY 2.0)

Lopuksi

Rahan tai kulu­tus­tar­vik­kei­den vaihto sek­si­suh­teis­sa voi olla osa sosi­aa­li­sia suhteita, joihin liittyy jat­ku­vuut­ta ja huo­len­pi­toa. Yksinkertaistamalla tällaisen suhteen pelkäksi osto­ta­pah­tu­mak­si tai hyväk­si­käy­tök­si, jätämme huomiotta muut vaihdolle annet­ta­vat mer­ki­tyk­set. Kun ymmär­räm­me seksin ja varal­li­suu­den jaon eri sosi­aa­li­sis­sa kon­teks­teis­sa, voimme tar­kas­tel­la muun muassa nuorten sek­su­aa­li­käyt­täy­ty­mis­tä laa­jem­mas­ta pers­pek­tii­vis­tä ja vähentää siihen liittyviä riskejä.

Termi “vaih­to­kaup­pa­sek­si” auttaa laa­jen­ta­maan näkemystä rahan ja seksin välisestä suhteesta. Vaihtokauppaseksi ei ole pel­käs­tään vaih­dan­taa oletetun uhrin ja hyväk­si­käyt­tä­jän välillä. Käsitteen avulla voidaan tar­kas­tel­la moni­mut­kai­sia sosi­aa­li­sia ver­kos­to­ja ja niihin liittyvää varal­li­suu­den jakoa. Prostituution käsite on laaja, ja siihen liittyy yhteis­kun­nas­sam­me moraa­li­ses­ti arvo­tet­tu­ja mie­li­ku­via. Siksi on hyvä kysyä, kuinka pääsemme noiden mie­li­ku­vien taakse, tutkimaan sek­su­aa­li­suu­den ja vaih­dan­nan suhteen moni­nai­suut­ta, ja siten ymmär­tä­mään yhteis­kun­taam­me syvemmin.

Toimitus

Lukemista

  • Ferguson, James  2015. Give a Man a Fish: Reflections on the New Politics of Distribution. The Lewis Henry Morgan Lectures/ A Series Edited by Robert Foster. Duke University press.
  • Kontula, Anna 2005, Prostituutio Suomessa. Sexpo-säätiö
  • Vuorelainen, Anna & Elonheimo, Henrik, 2013.  Nuorten vaihtokauppaseksi pääkaupunkiseudulla. Haaste 2/2013
  • Barnett, Jessica Penwell; Maticka-Tyndale, Eleanor; The Hp4ry Team (2011). The Gift of Agency: Sexual Exchange Scripts among Nigerian Youth. Journal of Sex Research 48 (4): 349-359.
  • Hunter M. (2002), The materiality of everyday sex: thinking beyond ‘prostitution’ African Studies. 2002;61(1):99–120.
  • Leclerc-Madlalaab Suzanne (2003), Transactional Sex and the Pursuit of Modernity: Social Dynamics: A journal of African studies. Volume 29, Issue 2, 2003 pages 213-233
  • Luke, Nancy (2003), Age and Economic Asymmetries in the Sexual Relationships of Adolescent Girls in Sub-Saharan Africa. Studies in Family Planning vol. 34, no. 2, pp. 67-86, 2003
  • Nobelius, Ann-Maree; Kalina, Bessie; Pool, Robert; Whitworth, Jimmy; Chesters, Janice & Power, Robert (2010). “You Still Need to Give Her a Token of Appreciation”: The Meaning of the Exchange of Money in the Sexual Relationships of Out-of-School Adolescents in Rural Southwest Uganda. Journal of Sex Research 47 (5): 490-503.
  • Wamoyil, J (2010) Transactional sex amongst young people in rural northern Tanzania: an ethnography of young women’s motivations and negotiation. Reproductive Health 2010, 7:2
Jaa tämä artikkeli:
nv-author-image

Maarit Sinikangas

Maarit Sinikangas on tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopistossa, historian ja etnologian laitoksella. Maisteriksi hän on valmistunut Uppsalan yliopiston kulttuuriantropologian laitokselta. Väitöskirjassaan Maarit tutkii köyhyyden ja vaihtokauppaseksin yhteyttä urbaanilla slummialueella Dar es Salaamissa, Tansaniassa.Katso kirjoittajan artikkelit

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *