Viime vuosina vaihtokauppaseksi (vastikeellinen seksi, transaktionaalinen seksi) on herättänyt tutkijoiden ja median mielenkiinnon. Olemme lukeneet lehdistä, kuinka nuoret naiset hankkivat rahaa ja luksustuotteita ”tapailemalla” vanhempia miehiä. Tämä on herättänyt huolta nuorten terveydestä ja hyvinvoinnista. Ilmiön kitkemiseksi on ryhdytty toimenpiteisiin. Suomessa nuorten vaihtokauppaseksiin on suhtauduttu lasten hyväksikäyttönä ja puhuttu ilmiöstä nuorisoprostituutiona. Siitä, missä määrin seksuaalisuus ja vaihdanta liittyvät aikuisten arjessa toisiinsa, ei taas puhuta lainkaan.
Onko vaihtokauppaseksi kuitenkaan sama asia kuin prostituutio? Tässä kirjoituksessa en ota moraalista kantaa vaihtokauppaseksiin enkä prostituutioon. En myöskään käsittele prostituutioon liittyvää ihmiskauppaa tai muita negatiivisia lieveilmiöitä. Sen sijaan kysyn, miksi yhteiskunnassamme kaikki seksiin liittyvä vaihtokauppa nivotaan prostituutioksi? Onko vaihtokauppaseksi käsitteenä väljempi kuin prostituutio? Voiko keskusteluun tuoda uusia ulottuvuuksia ymmärtämällä niitä kulttuurisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia tekijöitä, joihin yksilön seksuaalisuus ja toimeentulo kietoutuu?
Kuva: Javi (Flickr, CC BY-SA 2.0)
Afrikkalainen slummi auttaa ymmärtämään suomalaista yhteiskuntaa
Antropologia on siitä mielenkiintoinen tieteenala, että katsomalla kauas näkee paremmin myös lähelle. Teen parhaillaan etnografista väitöskirjatutkimusta vaihtokauppaseksistä Tansaniassa. Tämä on saanut minut kyseenalaistamaan itsestään selvänä pidettyjä näkemyksiä seksuaalisuudesta, ihmissuhteista, prostituutiosta ja työstä. Väitöstutkimuksessani tarkastelen vaihtokauppaseksiä nopeasti kasvavana ilmiönä, joka liittyy läheisesti kaupungistumiseen ja köyhyyteen. Siitä on viime vuosina raportoitu ympäri maailmaa, erityisesti Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa.
Kuva: Lewis Minor (Flickr, CC BY 2.0)
Olen tehnyt tutkimusta Dar Es Salaamissa yhdellä kaupungin köyhimmistä slummialueista. Ensimmäisellä kerralla arvelutti, miten paikalliset asukkaat ottaisivat minut vastaan, ja miten saisin heidät puhumaan aiheesta, joka tuntui niin henkilökohtaiselta ja aralta. Huoleni osoittautuivat pian turhiksi. Seksuaalisuus ei ollut vain yksilön asia, vaan siitä puhuttiin avoimesti osana jaettuja taloudellisia ja sosiaalisia verkostoja.
Dar es Salaamissa hyväosaiset ja köyhät elävät samassa kaupungissa, mutta täysin erilaista ja eriarvoista elämää. Nopea kaupungistuminen tuo tullessaan sosioekonomisen polarisoitumisen. Kaupunki tarjoaa mahdollisuuden vaurastumiseen jo valmiiksi hyväosaisille, kun taas köyhät joutuvat kestämään urbanisoitumisen ei-toivotut seuraukset, kuten työttömyyden, asuntopulan ja riittämättömän infrastruktuurin.Tansanian valtio on aloittanut hankkeita joidenkin alueiden kehittämiseksi, mutta koska kaupungista noin 70% on slummialueita, ovat toimenpiteet riittämättömiä. Kun palkkatöitä ei ole, ihmiset selviytyvät tekemällä satunnaisia töitä, pyytämällä rahaa sukulaisiltaan, myymällä ruokaa, elintarvikkeita tai vaatteita – ja hankkimalla poikaystävän. Oma tai sukulaisen sairastuminen tai jokin muu äkillinen onnettomuus vaikuttaa henkilökohtaiseen talouteen voimakkaasti. Taloudellista turvaa, kuten vakuutusta tai säästöjä, ei ole.
Seksi keinona varallisuuden jakoon
Amerikkalainen antropologi James Ferguson pohtii viimeisimmässä kirjassaan Give a Man a Fish: Reflections on the New Politics of Distribution sitä, kuinka köyhissä kolmansien maiden kaupungeissa niin moni jää talouden ja palkkatyön ulkopuolelle, että ei ole enää järkevää puhua virallisesta ja epävirallisesta taloudesta. Hän käyttää termiä ”distribution” kuvaamaan taloutta, jossa varallisuus jaetaan muuten kuin ansiotyön kautta ja käsitettä “distributive labour” kuvaamaan sitä toimintaa, jolla ihmiset hankkivat resursseja toisilta. Tämä tapahtuu muun muassa sukulaisuussuhteiden välityksellä, varastamalla, vaihtamalla tai lainaamalla.
Lisäisin listaan vielä vaihtokauppaseksin, jossa ei ole kyse ostamisesta vaan nimenomaan varallisuuden siirtämisestä. Dar es Salaamissa haastattelemani ihmiset muun muassa kertoivat, miten äkillinen sukulaisen epäonni oli velvoittanut antamaan rahaa, jota olisi tarvinnut oman elinkeinon pyörittämiseen. Poikaystävä voidaan hankkia tuomaan turvaa äkillisten taloudellisten vaikeuksien varalle.Naisia vaihtokauppaseksiin motivoi tarve selviytyä (ruoka, raha, asunto) tai saada haluttuja kulutustarvikkeita (puhelimia, meikkejä, vaatteita). Sen enempää naiset itse kuin ympäristökään ei määrittele heitä prostituoiduksi. Kyseessä on vähemmän ammattimainen vaihdon muoto, jota kuka tahansa voi harjoittaa saamatta prostituoidun leimaa. Vaihtokauppaseksi tuo perheille toimeentuloa. Silti nuorten tyttöjen perheillä on yhteinen huoli: ei-toivotut raskaudet, sukupuolitaudit ja altistuminen väkivallalle ovat arkista todellisuutta.
Tutkimallani alueella käsitys rahasta eroaa suomalaisesta. Kun Suomessa rahan ja seksin yhdistäminen tarkoittaa lähes aina prostituutiota, Tansaniassa tätä yhteyttä ei välttämättä ole. Siellä rahan antaminen osoittaa huolenpitoa, mutta raha myös velvoittaa: omasta sosiaalisesta verkostosta pidetään huolta. Velvoite rahallisesta huolenpidosta ulottuu myös tyttöystävä–poikaystävä -suhteisiin. Koska miesten rooli on ansaita rahaa, ja heillä on parempi pääsy satunnaisiin töihin, raha tulee heiltä.Kuva: R.est (Flickr, CC BY-NC-ND 2.0)Prostituutio taas nähdään Dar es Salaamissa ammattina, johon liittyy tiettyjä odotuksia ja sääntöjä. Vain harva kertoi ostaneensa seksiä prostituoidulta tai olevansa prostituoitu. Vaihtokauppaseksistä puhuttiin avoimemmin. Dar es Salaamissa prostituutioon liitetään moraalittomuuden leima, mutta ihmiset eivät tuomitse sitä yhtä jyrkästi, mikäli motivaationa on päivittäinen selviytyminen ja köyhyys.
Mikä on oikeaa työtä?
Fergusonin mukaan elämme uskoen, että lähes kaikki yhteiskuntamme jäsenet toimivat yhteisesti jaetussa uusliberaalissa taloudessa. Sen ulkopuolelle jääneet nähdään toimettomina yksilöinä, jotka tulee saada mukaan normaalin palkkatyön piiriin, yhteiskuntaa hyödyntävään tuotantoon. Jotta ihminen saa tarvitsemansa perustulon, hänellä tulee olla ”kunniallinen työ”. Todellisuudessa palkkatyön ulkopuolelle jää yhä useampi toimeentulon jollain muulla tavoin saava ihminen. Ulkopuolelle jäävät tukien varassa elävät vähäosaiset ryhmät, myös paremmin toimeentulevat tai jopa rikkaat. He elävät pääomasijoittamisella, opiskelevat stipendillä tai saavat rahat elämiseen vanhemmilta tai sukulaisilta. Heidän asemaansa palkkatyön ulkopuolella ei kuitenkaan kyseenalaisteta.
Suomi on meille hyvinvointivaltio, josta haluamme pitää kiinni. Haluamme uskoa, että hyvinvointivaltion täysjäseninä meillä on mahdollisuus ansaita toimeentulomme perinteisen palkkatyön keinoin tai saada tukea valtiolta niin, ettei kenenkään tarvitse miettiä normien ulkopuolella tapahtuvaa ansaintaa. Myös Suomessa perinteisen palkkatyön ulkopuolelle jää (tai haluaa jättäytyä) osa ihmisistä. On helppo luoda mielikuvia siitä, keitä ja millaisia nämä ihmiset ovat, ja arvottaa heidän ratkaisujaan. Se, joka vaihtaa seksiä rahaan, kulutustavaroihin tai vaikkapa asuntoon, on prostituoitu. Prostituutiolla ei kuitenkaan ole vain yhdenlaista toimintamallia, eivätkä siinä mukana olevat henkilöt ole tietynlaisia ihmisiä.
Kuka määrittelee prostituution?
Prostituutio on laaja käsite. Anna Kontulan kattavassa selvityksessä suomalaisesta prostituutiosta todetaan, että prostituutiosta on vaikea saada kokonaiskuvaa. Tutkimusta on vähän ja käsite on laaja. Vaikka prostituutiota ilmiönä pystytään tarkastelemaan, sen toimijat eivät ole yhteiskunnasta erillään oleva ryhmä, vaan joukko tavallisia kansalaisia. Silti mielikuva prostituutiosta saa aikaan tunnepitoisia reaktioita, joilla ei välttämättä ole todellisuuspohjaa, toteavat Sexpo-säätiön Osmo Kontula ja Jukka Virtanen selvityksen saatesanoissa.
Näkemykset prostituutiosta eivät aina kuvaa vaihtokauppaseksiin osallistuvien ihmisten todellisuutta. Anna Vuorelainen ja Henrik Elonheimo kuvaavat, kuinka nuorille vaihtokauppaseksi on osa arkisia tilanteita. Korvaus seksistä ei ole aina selkeä, vaan se voi olla vaikkapa kuulumista johonkin tiettyyn joukkoon. Vuorelainen ja Elonheimo esittävät, että päinvastoin kuin nuorilla, aikuisilla seksuaalisen kaupankäynnin korvaus on tavallisesti ennalta määritelty. Voisi kysyä, voivatko myös aikuiset omalla seksuaalisuudellaan neuvotella itselleen taloudellista turvaa, mahdollisuuksia ja sosiaalisia verkostoja ilman, että he kokevat olevansa osapuolia seksuaalisessa kaupankäynnissä?
Haluamme uskoa kuvaan, joka meille on syntynyt prostituutiosta ja vaihtokaupasta. Prostituution käsite uhkaa supistua niin sanotuksi kaatoluokaksi, johon työnnetään kaikki seksuaalinen toiminta, ja johon liittyy osapuolten välistä materiaalista vaihtoa. Myös Suomen laissa prostituutio on määritelty kapeasti: “(Prostituutiota on) ryhtyminen sukupuoliyhteyteen tai siihen liittyvään seksuaaliseen tekoon korvausta vastaan” (RL 20 luku 9 §). Tarkastelemalla muualla tapahtuvaa prostituutiota ja vaihtokauppaseksiä voimme ymmärtää oman näkemyksemme kulttuurisidonnaisuuden, ja nähdä paremmin niiden sosiaalisen kontekstin.
Kuva: BarbieFantasies (Flickr, CC BY 2.0)
Lopuksi
Rahan tai kulutustarvikkeiden vaihto seksisuhteissa voi olla osa sosiaalisia suhteita, joihin liittyy jatkuvuutta ja huolenpitoa. Yksinkertaistamalla tällaisen suhteen pelkäksi ostotapahtumaksi tai hyväksikäytöksi, jätämme huomiotta muut vaihdolle annettavat merkitykset. Kun ymmärrämme seksin ja varallisuuden jaon eri sosiaalisissa konteksteissa, voimme tarkastella muun muassa nuorten seksuaalikäyttäytymistä laajemmasta perspektiivistä ja vähentää siihen liittyviä riskejä.
Termi “vaihtokauppaseksi” auttaa laajentamaan näkemystä rahan ja seksin välisestä suhteesta. Vaihtokauppaseksi ei ole pelkästään vaihdantaa oletetun uhrin ja hyväksikäyttäjän välillä. Käsitteen avulla voidaan tarkastella monimutkaisia sosiaalisia verkostoja ja niihin liittyvää varallisuuden jakoa. Prostituution käsite on laaja, ja siihen liittyy yhteiskunnassamme moraalisesti arvotettuja mielikuvia. Siksi on hyvä kysyä, kuinka pääsemme noiden mielikuvien taakse, tutkimaan seksuaalisuuden ja vaihdannan suhteen moninaisuutta, ja siten ymmärtämään yhteiskuntaamme syvemmin.
Toimitus
- Podcast-lukija: Bea Bergholm
- Verkkotaitto: Saara Toukolehto
- Artikkelikuva: Blemished Paradise, (Flickr, CC BY-SA 2.0)
Lukemista
- Ferguson, James 2015. Give a Man a Fish: Reflections on the New Politics of Distribution. The Lewis Henry Morgan Lectures/ A Series Edited by Robert Foster. Duke University press.
- Kontula, Anna 2005, Prostituutio Suomessa. Sexpo-säätiö
- Vuorelainen, Anna & Elonheimo, Henrik, 2013. Nuorten vaihtokauppaseksi pääkaupunkiseudulla. Haaste 2/2013
- Barnett, Jessica Penwell; Maticka-Tyndale, Eleanor; The Hp4ry Team (2011). The Gift of Agency: Sexual Exchange Scripts among Nigerian Youth. Journal of Sex Research 48 (4): 349-359.
- Hunter M. (2002), The materiality of everyday sex: thinking beyond ‘prostitution’ African Studies. 2002;61(1):99–120.
- Leclerc-Madlalaab Suzanne (2003), Transactional Sex and the Pursuit of Modernity: Social Dynamics: A journal of African studies. Volume 29, Issue 2, 2003 pages 213-233
- Luke, Nancy (2003), Age and Economic Asymmetries in the Sexual Relationships of Adolescent Girls in Sub-Saharan Africa. Studies in Family Planning vol. 34, no. 2, pp. 67-86, 2003
- Nobelius, Ann-Maree; Kalina, Bessie; Pool, Robert; Whitworth, Jimmy; Chesters, Janice & Power, Robert (2010). “You Still Need to Give Her a Token of Appreciation”: The Meaning of the Exchange of Money in the Sexual Relationships of Out-of-School Adolescents in Rural Southwest Uganda. Journal of Sex Research 47 (5): 490-503.
- Wamoyil, J (2010) Transactional sex amongst young people in rural northern Tanzania: an ethnography of young women’s motivations and negotiation. Reproductive Health 2010, 7:2