Kirjoittaja: Niina Ahola, VTK Podcast-lukija: Bea Bergholm

Muotoilun tar­koi­tuk­se­na on ennen kaikkea kehittää uusia, arki­päi­vää hel­pot­ta­via rat­kai­su­ja ja tuotteita, toisin sanoen inno­vaa­tioi­ta. Muotoilu ja design näkyvät kaik­kial­la ympä­ril­läm­me, aina käyt­tä­mis­täm­me mat­ka­pu­he­li­mis­ta ja pank­ki­pal­ve­luis­ta toimiviin kau­pun­ki­ver­kos­toi­hin asti. Muotoilu ohjaa ja muokkaa jat­ku­vas­ti toi­min­taam­me, mutta myös me käyt­tä­ji­nä ja kulut­ta­ji­na vai­ku­tam­me siihen, min­kä­lai­set inno­vaa­tiot jäävät elämään. Ja kun on kyse ihmisistä, heidän arvois­taan sekä yksi­löl­li­sis­tä tavoista käyttää erilaisia pal­ve­lui­ta ja tuotteita, on ant­ro­po­lo­gi­sel­le osaa­mi­sel­le tarvetta.

AntroBlogin työ­elä­mä­toi­mi­tus jatkaa Eeva Berglundin aloit­ta­maa kuukauden teemaa designin ja ant­ro­po­lo­gian yhdis­tä­mi­ses­tä. Juttua varten haas­tat­te­lim­me Helsingin kaupungin kan­sain­vä­lis­ten asioiden johtavaa asian­tun­ti­jaa Iina Oilinkia, joka on val­mis­tu­nut Helsingin yli­opis­tos­ta vuonna 1999 pää­ai­nee­naan sosi­aa­liant­ro­po­lo­gia. Hän on urallaan ollut tiiviisti teke­mi­sis­sä sekä muotoilun että kau­pun­ki­suun­nit­te­lun kanssa ensin nykyisen Aalto-yli­opis­ton Taideteollisen kor­kea­kou­lun ARKI-hank­kees­sa ja myöhemmin Helsingin kau­pun­gil­la useiden asumiseen ja kau­pun­ki­suun­nit­te­luun liit­ty­vien hank­kei­den parissa.

Oilinki päätyi opis­ke­le­maan ant­ro­po­lo­gi­aa osittain sat­tu­mal­ta, sillä hän oli val­tio­tie­teel­li­seen tie­de­kun­taan hakies­saan ennen kaikkea kiin­nos­tu­nut kan­sain­vä­li­ses­tä poli­tii­kas­ta ja poliit­ti­ses­ta his­to­rias­ta. Sosiologiaan, jota osa sosi­aa­liant­ro­po­lo­gia vielä siihen aikaan oli, oli kuitenkin mah­dol­lis­ta päästä sisään vähem­mäl­lä luke­mi­sel­la. Käytyään ant­ro­po­lo­gian joh­dan­to­kurs­sin Oilinki kiin­nos­tui alasta siinä määrin, että valmistui mais­te­rik­si ant­ro­po­lo­gias­ta. Kansainvälistä poli­tiik­kaa ja kehi­tys­maa­tut­ki­mus­ta hän päätyi lopulta lukemaan sivuai­nei­naan.

Kuva: Rob Bye (CC0 1.0)

Kuva: Rob Bye (CC0 1.0)

Gradunsa Oilinki kirjoitti San Franciscon kau­pun­ki­ke­hi­tyk­ses­tä vii­meis­ten vuo­si­kym­men­ten aikana. Hän käsitteli tut­kiel­mas­saan etenkin sitä, miten ja mistä syystä Java-kooderit muuttivat Silicon Valleyn alueelle vuo­si­tu­han­nen tait­tees­sa. Valmistumisensa jälkeen Oilinki päätyi työs­ken­te­le­mään Taideteolliseen kor­kea­kou­luun vuokra-asumiseen liittyvän tut­ki­muk­sen pariin. Sieltä hän siirtyi pariksi vuodeksi Helsingin yli­opis­ton Palmenia ins­ti­tuut­tiin tutkimaan asumista ja lähiöiden sosi­aa­lis­ta yrit­tä­jyyt­tä, mistä hän palasi takaisin Taideteollisen kor­kea­kou­lun ARKI-hank­kee­seen pro­jek­ti­pääl­li­kök­si.

ARKI on poik­ki­tie­teel­li­nen tut­ki­mus­han­ke, jossa pyritään löytämään digi­taa­li­sen tek­no­lo­gian ja pal­ve­lu­muo­toi­lun kautta rat­kai­su­ja arkie­lä­män haas­tei­siin. Hankkeessa Oilinki työs­ken­te­li tiiviisti ohjel­mis­to­koo­daa­jien, muo­toi­li­joi­den ja muiden val­tio­tie­tei­li­jöi­den kanssa, vaikka hänellä oli ainoana ryhmän jäsenenä ant­ro­po­lo­gin koulutus. ARKI-hankkeen puit­teis­sa hän työs­ken­te­li myös Aktiiviset seniorit –yhdis­tyk­sen kanssa, joka raken­nut­ti Arabianrantaan ensim­mäi­sen yhtei­söl­li­seen asumiseen ja eri­lais­ten tek­no­lo­gis­ten inno­vaa­tioi­den hyö­dyn­tä­mi­seen perus­tu­van senio­ri­ta­lon.

Oilinki teki senio­ri­ta­loa varten taus­ta­tut­ki­mus­ta, jonka avulla muo­toi­li­jat suun­nit­te­li­vat taloon erilaisia digi­taa­li­sia työkaluja asumisen tueksi. Tulevia asukkaita haas­ta­tel­les­saan Oilinki huomasi, että yksi ihmisten elä­män­ta­ri­nois­sa toistuva teema ja moti­vaa­tio senio­ri­ta­loon muut­ta­mi­sen taustalla oli asuk­kai­den pelko kaa­tu­mi­ses­ta yksin ollessaan ja ilman apua jääminen. Saadun tiedon valossa suun­nit­te­li­joi­den oli mah­dol­lis­ta luoda digi­taa­li­sia rat­kai­su­ja, jotka lisäsivät asuk­kai­den tur­val­li­suu­den tunnetta.

Joku muu olisi saattanut jättää nämä tari­na­muo­toi­set haas­tat­te­lut kokonaan tekemättä ja kysellyt vain syitä muut­ta­mi­seen, jolloin vastaus olisi toden­nä­köi­ses­ti ollut, että mun mielestä on kivempi asua yhtei­söl­li­ses­ti. Taustalla ollut pelko olisi jäänyt käsit­te­le­mät­tä, minkä seu­rauk­se­na oltaisiin saatettu tehdä vääriä rat­kai­su­ja”, Oilinki sanoo.

Taideteollisesta kor­kea­kou­lus­ta Oilinki siirtyi töihin Helsingin kau­pun­gil­le. Tällä hetkellä hän johtaa kan­sain­vä­lis­ten ja kor­kea­kou­lu­asioi­den tiimiä, jonka vastuulla on kaupungin kan­sain­vä­li­sen toiminnan koko­nais­koor­di­naa­tio. Se pitää sisällään diplo­maat­ti­set kau­pun­ki­suh­teet, kau­pun­ki­ver­kos­tot, ulko­puo­li­sen rahoi­tuk­sen han­ke­koor­di­naa­tion sekä kor­kea­kou­lusuh­teet kaupungin ja yli­opis­to­jen välillä. Hänellä onkin eturivin paikka tar­kas­tel­taes­sa Helsingin kaupungin toimintaa ja kehitystä.

Kuva: Timon Studler (CC0 1.0)

Kuva: Timon Studler (CC0 1.0)

Oilinki sanoo, ettei hän ole nykyi­ses­sä työssään juurikaan törmännyt muihin ant­ro­po­lo­gei­hin. Tästä huo­li­mat­ta hän on sitä mieltä, että ant­ro­po­lo­gin kou­lu­tuk­ses­ta on ollut hänelle työssään paljon apua. Siinä missä yhteis­kun­ta­tie­teet yleisesti opettavat koko­nais­val­tais­ta ajat­te­lu­ky­kyä ja yhteis­kun­nan toimintaa, opettaa ant­ro­po­lo­gia lisäksi ymmär­tä­mään ihmisiä sekä heidän erilaisia kult­tuu­ri­sia läh­tö­koh­tia ja ajat­te­lu­ta­po­ja. Oilingin mukaan hänen työssään, ja etenkin kan­sain­vä­li­ses­ti töitä tehdessä, on tärkeää ymmärtää syväl­li­ses­ti miten muut kaupungit toimivat, mihin asioihin niissä on panos­tet­tu ja mistä johtuen, jotta voidaan ymmärtää mistä kau­pun­kien väliset erot johtuvat ja miten kau­pun­ke­ja tulisi kehittää edelleen.

Joskus tuntuu, että olisi hyvä olla kaup­pa­tie­tei­den koulutus joitain tiettyjä asioita paremmin ymmär­tääk­se­ni, mutta noin yleisesti ajatellen en keksi mikä koulutus tähän työhön olisi ant­ro­po­lo­gi­aa parempi.”

Oilinki ihmet­te­lee mistä ant­ro­po­lo­gien vähäisyys alalla johtuu. Asumis- ja kau­pun­ki­tut­ki­muk­sen ja -suun­nit­te­lun kenttä on valtava, ja sen sisällä voi tehdä monen­lais­ta tut­ki­mus­ta. Kaupungeista ja niiden kehi­tyk­ses­tä voi Oilingin mukaan myös nähdä mihin yhteis­kun­ta on menossa, min­kä­lai­set asiat ovat muut­tu­mas­sa sekä min­kä­lai­set seikat ovat nouse­mas­sa ihmisten mielestä tärkeiksi. Tämä tekee alasta erityisen kiin­nos­ta­van myös ihmis­tie­tei­den näkö­kul­mas­ta. Parhaimmillaan ant­ro­po­lo­gia tuo esiin ja haastaa kussakin yhteis­kun­nas­sa val­lit­se­via käy­tän­tö­jä, jotka saattavat jäädä tiiviisti yhteis­kun­nan sisällä toi­mi­val­ta desig­ne­ril­ta itses­tään­sel­vyyk­si­nä huo­mioi­mat­ta.

Toisaalta design tarjoaa mah­dol­li­suu­det muovata ant­ro­po­lo­gin havainnot ympä­röi­väs­tä yhteis­kun­nas­ta kon­kreet­ti­ses­ti hyö­dyn­net­tä­vään muotoon, jolloin alat tukevat toisiaan. Esimerkkinä muotoilun ja ant­ro­po­lo­gian onnis­tu­nees­ta yhdis­tä­mi­ses­tä Oilinki käyttää erästä hanketta jossa hän oli mukana työs­ken­te­le­mäs­sä Helsingin kau­pun­gil­la. Siinä eri euroop­pa­lai­set kaupungit hyö­dyn­si­vät pal­ve­lu­muo­toi­lua ensim­mäis­tä kertaa kau­pun­ki­suun­nit­te­lun tukena. Varsova pyrki hankkeen puit­teis­sa tekemään vanhusten pal­ve­lu­kes­kuk­sis­ta hou­kut­te­le­vam­pia ja suun­nit­te­lun apuna käy­tet­tiin etno­gra­fi­aa.

Kuva: Gerard Moonen (CC0 1.0)

Kuva: Gerard Moonen (CC0 1.0)

Tutkijat olivat paitsi haas­ta­tel­leet pal­ve­lu­kes­kus­ten käyttäjiä, myös etsineet vanhuksia jotka eivät mie­lel­lään käyt­tä­neet kyseisiä pal­ve­lui­ta. Tätä kautta he löysivät rat­kai­su­ja viih­tyi­säm­pien ja moni­puo­lis­ten tilojen suun­nit­te­luun. Kuulovammaisille suun­ni­tel­tiin hiljaisia tiloja ja myös nuoret otettiin mukaan toi­min­taan, sillä seniorit viih­tyi­vät mie­lel­lään heidän seu­ras­saan. Lisäksi kaikki van­hus­ten­ta­loil­le tyy­pil­li­nen muka-tekeminen jätettiin toi­min­nas­ta epä­suo­sit­tu­na pois. Kun uskal­let­tiin kysee­na­lais­taa aiempi laajalti käytössä ollut ja totuttu malli, kaikki hankkeen osapuolet sosi­aa­li­toi­mes­ta asiak­kai­siin olivat lop­pu­tu­lok­seen tyy­ty­väi­siä.

Antropologian voima on sen kyvyssä tarjota suun­nit­te­li­jal­le ikkuna tuotteita ja palveluja käyt­tä­vien ihmisten maailmaan. He kertovat min­kä­lai­ses­sa todel­li­suu­des­sa ihmiset elävät ja mitä pinnan alla kyteviä tarpeita heillä kul­loin­kin on. Kaupungit ovat valtavia orga­nis­me­ja, joissa asuu miljoonia eri-ikäisiä ihmisiä, joiden kes­ki­näi­set tarpeet ja toiveet vaih­te­le­vat. “Maailma muuttuu, ihmiset muuttuvat ja kaikki muuttuu. Suunnittelijalle saattaa olla vaikeaa ymmärtää miten tar­vit­ta­vaan uuden­lai­seen tietoon muu­tok­ses­ta pääsisi käsiksi. Mutta eri­lais­ten inter­ven­tioi­den käyt­tä­mi­nen, missä ant­ro­po­lo­gi katsoo koko­nai­suut­ta uudestaan ja myllää alku­pe­räi­sen idean uuteen uskoon, voi toimia alkusy­säyk­se­nä parem­mal­le suun­nit­te­lul­le“, Oilinki päättää.

Lähteet:

Design Anthropology: A Coming of Age


Artikkelikuva: William Iven (CC0 1.0)