Teksti: Eveliina Raekallio, VTM. Podcast-lukija: Bea Bergholm

Vahvuus on sek­si­käs­tä! Vahva on uusi laiha! Nämä isku­lauseet ovat tulleet tutuiksi viime vuosina sosi­aa­li­sen median, mainonnan ja naisten kehoihin liittyvän uuti­soin­nin kautta. Keho saa mer­ki­tyk­sen­sä sitä ympä­röi­väs­tä kult­tuu­ris­ta, ja vartaloa muokataan kul­loin­kin vallalla olevien usko­mus­ten, kau­neus­kä­si­tys­ten ja niihin liit­ty­vien tek­nii­koi­den ja har­joit­tei­den kautta. Keho näin ollen myös heijastaa ja kantaa sym­bo­li­sia mer­ki­tyk­siä yhteis­kun­nan arvoihin liittyen.

CrossFit on urhei­lu­la­ji, jonka kuvas­tos­ta nousee esiin vahvuus ja voi­mak­kaat, lihak­sik­kaat kehot. Luovatko tällaiset kuvat uuden­lais­ta naiseuden ideaalia, joka vapauttaa kehot laihuuden tiukoista raameista, vai onko lihak­si­kas keho sittenkin vain uusi vaatimus naisten keho­pro­jek­tien jat­ku­mos­sa?

Lähdin Yhdysvaltoihin sel­vit­tä­mään, mitä mer­ki­tyk­siä vah­vuu­del­le annetaan CrossFitin nais­puo­lis­ten har­ras­ta­jien parissa. Tein kent­tä­työn pro gradu -tut­kiel­maa­ni varten syksyllä 2014 Oregonin osa­val­tios­sa, jossa haas­tat­te­lui­den ja osal­lis­tu­van havain­noin­nin kautta aloitin matkani CrossFitin maailmaan. Oman kehol­li­sen koke­muk­se­ni kautta haas­ta­tel­ta­vien tarinat kivusta ja omien rajojen ylit­tä­mi­ses­tä tulivat lähei­sik­si ja häl­ven­si­vät eroa tutkijan ja tut­kit­ta­van välillä.

Mikä ihmeen CrossFit?

CrossFit on Greg Glassmanin kehittämä voima- ja kun­toi­luoh­jel­ma, jonka tar­koi­tuk­se­na on parantaa kuntoa moni­puo­li­ses­ti kehittäen tasai­ses­ti ihmisen erilaisia fyysisiä omi­nai­suuk­sia, kuten voimaa, liik­ku­vuut­ta, tasa­pai­noa, nopeutta, hapen­ot­to­ky­kyä ja kes­tä­vyyt­tä. Käytännössä tämä tar­koit­taa sitä, että treenit voivat sisältää melkein mitä tahansa kuvi­tel­ta­vis­sa olevia fyysisiä haasteita, pää­asial­li­ses­ti kuitenkin kes­kit­tyen liik­kei­siin jotka ovat tuttuja esi­mer­kik­si voi­mis­te­lus­ta ja pai­non­nos­tos­ta.

Kuva: Eveliina Raekallio

Kuva: Eveliina Raekallio

Glassman avasi ensim­mäi­sen viral­li­sen CrossFit-salin vuonna 2000 Santa Cruziin, Kaliforniaan, minkä jälkeen CrossFit-saleja on ilmes­ty­nyt ympäri maailman, tällä hetkellä salien määrän ollessa yli 11 000 maa­il­man­laa­jui­ses­ti. Kaikki CrossFit-nimeä käyttävät salit ovat ostaneet lisenssin Yhdysvalloista. Suomessa saleja on tällä hetkellä yli 50 kap­pa­let­ta, ja uusia ilmestyy joka vuosi. CrossFitista on tullut monelle har­ras­ta­jal­le elä­män­ta­pa, jonka vai­ku­tuk­sen voi nähdä yltävän aina heidän ruo­kai­lu­tot­tu­muk­sis­taan jopa lähei­sim­piin ystä­vyys­suh­tei­siin saakka. CrossFitin suosion uskotaan liittyvän siihen, että se kannustaa har­ras­ta­jia yhtei­söl­li­syy­teen. Yhteisöllisyys pohjautuu yhdessä tree­naa­mi­seen, mutta sitä raken­ne­taan myös sosi­aa­li­ses­sa mediassa jakamalla koke­muk­sia, tarinoita ja tietoa liittyen CrossFit-har­joit­te­luun.

CrossFit on alunperin ollut ammat­ti­so­ti­lai­den, palo­mies­ten ja poliisien suosima tree­ni­me­to­di, mutta ilmiön kasvaessa se on saa­vut­ta­nut suurta suosiota kes­ki­luok­kais­ten, usein istu­ma­työ­tä tekevien naisten ja miesten parissa. Tutkimukseeni haas­tat­te­le­ma­ni naiset eivät olleet har­ras­ta­neet ammat­ti­mais­ta urheilua, vaan heidän laji­his­to­rian­sa ennen CrossFitin aloit­ta­mis­ta sisälsi kun­to­sa­li­har­joit­te­lua, joogaa ja erilaisia ohjattuja ryh­mä­lii­kun­ta­tun­te­ja. Crossfittaajina heitä kaikkia yhdisti se, millaisen muutoksen he olivat kokeneet iden­ti­tee­tis­sään siir­tyes­sään perin­tei­sel­tä kun­to­sa­lil­ta boksille.

Kivun kautta muutokseen

Kuva: Eveliina Raekallio

Kuva: Eveliina Raekallio

CrossFit-saleja kutsutaan bokseiksi siitä syystä, että ne ovat mini­ma­lis­ti­sin välinein varus­tet­tu­ja laa­tik­ko­mai­sia tiloja. Haastattelemani naiset kuvasivat ensim­mäis­tä boksilla käyntiään pelot­ta­vak­si koke­muk­sek­si. CrossFit-treenit, joita kutsutaan WODeiksi (englan­nik­si work out of the day), ovat rankkoja. Vaikka kaikki har­joi­tuk­set ovat muo­kat­ta­vis­sa niin, että jokainen työs­ken­te­lee omalla tasollaan, harjoitus tehdään usein oman jak­sa­mi­sen ääri­ra­joil­la. Naiset tottuivat kuitenkin nopeasti WODien inten­si­teet­tiin, ja he alkoivat kokea pys­ty­vän­sä toimimaan omalla epä­mu­ka­vuusa­lu­eel­laan. Tämä epä­mu­ka­vuusa­lu­eel­la vie­rai­le­mi­nen yhä uudestaan päi­vit­täis­ten treenien kautta nousikin haas­tat­te­luis­sa esiin tär­keim­pä­nä ele­ment­ti­nä vahvuuden raken­ta­mi­ses­sa.

Mä tiesin että selviydyn siitä. En tiennyt, kauanko mulla siihen menee, mutta tiesin että pystyisin! Enkä aikonut lopettaa ennen kuin olin saanut sen tehtyä. Vaikka se oli todella haastavaa. Se oli todella vaikeaa minulle. Mutta täällä ei luovuteta.”

Näin yksi haas­ta­tel­ta­vis­ta­ni, Lauren, kuvailee tun­te­muk­si­aan päivän treenistä. CrossFit-har­joi­tuk­sis­sa luo­vut­ta­mi­nen ei ole vaih­toeh­to. Itsestä tulee tark­kai­lun kohde, ja kipu ja kärsimys ovat tois­si­jais­ta. Henkisen vahvuuden avulla harjoitus viedään loppuun, vaikka keho huutaisi lepoa. Mielen kont­rol­loi­mi­nen on ehdotonta suo­ri­tuk­sen loppuun saat­ta­mi­sek­si, ja oman kehon ja mielen rajojen ylit­tä­mi­ses­tä tulee osa päi­vit­täis­tä har­joi­tus­ta.

CrossFittia har­ras­ta­vat naiset kokivat muut­tu­neen­sa CrossFit-har­joit­te­lun kautta itse­var­mem­mik­si. Eräs haas­ta­tel­ta­vis­ta kuvaa koke­mus­taan näin:

Olin ennen alis­tu­vam­pi. Minulla ei ollut hyvää itse­tun­toa, joten elä­män­kat­so­muk­se­ni on muuttunut ja tapa jolla kannan itseni. CrossFit on auttanut minua tulemaan vah­vem­mak­si, itse­var­mem­mak­si. Tunnen oloni var­mem­mak­si, ja minun on hyvä olla.

Kipu koetaan vain vält­tä­mät­tö­mäk­si väli­vai­heek­si fyysisen ja henkisen vahvuuden kas­vat­ta­mi­ses­sa, ja se saa posi­tii­vis­ta arvoa sen johtaessa parempaan itse­tun­toon ja hyvään oloon.

Vahvan kehon merkityksistä

Boksilla keho opitaan näkemään välineenä asioiden aikaan­saa­mi­sek­si. Tähän vaikuttaa myös se, että tilassa ei ole peilejä, mikä ohjaa katsetta pois omasta ulkonäön tark­kai­lus­ta ja antaa pai­noar­voa taidolle ja tek­nii­kal­le. Harjoittelun myötä urhei­lusuo­ri­tus nousee tärkeäksi, ja fokus saattaa siirtyä laihuuden tavoit­te­lus­ta suo­ri­tus­ky­vyn paran­ta­mi­seen. Crosfittaajista tulee har­joi­tus­ten kautta urhei­li­joi­ta, joiden suhteessa omaan kehoonsa keskiöön nousevat ajatukset ter­vey­des­tä, voimasta ja kyvyk­kyy­des­tä. Tämä luo aja­tus­mal­lin, jossa vartalon muoto ja koko eivät enää olekaan pääasia.

Kuva: Eveliina Raekallio

Kuva: Eveliina Raekallio

Heikkoutta, henkistä tai fyysistä, ei kui­ten­kaan katsota hyvällä. Vahvuus on selkeä tavoite, jota kohti kuljetaan mää­rä­tie­toi­ses­ti. Vahvuusdiskurssi rakentuu laihuuden kau­neusi­han­teen vas­ta­koh­ta­na. CrossFittia har­ras­ta­vat naiset kysee­na­lais­ta­vat ajatusta siitä, että nainen olisi luon­nol­li­ses­ti heikompi sukupuoli, ja laihuus yhdis­te­tään heik­kou­teen. Kauneusihanteeksi nousevat CrossFit-har­ras­ta­jien parissa vahvuus, luon­nol­li­suus ja ter­veel­li­syys, sekä kehot, joista heijastuu mää­rä­tie­toi­suu­den ja itse­näi­syy­den sym­bo­liik­kaa.

Ruumiin pinta on kult­tuu­ri­nen teksti, joka symboloi yksi­löi­den asemaa yhteis­kun­nas­sa, ja urhei­lul­li­ses­ta kehosta on län­si­mai­ses­sa kult­tuu­ris­sa tullut sta­tus­sym­bo­li. Antropologian klas­si­sis­sa tut­ki­muk­sis­sa yksi­löi­den siir­ty­mi­nen sta­tuk­sis­ta toisiin on tapah­tu­nut ruu­miil­lis­ten trans­for­maa­tioi­den, kuten ini­ti­aa­tio­riit­tien, kautta. Myös CrossFit-har­joit­te­lu voidaan nähdä täl­lai­se­na ritu­aa­li­na, jossa yhtei­söl­li­sen kivun ja kär­si­myk­sen koke­muk­sen kautta kehon muut­tu­mi­nen elin­voi­mai­suut­ta, kyvyk­kyyt­tä ja kont­rol­lia sym­bo­loi­vak­si kehoksi uusintaa yhteis­kun­nan arvoja ja raken­tei­ta.

Kuva: Eveliina Raekallio

Kuva: Eveliina Raekallio

Ajatus kyvyk­kääs­tä vahvasta kehosta liittyy aja­tuk­seen ter­vey­des­tä. Crossfittaajia kan­nus­te­taan eri­lai­siin käy­tän­tei­siin ja har­joit­tei­siin terveyden saa­vut­ta­mi­sek­si. CrossFit on harjoitus, jossa tavoit­tee­na on kehon koko poten­ti­aa­lin käyttöön ottaminen. Nyky-yhteis­kun­nas­sa oman poten­ti­aa­lin käyt­töön­ot­to on saanut moraa­lis­ta arvoa ja vapaa-ajan valinnat perus­tu­vat tämän tavoit­teen toteut­ta­mi­seen. Vapaa-ajalla tehdään töitä sen eteen, että tullaan parem­mik­si, sillä minuus ja keho nähdään muo­kat­ta­vi­na ja niiden raken­ta­mi­nen otetaan vakavasti. Tehokkuus ja tuot­ta­vuus, kontrolli ja kuri ovat uus­li­be­raa­lin kult­tuu­rin mantroja, jotka vai­kut­ta­vat CrossFitin kal­tais­ten ilmiöiden suosioon. Länsimainen ajattelu pitää sisällään työ­mo­raa­lin ja tehok­kuu­den vaa­ti­muk­sen ja sen vas­ta­koh­ta­na nautinnon ja vapauden ideaalit. Ristiriita näiden välillä aiheuttaa ihmisissä ahdis­tus­ta, ja he pyrkivät tasa­pai­noon ottamalla käyttöön erilaisia ter­veys­ri­tu­aa­le­ja.

Voimantunne on vapauttavaa

Vahvuus ja siihen liittyvät har­joit­teet ovat täynnä normeja, arvoja ja mer­ki­tyk­siä, joiden sisäis­tä­mi­nen auttaa itse­näi­sen ja kyvykkään itsen raken­ta­mi­sen pro­jek­tis­sa. Henkinen ja fyysinen vahvuus voidaan nähdä vaa­ti­muk­si­na, joiden saa­vut­ta­mi­sek­si keho on lai­tet­ta­va töihin vapaa-ajalla kovan har­joit­te­lun ja kuri­na­lai­suu­den kautta. Haastattelemani nais­puo­li­set cross­fit­taa­jat kuitenkin palaavat tree­nei­hin yhä uudelleen, sillä he eivät koe näitä vaa­ti­muk­sia raskaina tai rajoit­ta­vi­na.

WODin ritu­aa­li­nen suo­rit­ta­mi­nen antaa naisille tunteen kas­va­nees­ta voimasta, sen mah­dol­lis­taes­sa kehol­li­sen koke­muk­sen pää­lael­leen kään­ty­mi­sen; heik­kou­den vaih­tues­sa vah­vuu­dek­si, epä­var­muu­den itse­var­muu­dek­si ja kyke­ne­mät­tö­myy­den kyvyk­kyy­dek­si. Näiden koke­mus­ten jatkuessa myös boksin ulko­puo­lel­le joka­päi­väi­seen elämään nousee pääl­lim­mäi­sek­si tunteeksi, Laurenin sanoin; ”Mä voin tehdä ihan mitä vaan!

Kuva: Eveliina Raekallio

Kuva: Eveliina Raekallio

Modernissa ant­ro­po­lo­gias­sa eri­lais­ten urhei­lu­la­jien ja kehol­lis­ten har­joit­tei­den tut­ki­muk­set ovat nousseet tärkeiksi aiheiksi niihin liit­ty­vien kult­tuu­ris­ten mer­ki­tys­ten vuoksi. Urheilu ja kehon muokkaus herät­tä­vät ihmisissä voi­mak­kai­ta tunteita, ajallista panos­tus­ta sekä hen­ki­lö­koh­tais­ta sitou­tu­mis­ta ja vel­voit­tei­ta. Keskiössä näissä ilmiöissä on itsen raken­ta­mi­sen projekti, jolla haetaan tasa­pai­noa eletyn koke­muk­sen sir­pa­lei­suu­teen. CrossFitin suosion kasvu Suomessa kertookin muut­tu­vis­ta ruumiseen koh­dis­te­tuis­ta odo­tuk­sis­ta ja ihan­teis­ta, ja siitä miten näihin vaa­ti­muk­siin sopeu­du­taan ja vastataan.


Lisätietoa urhei­lu­la­jis­ta What is CrossFit? -sivus­tol­la.

Kirjallisuus:

Crawford, Robert. 2000. The Ritual of Health Promotion. In S. Williams, J. Gabe and M. Calnan (Eds.), Health, Medicine and Society: Key theories, future agendas (pp. 219 – 235). London & New York: Routledge.

Dawson, Marcelle C. 2015. CrossFit Fitness Cult or Reinventive Institution? International Review for the Sociology of Sport. 1 – 19.

Kinnunen, Taina. 2001. Pyhät bodarit. Yhteisöllisyys ja onni täy­del­li­ses­sä ruumiissa. Helsinki: Gaudeamus.

Knapp, Bobbi A. 2015. Rx’d and Shirtless: An exa­mi­na­tion of gender in a CrossFit box. Women in Sport and Physical Activity. 23:42 – 53.

Turner, Victor. 1969. The Ritual Process: Structure and anti-Structure. Chicago: Aldine Publishing.

Artikkelikuva: Pixabay​.com /​AlexVan (CC0 Public Domain)