Teksti: Saara Toukolehto, podcast-lukija: Veikko Lindholm

Teknologian kehitys ei yksistään riitä tämän hetkisten glo­baa­lien ongelmien rat­kai­suun. Maailma muuttuu kiihtyvää vauhtia; sosi­aa­li­tie­teet pystyvät selit­tä­mään glo­baa­le­ja kehi­tys­kul­ku­ja kuten muut­to­liik­kei­tä, ter­ro­ris­mia ja ilmas­ton­muu­tos­ta”.

Näin lausui Slovenian opetus-, tiede- ja urhei­lu­mi­nis­te­ri, Maja Makovec Brenčič avaus­pu­hees­saan sovel­ta­van ant­ro­po­lo­gian sym­po­siu­mis­sa Ljubljanassa 27.11.2015.

Soveltavalla ant­ro­po­lo­gial­la viitataan sanan­mu­kai­ses­ti ant­ro­po­lo­gi­sen tie­to­tai­don käytännön sovel­luk­siin. Siis niihin kon­kreet­ti­siin käyt­tö­ta­poi­hin, joita ant­ro­po­lo­gial­la on akatemian ulko­puo­lel­la. Voiko sovel­ta­val­la ant­ro­po­lo­gial­la olla mer­kit­tä­vä rooli aika­kau­tem­me suu­rim­pien haas­tei­den, kuten ilmas­ton­muu­tok­sen, rat­kai­se­mi­ses­sa? Lähdin etsimään vastausta kysy­myk­seen Ljubljanaan. 

Tapahtumassa puhuneen kli­ma­to­lo­gian pro­fes­so­rin ja nobe­lis­tin Lučka Kajfež Bogatajn mielestä ant­ro­po­lo­geil­la on tärkeä tehtävä kestävän kehi­tyk­sen edis­tä­mi­ses­sä ja ilmas­ton­muu­tok­sen hidas­ta­mi­ses­sa. Hän toteaa ettei ilmiön ymmär­tä­mi­nen luon­non­tie­teel­li­sel­tä näkö­kul­mal­ta, ja sen maan­tie­teel­lis­ten seu­raus­ten ennus­ta­mi­nen yksistään riitä ongelman rat­kai­suun, sillä kyseessä ovat ihmisten käyt­täy­ty­mi­sen seu­rauk­set. Luonnontieteet eivät pysty selit­tä­mään tai ymmär­tä­mään ihmisen toiminnan roolia ilmas­ton­muu­tok­ses­sa ja muissa aikamme suurissa glo­baa­leis­sa haas­teis­sa, joiden juuret ovat usein ruo­hon­juu­ri­ta­son kehi­tys­ku­luis­sa. Ihmisten käytös, rutiinit, kulu­tus­tot­tu­muk­set ja arvo­maa­il­ma ovat sosi­aa­li­sen ympä­ris­tön ja kult­tuu­ris­ten teki­jöi­den mää­rit­tä­miä, eikä niitä voi mitata tai arvioida mää­räl­li­sin mene­tel­min.

Ljubljana. Kuva: Saara Toukolehto.

Ljubljana. Kuva: Saara Toukolehto.

Professori Bogatajn painottaa, että ilmas­ton­muu­tos­ta vastaan voidaan kamp­pail­la vain vai­kut­ta­mal­la ihmisten käyt­täy­ty­mi­seen. Ihmisten täytyy muun muassa vähentää autoilua, lihan­syön­tiä, len­tä­mis­tä ja ener­gian­ku­lu­tus­ta koti­ta­louk­sis­sa. Vuosi 2015 on ennä­tyk­sel­li­nen, sillä se on kaikkien aikojen lämpimin mitattu vuosi, ihmisen aiheut­ta­mat hii­li­diok­sii­di­pääs­töt ovat nostaneet ilmaston läm­pö­ti­laa koko­nai­sen cel­siusas­teen verran ja nousu sen kuin jatkuu. Bogatajnin mukaan ensim­mäi­nen askel kohti ongelman ratkaisua on saada ihmiset tajuamaan, että ilmiöllä on elämäämme suora vaikutus, mutta kuinka saada ihmiset ymmär­tä­mään tämä? Monimutkaisten tie­teel­lis­ten sää­kart­to­jen ja pääs­tö­kaa­vioi­den esittely ei ainakaan tois­tai­sek­si ole saanut aikaan haluttua reaktiota, edes polii­ti­kois­sa. Luonnontieteellinen tieto ei tavoita ihmisiä heidän arjessaan. 

COP21-ilmas­to­ko­kouk­ses­sa Pariisissa on kulu­nei­den kahden viikon aikana pyritty pääsemään yhteiseen sopi­muk­seen ilmaston läm­pe­ne­mi­sen hil­lit­se­mi­seen vaa­dit­ta­vis­ta toimista ja kan­sain­vä­li­sis­tä ilmas­to­ta­voit­teis­ta. Alustavien tietojen mukaan kokouk­ses­sa on sitou­dut­tu pitäy­ty­mään enintään kahden celciusas­teen läm­pe­ne­mi­ses­sä, mutta ihan­teel­li­se­na pidetään 1,5 cel­siusas­tetta. Bogatajn pitää “vain” kahta cel­siusas­tet­ta erittäin vaa­ral­li­se­na nousuna, ja muis­tut­taa, että jo kahden asteen läm­pe­ne­mi­nen tulee aiheut­ta­maan kata­stro­faa­li­sia seu­rauk­sia ihmis­kun­nal­le.

Uskon, että tek­no­lo­gian kehitys, yri­tys­vas­tuu ja poliit­ti­nen pää­tök­sen­te­ko vaativat tavoit­tee­seen pääs­täk­seen tuekseen myös sosi­aa­li­tie­tei­tä ja laa­dul­lis­ta tietoa siitä, miten yksit­täis­ten ihmisten arkisiin valin­toi­hin ja arvo­maa­il­maan voidaan vaikuttaa. Meidän täytyy ymmärtää, mistä läh­tö­koh­dis­ta ja miten “taval­li­set ihmiset” ymmär­tä­vät ilmas­ton­muu­tok­sen, ja miten ilmiö näyt­täy­tyy heidän arkisessa koke­mus­maa­il­mas­saan.

Thomas Hylland Eriksen. Kuva: Vishvas Pandey.

Professori Thomas Hylland Eriksen. Kuva: Vishvas Pandey.

Tapahtumassa puhunut ant­ro­po­lo­gi Thomas Hylland Eriksen pai­noit­ti­kin, että ant­ro­po­lo­gia on tie­tee­na­la­na lähellä ihmistä ja pystyy sekä ymmär­tä­mään, mistä ihmisten käyt­täy­ty­mis­mal­leis­sa on kyse, että arvioi­maan, kuinka vahin­gol­li­sia sosio­kult­tuu­ri­sia käyt­täy­ty­mis­mal­le­ja vastaan kannattaa taistella. Ehdotankin, että ant­ro­po­lo­gis­ta näkö­kul­maa sovel­ta­mal­la voimme esi­mer­kik­si luoda vies­tin­tä­stra­te­gioi­ta, joilla ilmas­ton­muu­tok­sen tor­jun­ta­me­ne­tel­mis­tä voidaan tiedottaa tietyille koh­dey­lei­söil­le tehok­kaas­ti ja täten vaikuttaa ihmisten elin­ta­poi­hin ja asen­tei­siin. Mutta mikä vielä ajan­koh­tai­sem­paa: ant­ro­po­lo­gi­nen näkökulma auttaa luomaan rat­kai­su­ja glo­baa­lei­hin ongelmiin pai­kal­lis­ta­sol­la yhdessä asian­osais­ten ihmisten kanssa heidän läh­tö­koh­dis­taan käsin.

Vain osal­lis­ta­va ja koko­nais­val­tai­nen lähes­ty­mis­ta­pa saa ihmiset muutoksen tielle luomaan parempaa maailmaa toiminnan keinoin. Ylhäältä alaspäin toteu­tet­ta­vien kam­pan­joi­den tulisi jäädä taka-alalle ja keskiöön nostaa ruo­hon­juu­ri­ta­son toiminta, joka lähtee ihmisistä itsestään.

Ilmastonmuutoksessa ei ole mitään reilua. Heikossa asemassa olevat kärsivät eniten”, Bogatajn muis­tut­taa. Kyseessä on siis myös globaali moraa­li­nen ongelma. Ilmastokatastrofit ovat jo täyttä todel­li­suut­ta eri puolilla maailmaa, mutta niin kauan kuin vai­ku­tuk­set omaan läntiseen hyvin­voin­tiim­me koetaan vain välil­li­si­nä, ei ilmiön todel­li­suut­ta tahdota tunnustaa tai vastuu vie­ri­te­tään “suu­rim­pien” saas­tut­ta­jien harteille Kiinaan ja Intiaan. Bogatajnin mukaan tämä ei ole ihme, sillä monet Euroopan maat selviävät ilmas­ton­muu­tok­sen ensim­mäi­ses­tä vaiheesta “voit­ta­ji­na”. Ilmaston läm­me­tes­sä yhä useampien kasvien viljely on mah­dol­lis­ta myös poh­joi­sel­la pal­lon­puo­lis­kol­la eivätkä ilmas­to­ka­ta­stro­fit vielä ulotu elin­pii­riim­me. Monet maan­tie­teel­li­set alueet, etenkin glo­baa­lis­sa etelässä, kuitenkin kärsivät kui­vuu­des­ta, tulvista ja muista ilmas­ton­muu­tok­sen vai­ku­tuk­sis­ta jo nyt!

Hyvänä esi­merk­ki­nä ilmaston läm­pe­ne­mi­seen liit­ty­vis­tä huma­ni­taa­ri­sis­ta kata­stro­feis­ta pro­fes­so­ri pitää mittavaan nälän­hä­tään Syyriassa joh­ta­nut­ta kuivuutta, joka on useiden teo­rioi­den mukaan näytellyt mer­kit­tä­vää roolia myös alueen aseel­lis­ten konflik­tien ja pako­lais­vir­ran synnyssä. Bogatajn painottaa, että tämä on vasta alkua: lähi­vuo­si­na luon­non­ka­ta­stro­fit tulevat ajamaan yhä enemmän ihmisiä maan­pa­koon.

Kuivunut Hume-järvi Australiassa. Kuva: Tim J. Keegan, CC BY-SA 2.0

Kuivunut Hume-järvi Australiassa. Kuva: Tim J. Keegan, CC BY-SA 2.0

Antropologia tutkii usein ihmi­syh­tei­sö­jä nime­no­maan täl­lai­sil­la epä­va­kail­la alueilla: Kun mittava tulipalo riehui Valparaison sata­ma­kau­pun­gis­sa Chilessa, paikalla ollut ant­ro­po­lo­gi paneutui yhtei­söl­li­sen spon­taa­nin aut­ta­mi­sen muotoihin ja oppi yhtä jos toista val­pa­rai­so­lai­ses­ta soli­daa­ri­suu­des­ta. Ebolaepidemian levitessä Länsi-Afrikassa ant­ro­po­lo­git auttoivat lää­kin­tä­hen­ki­lö­kun­taa toimivan hoi­to­stra­te­gian kehit­tä­mi­ses­sä. Ja kun Indonesian mittavat met­sä­pa­lot nostivat maan hii­li­diok­si­di­pääs­töt kaikkien aikojen kor­keim­piin lukemiin, ant­ro­po­lo­git rapor­toi­vat tapah­tu­mas­ta ja sen syistä. Myös Nepalin maan­jä­ris­tyk­sen seu­rauk­sia tutkitaan ant­ro­po­lo­gi­ses­ti. Katastrofit ja niiden seu­rauk­set ihmi­syh­tei­söil­le ovat osa ant­ro­po­lo­gis­ta eri­tyis­osaa­mis­ta, jolla on korkea sovel­let­ta­vis­sa oleva poten­ti­aa­li ongelmien koh­taa­mi­ses­sa, rat­kai­se­mi­ses­sa ja ennal­taeh­käi­se­mi­ses­sä, ei vain niiden ymmär­tä­mi­ses­sä ja ennus­ta­mi­ses­sa.

Jotkut ajat­te­le­vat, että yksilön vai­ku­tus­mah­dol­li­suu­det ovat niin rajal­li­set, ettei ole väliä, mihin uskoo tai min­kä­lai­sia päätöksiä arjessaan tekee. Juuri tällaista asennetta vastaan Lučka Kajfež Bogatajn haluaa taistella ja hän kutsuu ant­ro­po­lo­git avukseen tähän kamp­pai­luun. Eikä pro­fes­so­ri Bogatajn ole yksin näke­myk­sen­sä kanssa, myös tapah­tu­mas­sa puhuneet ant­ro­po­lo­git Thomas Hylland Eriksen, Genevieve Bell ja Joanna Breidenbach yhtyvät hänen esi­tyk­seen­sä ja koros­ta­vat ant­ro­po­lo­gien roolia kestävän kehi­tyk­sen ja sosi­aa­li­sen oikeu­den­mu­kai­suu­den lähet­ti­läi­nä.

Ihmisläheisyys on useiden pro­jek­tien ja kam­pan­joi­den onnis­tu­mi­sen tae, ja huma­nis­ti­nen trendi on ollut esillä myös vähemmän dra­maat­ti­sis­sa yhteyk­sis­sä kau­pun­ki­suun­nit­te­lus­ta kulu­tus­tot­tu­mus­ten ymmär­tä­mi­seen. On huomattu, että toimivaa julkista lii­ken­net­tä, kau­pun­ki­kaa­vaa, ope­tus­me­ne­tel­miä tai mark­ki­noin­ti­suun­ni­tel­maa ei voida toteuttaa ilman asian­osais­ten ihmisten, asuk­kai­den, asiak­kai­den, oppi­lai­den ja auto­kus­kien näke­mys­ten huomioon ottamista. Vuorovaikutus ja osal­lis­tu­mi­nen ovat tämän päivän suun­nit­te­lun kuumia sanoja — oli kyse sitten ilmas­ton­muu­tok­sen hil­lit­se­mi­ses­tä tai kola­ri­ris­kin vähen­tä­mi­ses­tä tietyllä alueella. 

Kuva: Saara Toukolehto

Kuva: Saara Toukolehto

Antropologeilla on pai­kal­lis­ta­son tietoa ja ymmär­rys­tä, joka on rikasta, yksi­tyis­koh­tais­ta ja kor­vaa­ma­ton­ta huo­maut­taa Eriksen. Sen kerää­mi­nen saattaa olla hidasta etno­gra­fi­sen metodin vuoksi, mutta tietoa voidaan hyödyntää sekä krii­sin­hal­lin­nas­sa että niiden ennal­taeh­käi­se­mi­ses­sä eri tasoilla glo­baa­leis­ta ilmiöistä pai­kal­lis­ta­son kata­stro­fei­hin.

Eriksen pitääkin ant­ro­po­lo­gian vah­vuu­te­na nime­no­maan sen kykyä ymmärtää ja selittää ilmiöiden limit­täi­syyt­tä eri tasoilla glo­baa­lis­ta pai­kal­li­seen. Yhteyksiä pai­kal­lis­ta­son käyt­täy­ty­mis­mal­lien ja globaalin kapi­ta­lis­min ja ilmas­ton­muu­tok­sen välillä ei voi jättää huo­mioi­mat­ta. 

Antropologi ja yrittäjä Joanna Breidenbach on pyrkinyt vai­kut­ta­maan yhtei­sö­jen mah­dol­li­suuk­siin toimia ruo­hon­juu­ri­ta­sol­la ongelmien kor­jaa­mi­sek­si. Hän on yksi sosi­aa­li­pro­jek­tien tuke­mi­sek­si perus­te­tun jouk­ko­ra­hoi­tus­si­vus­to, bet​terplace​.org:n perus­ta­jis­ta. Sivuston tar­koi­tuk­se­na on auttaa ihmisiä eri puolilla maailmaa toteut­ta­maan pai­kal­li­sia kehi­tys­pro­jek­te­ja omassa yhtei­sös­sään. Verkkoalustan avulla ihmisillä on mah­dol­li­suus hakea tukea ja rahoi­tus­ta itse tärkeinä koke­mil­leen pro­jek­teil­le, jotka ovat syntyneet pai­kal­li­ses­sa yhtei­sös­sä, ilman välikäsiä. Breidenbach kertoo, että polttava tarve soveltaa tie­to­tai­toa käy­tän­nös­sä ja tehdä hyvää kon­kreet­ti­ses­ti ovat ohjanneet hänen ura­ke­hi­tys­tään ant­ro­po­lo­gis­ta yrit­tä­jäk­si, hän on “luonut oman missionsa”. Hän painottaa, että ant­ro­po­lo­gia on ennen kaikkea näkökulma, jota voi har­joit­taa vaikka ei teki­si­kään tie­teel­lis­tä tut­ki­mus­ta. Näkökulmasta on ollut val­ta­vas­ti hyötyä bet­terplace -sivuston kehit­tä­mi­ses­sä, se on auttanut ottamaan huomioon sen kaikkein tär­keim­män eli rahoi­tus­ta hakevien yhtei­söl­lis­ten pro­jek­tien sosio­kult­tuu­ri­sen todel­li­suu­den.

Kuva: Vishvas Pandey.

Klimatologian pro­fes­so­ri, nobelisti Lučka Kajfež Bogatajn. Kuva: Vishvas Pandey.

Myös tek­no­lo­gia­jät­ti Intelillä ant­ro­po­lo­gi­na työs­ken­te­le­vän Genevieve Bellin mielestä ant­ro­po­lo­geil­la on moraa­li­nen velvoite yhteis­kun­nal­li­sen hyvän teke­mi­seen. Juuri tämä ajatus sai hänet vaih­ta­maan aka­tee­mi­sen uran Silicon Valleyn tek­no­lo­gia­maa­il­maan. Vaikka opet­ta­mi­nen yli­opis­tos­sa on tärkeää, Bell ajatteli, että hänen on aika kokeilla ant­ro­po­lo­gi­sia siipiään akatemian ulko­puo­lel­la “oikeassa elämässä”. Työssään Bell on päässyt syven­ty­mään ihmisten ja tek­no­lo­gian välisiin suh­tei­siin ja tek­no­lo­gian kehi­tyk­seen liit­ty­viin pelkoihin. Hän kertoo olevansa ant­ro­po­lo­gi ja tule­vai­suu­den­tut­ki­ja yhtä­ai­kai­ses­ti: hän pyrkii sovel­ta­maan ant­ro­po­lo­gis­ta tie­to­tai­to­aan sen sel­vit­tä­mi­seen, mihin suuntaan tek­no­lo­gia tulee kehit­ty­mään, mihin suuntaan sen tulisi kehittyä ja mitä ihmiset tästä ajat­te­le­vat. Hänen tut­ki­muk­ses­saan nousee selkeästi esille se, mitä ihmiset elä­mäs­sään arvos­ta­vat ja pitävät tärkeänä. Bell summaa, että “ant­ro­po­lo­git ovat hyviä kysymään oikean­lai­sia kysy­myk­siä ja tun­nis­ta­maan ilmiöiden taustalla vai­kut­ta­via valtaan, sosi­aa­li­siin suh­tei­siin, tur­val­li­suu­teen ja yksi­tyi­syy­teen liittyviä tekijöitä. Ja heistä on siksi hyötyä alalla kuin alalla.” 

Tiedeyhteisössä näyttäisi val­lit­se­van yksi­mie­li­syys siitä, että vain poikki- ja moni­tie­teel­li­nen lähes­ty­mis­ta­pa voi tarjota ratkaisun tämän hetkisiin polt­ta­viin kysy­myk­siin. Eriksenin sanoja lai­na­tak­se­ni: “Antropologia ei tule pysäyt­tä­mään ilmas­ton­muu­tos­ta tai rat­kai­se­maan muita aikamme suuria kysy­myk­siä, mutta ilman ant­ro­po­lo­gi­aa siihen ei pysty kukaan tai mikään.”


Lisälukemista:

EASA, Applied Anthropology Network

Giulia Sinatti, “Anthropologist? You’re hired!” in Standplaats Wereld

Jovan Maud, “Why the world needs anth­ro­po­lo­gy” in Culture Matters

SfAA, Society for Applied Anthropology

Artikkelikuva: David Baird, CC BY-SA 2.0