Teksti: Marko Stenroos, VTM podcast-lukija: Veikko Lindholm

”Kaksikymmentä vuotta sitten nuo romanit rau­ta­tie­a­se­mal­la näyttivät ihan samalta kuin tänäänkin”. Tällainen mielikuva voi pää­väes­tön edus­ta­jal­le helposti syntyä, mutta muoti vaikuttaa roma­nien­kin vaat­tei­siin ja pukeu­tu­mis­tyy­li on vaih­del­lut vuo­si­kym­men­ten saatossa.

Vaikka muoti muuttuu, pukeu­tu­mi­sen säännön- ja yhden­mu­kai­suus romanien kes­kuu­des­sa on säilynyt. Tietynlaiset pukeu­tu­mis­sään­nöt mer­kit­se­vät pää­asias­sa kolmea eri asiaa: kun­nioit­ta­mi­seen liittyvää häve­liäi­syyt­tä, puh­taus­kä­si­tyk­siä sekä näkyvästi ilmaistua etnistä iden­ti­teet­tiä. Kuinka moni oikeas­taan tietää, mitä kaikkea romanien pukeu­tu­mi­seen liittyy?

Kunnioitus ja häpeä

Romanikulttuurissa kun­nioi­tus ja häpeä lin­kit­ty­vät tiiviisti toisiinsa. Pukeutumalla sääntöjen mukai­ses­ti ilmais­taan kun­nioi­tus­ta muita romaneja sekä kult­tuu­ria kohtaan, ollaan ylpeitä omasta kult­tuu­ris­ta ja näytetään se. Erityisesti van­hem­pien romanien läsnä ollessa romanit ovat tarkkoja siitä, että vaatteet ovat väljät ja peittävät kehon. Jos van­hem­pien edessä on pukeu­tu­nut sopi­mat­to­mas­ti, häpeän tunnetta ei koe ainoas­taan sopi­mat­to­mas­ti pukeu­tu­nut, vaan muutkin tilan­tees­sa mukana olevat.

Häpeän käsitys roma­ni­kult­tuu­reis­sa on saman­kal­tai­nen kuin useim­mis­sa yhtei­söl­li­sis­sä kun­nia­kult­tuu­reis­sa. Häpeä on emo­tio­naa­li­ses­ti voimakas ja nega­tii­vi­nen tunne, joka seuraa tapojen, tabujen ja normien rik­ko­mi­ses­ta. Romanien kohdalla se noudattaa roma­ni­kult­tuu­rin puhdas/​likainen -käsi­tyk­siä ja tähän käsi­te­pa­riin liittyvää käyt­täy­ty­mis­sään­nös­töä.

Romanien puhtauskäsitykset

Romanien puh­taus­kä­si­tyk­set ovat erilaiset kuin pää­väes­tön vastaavat käsi­tyk­set. Karkeasti sanottuna roma­neil­la on jako on puh­taa­seen yläosaan ja likaiseen alaosaan. Tämä näkyy niin tiloissa kuin ihmi­sis­sä­kin. Lattia on likainen ja keittiön yläkaapit ovat puhtaat, ihmis­ke­hon alaosa on likainen ja yläosa puhdas. Kyse on roma­ni­kult­tuu­ris­sa muo­tou­tu­nees­ta sym­bo­lii­kas­ta, sym­bo­li­ses­ta likai­suu­des­ta ja puh­tau­des­ta.

water-102952_1920

Kuva: Pixabay​.com

Puhdas, epäpuhdas, häpeä ja kun­nioi­tus muo­dos­ta­vat romanien arvo- ja aja­tus­maa­il­mas­sa moni­mut­kai­sen ja -tasoisen mer­ki­tys­jär­jes­tel­män, joka ohjaa romanien käyt­täy­ty­mis­tä niin omassa per­he­pii­ris­sä kuin jul­ki­ses­ti­kin. Tästä ase­tel­mas­ta kumpuaa romanien pukeu­tu­mis­tyy­li, joka ulko­puo­li­sel­le saattaa näyt­täy­tyä hyvin uni­vor­mu­mai­se­na. Erityisesti naisten pukeu­tu­mi­nen herättää suurta huomiota ulko­puo­lis­ten silmissä ja on usein ihme­tyk­sen aihe. 

Moni ei kui­ten­kaan tiedä, että taustalla ovat kun­nioi­tuk­seen ja häpeään liittyvät syyt. Tämän lisäksi pukeu­tu­mi­nen on vahva etninen kan­nan­ot­to, jolla vies­ti­tään ryhmän jäse­nyy­des­tä ja kult­tuu­rin kun­nioit­ta­mi­ses­ta.

Etnisyyden ilmaiseminen

Pukeutuminen viestii sekä yksi­löl­lis­tä että kol­lek­tii­vis­ta iden­ti­teet­tiä. Pukeutumisen kautta yksilö ilmoittaa muille kuu­lu­van­sa yhteisöön, vahvistaa omaa paik­kaan­sa yhteisön jäsenenä ja muodostaa tätä kautta hen­ki­lö­koh­tais­ta kult­tuu­ris­ta iden­ti­teet­ti­ään. Romanikulttuurissa tavat opitaan ”luon­nol­li­ses­ti”, elämällä ja muilta oppimalla. Sanallinen viestintä tavoista on har­vi­nai­sem­paa, sillä tavat liittyvät usein asioihin, joista ei voi puhua — jotka ovat tabuja. Jos ei kasva roma­ni­kult­tuu­ris­sa, on tapojen sisäis­tä­mi­nen hankalaa.

On olemassa niitä romaneja, jotka eivät ”elä kult­tuu­ris­sa”. Tämä näkyy usein sekä pukeu­tu­mi­ses­sa että siinä, kuinka paljon ollaan teke­mi­sis­sä muiden romanien kanssa. Romaniyhteisön lai­ta­mil­la ovat usein romanit, jotka ovat esi­mer­kik­si kasvaneet las­ten­ko­deis­sa, sijais­ko­deis­sa tai toinen van­hem­mis­ta on pää­väes­töä ja kas­vat­ta­nut lasta voi­mak­kaas­ti pää­väes­tön kult­tuu­riin. He elävät usein kahden kult­tuu­rin ris­ti­pai­nees­sa, kult­tuu­rien väli­ti­las­sa.

Kulttuurien väli­ti­las­sa kuitenkin pystytään ilmen­tä­mään omaa kult­tuu­ris­ta iden­ti­teet­tiä tilan­ne­koh­tai­ses­ti. Kun ollaan teke­mi­sis­sä romanien kanssa, nou­da­te­taan romanien kult­tuu­ri­sia tapoja ja kun­nioi­te­taan näin muita läsnä olevia romaneja. Oltaessa pää­väes­tön kanssa teke­mi­sis­sä, nou­da­te­taan enemmän pää­väes­tön tapoja. 

Romanien tavat ovat roma­niyh­tei­sön sisäisiä. Romanit eivät odota, että pääväestö nou­dat­tai­si samoja tapoja, tai olisi vält­tä­mät­tä edes tietoisia heidän tavois­taan.

Kirjallisuus

Douglas, Mary 2000. Puhtaus ja vaara: ritua­lis­ti­sen rajan­ve­don analyysi. Vastapaino. Tampere.

Pulma, Panu 2012. Suomen romanien historia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki. 

Stenroos, Marko 2012. “Sitä ei voi olla tun­to­sar­vet teipissä”: Romanikulttuurin per­for­ma­tii­vi­suus kult­tuu­rien väli­ti­las­sa. Pro gradu. Helsingin yliopisto, val­tio­tie­teel­li­nen tie­de­kun­ta, sosiaali- ja kult­tuu­riant­ro­po­lo­gia.