Teksti: Marko Stenroos, VTM podcast-lukija: Veikko Lindholm

”Kaksikymmentä vuotta sitten nuo romanit rau­ta­tie­a­se­malla näyttivät ihan samalta kuin tänäänkin”. Tällainen mielikuva voi pää­väes­tön edus­ta­jalle helposti syntyä, mutta muoti vaikuttaa roma­nien­kin vaat­tei­siin ja pukeu­tu­mis­tyyli on vaih­del­lut vuo­si­kym­men­ten saatossa.

Vaikka muoti muuttuu, pukeu­tu­mi­sen säännön- ja yhden­mu­kai­suus romanien kes­kuu­dessa on säilynyt. Tietynlaiset pukeu­tu­mis­sään­nöt mer­kit­se­vät pää­asiassa kolmea eri asiaa: kun­nioit­ta­mi­seen liittyvää häve­liäi­syyttä, puh­taus­kä­si­tyk­siä sekä näkyvästi ilmaistua etnistä iden­ti­teet­tiä. Kuinka moni oikeas­taan tietää, mitä kaikkea romanien pukeu­tu­mi­seen liittyy?

Kunnioitus ja häpeä

Romanikulttuurissa kun­nioi­tus ja häpeä lin­kit­ty­vät tiiviisti toisiinsa. Pukeutumalla sääntöjen mukai­sesti ilmais­taan kun­nioi­tusta muita romaneja sekä kult­tuu­ria kohtaan, ollaan ylpeitä omasta kult­tuu­rista ja näytetään se. Erityisesti van­hem­pien romanien läsnä ollessa romanit ovat tarkkoja siitä, että vaatteet ovat väljät ja peittävät kehon. Jos van­hem­pien edessä on pukeu­tu­nut sopi­mat­to­masti, häpeän tunnetta ei koe ainoas­taan sopi­mat­to­masti pukeu­tu­nut, vaan muutkin tilan­teessa mukana olevat.

Häpeän käsitys roma­ni­kult­tuu­reissa on saman­kal­tai­nen kuin useim­missa yhtei­söl­li­sissä kun­nia­kult­tuu­reissa. Häpeä on emo­tio­naa­li­sesti voimakas ja nega­tii­vi­nen tunne, joka seuraa tapojen, tabujen ja normien rik­ko­mi­sesta. Romanien kohdalla se noudattaa roma­ni­kult­tuu­rin puhdas/​likainen –käsi­tyk­siä ja tähän käsi­te­pa­riin liittyvää käyt­täy­ty­mis­sään­nös­töä.

Romanien puhtauskäsitykset

Romanien puh­taus­kä­si­tyk­set ovat erilaiset kuin pää­väes­tön vastaavat käsi­tyk­set. Karkeasti sanottuna roma­neilla on jako on puh­taa­seen yläosaan ja likaiseen alaosaan. Tämä näkyy niin tiloissa kuin ihmi­sis­sä­kin. Lattia on likainen ja keittiön yläkaapit ovat puhtaat, ihmis­ke­hon alaosa on likainen ja yläosa puhdas. Kyse on roma­ni­kult­tuu­rissa muo­tou­tu­neesta sym­bo­lii­kasta, sym­bo­li­sesta likai­suu­desta ja puh­tau­desta.

water-102952_1920

Kuva: Pixabay​.com

Puhdas, epäpuhdas, häpeä ja kun­nioi­tus muo­dos­ta­vat romanien arvo- ja aja­tus­maa­il­massa moni­mut­kai­sen ja –tasoisen mer­ki­tys­jär­jes­tel­män, joka ohjaa romanien käyt­täy­ty­mistä niin omassa per­he­pii­rissä kuin jul­ki­ses­ti­kin. Tästä ase­tel­masta kumpuaa romanien pukeu­tu­mis­tyyli, joka ulko­puo­li­selle saattaa näyt­täy­tyä hyvin uni­vor­mu­mai­sena. Erityisesti naisten pukeu­tu­mi­nen herättää suurta huomiota ulko­puo­lis­ten silmissä ja on usein ihme­tyk­sen aihe. 

Moni ei kui­ten­kaan tiedä, että taustalla ovat kun­nioi­tuk­seen ja häpeään liittyvät syyt. Tämän lisäksi pukeu­tu­mi­nen on vahva etninen kan­nan­otto, jolla vies­ti­tään ryhmän jäse­nyy­destä ja kult­tuu­rin kun­nioit­ta­mi­sesta.

Etnisyyden ilmaiseminen

Pukeutuminen viestii sekä yksi­löl­listä että kol­lek­tii­vista iden­ti­teet­tiä. Pukeutumisen kautta yksilö ilmoittaa muille kuu­lu­vansa yhteisöön, vahvistaa omaa paik­kaansa yhteisön jäsenenä ja muodostaa tätä kautta hen­ki­lö­koh­taista kult­tuu­rista iden­ti­teet­ti­ään. Romanikulttuurissa tavat opitaan ”luon­nol­li­sesti”, elämällä ja muilta oppimalla. Sanallinen viestintä tavoista on har­vi­nai­sem­paa, sillä tavat liittyvät usein asioihin, joista ei voi puhua — jotka ovat tabuja. Jos ei kasva roma­ni­kult­tuu­rissa, on tapojen sisäis­tä­mi­nen hankalaa.

On olemassa niitä romaneja, jotka eivät ”elä kult­tuu­rissa”. Tämä näkyy usein sekä pukeu­tu­mi­sessa että siinä, kuinka paljon ollaan teke­mi­sissä muiden romanien kanssa. Romaniyhteisön lai­ta­milla ovat usein romanit, jotka ovat esi­mer­kiksi kasvaneet las­ten­ko­deissa, sijais­ko­deissa tai toinen van­hem­mista on pää­väes­töä ja kas­vat­ta­nut lasta voi­mak­kaasti pää­väes­tön kult­tuu­riin. He elävät usein kahden kult­tuu­rin ris­ti­pai­neessa, kult­tuu­rien väli­ti­lassa.

Kulttuurien väli­ti­lassa kuitenkin pystytään ilmen­tä­mään omaa kult­tuu­rista iden­ti­teet­tiä tilan­ne­koh­tai­sesti. Kun ollaan teke­mi­sissä romanien kanssa, nou­da­te­taan romanien kult­tuu­ri­sia tapoja ja kun­nioi­te­taan näin muita läsnä olevia romaneja. Oltaessa pää­väes­tön kanssa teke­mi­sissä, nou­da­te­taan enemmän pää­väes­tön tapoja. 

Romanien tavat ovat roma­niyh­tei­sön sisäisiä. Romanit eivät odota, että pääväestö nou­dat­taisi samoja tapoja, tai olisi vält­tä­mättä edes tietoisia heidän tavois­taan.

Kirjallisuus

Douglas, Mary 2000. Puhtaus ja vaara: ritua­lis­ti­sen rajan­ve­don analyysi. Vastapaino. Tampere.

Pulma, Panu 2012. Suomen romanien historia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki. 

Stenroos, Marko 2012. “Sitä ei voi olla tun­to­sar­vet teipissä”: Romanikulttuurin per­for­ma­tii­vi­suus kult­tuu­rien väli­ti­lassa. Pro gradu. Helsingin yliopisto, val­tio­tie­teel­li­nen tie­de­kunta, sosiaali- ja kult­tuu­riant­ro­po­lo­gia.